| NauravaNappi: heinäkuuta 2017

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Hyötypuutarha laatikkoviljelyllä

Meillä on aikaisempina vuosina ollut talon päädyssä pari lavakaulusta toimittamassa "puutarhan" virkaa. Tänä vuonna siirrettiin kuitenkin laatikot eri paikkaan ja tehtiin alueesta vähän isompi viljelykokonaisuus. En missään vaiheessa ole halunnut pihalle maahan kaivettua kasvimaata, koska tällainen laatikko on jotenkin helppohoitoisemman oloinen ja helpompi tarvittaessa poistaa. Rikkaruohot eivät pääse myöskään leviämään niin helposti, eikä jokaiseen laatikkoon ole pakko istuttaa mitään jos ei halua. Tyhjä kasvimaa puolestaan on hieman karun näköinen.


Alue sijaitsee tontin eteläpuolella talosta katsottuna vasemmassa kulmassa ja siihen paistaa aurinko hyvin aamupäivän sekä pienen varjoisan hetken jälkeen myös iltapäivällä ja illalla. Sopivasti tulee valoa, mutta tuo pieni metsä myös vähän suojaa sitä.



Kuorittiin tontin reunalta pieneltä alueelta ruoho pois ja laitettiin alle suodatinkankaat nurmikon kasvun estämiseksi ja päälle haettiin kuorikatetta. Vinkkaanpa tässä Ylivieskan seutuvilla asuville, että Alavieskasta Pajulan Paljuilta saa tätä katetta peräkärryllisen hintaan 20e. Me haettiin iso kuomukärryllinen, josta käytettiin tähän alle puolet ja myytiin loput eteenpäin :)


Takana näkyvät harmaat laatikot on miehen aiemmin nikkaroimia ja muut ovat tosiaan ihan vain lavakauluksia. Korkeassa laatikossa ei vielä kasva mitään, .mutta mietin, että ensi kesänä siihen voisi laittaa vaikka perunaa! Takana on kaksi laatikollista mansikkaa. Lajike on nimeltään Ria ja se poikkeaa muista mansikoista siten, että tekee satoa koko kesän! Kuulemma hyvien säiden sattuessa toukokuusta ihan pikkupakkasille asti. Meillä vain joku marjavaras (Veeti nimeltään) käy napsimassa kaikki mansikat niin, että kenellekään muulle ei riitä yhtään...

Muissa laatikoissa on tällä hetkellä erilaisia salaatteja, yrttejä, retiisejä, hernettä jne. Hieman myöhässä tuli tämän vuoden sato, kun saatiin tehtyä kylvöt niin myöhään.



Toisessa reunassa aluetta on meidän raparperi, joka siirrettiin isompaan kuoppaan ja lannoitettiin kunnolla. Jospa ensi vuonna saataisiin siitä vähän parempaa satoa, kun on tilaa kasvaa enemmän. Samassa reunassa on viime vuonna istutetut vadelmat ja niiden paikka pysyi entisellään. Siirrettiin vain muu kasvimaa noiden ympärille.


Vadelmat ovat ystävän pihasta siirrettyjä taimia ja niiden kaveriksi ostin tänä vuonna neljä pensasmustikkaa. Ensin ostin Prismasta Aino-ja Alvar-lajikkeet ja nyt hain paikalliselta puutarhalta vielä Jorman ja jonkun toisen, jonka nimeä en enää muista. Luin monesta paikasta, että voi mennä vuosia ennen kuin pensasmustikka tekee marjaa. Nyt istutuskesänä toinen Prisman pensaista kukki ja teki raakileet ja puutarhalta ostetussakin pensaassa on todella isot marjan alut! Pensasmustikat istutettiin rodomultaan ja olen niiden juurelle kipannut kahvinpuruja, joiden olen kuullut tekevän hyvää mustikoille.


Mukavaa vehreyttä tuo tuo pieni nurkkaus tällä tontilla, jolla ei vieläkään juuri muita istutuksia ole. Salaatin suurkuluttajana on kiva, että sitä saa hakea ilmaiseksi omalta takapihalta. Veeti puolestaan on tykännyt napsia retiisejä!


Oletteko te innostuneet näistä pienistä hyötypuutarhoista?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Maailman paras tyrnijäätelö

Kun olin pieni, mummu teki usein meille lapsille maailman parasta tyrnijäädykettä! Sitä oli pakkasessa niissä pienissä pahvisissa jäätelörasioissa, missä myydään (tai ainakin ennen myytiin) pingviinijätskiä. Sitä mihin sai ottaa sieltä pakastealtaasta sen yksittäispakatun puulusikan. Mummu taisi muutenkin kuulua niihin ihmisiin, jotka kierrättivät juurikin kaikkea tuollaista kummallista, kuten pahvisia jäätelökuppeja :)


Vaikka ohje on oikeasti jäädykkeen ohje, soveltui se sellaisenaan oikein hyvin myös jäätelöksi. Tein tuplasatsin, kun en oikein muistanut, että paljonko tuosta yhdesta annoksesta tulee. Osan laitoin jätskimuotteihin ja lisäksi pakastin pari pienessä metallivuoassa. Nuo Tupperin jätskimuotit olen ostanut joskus kirpparilta uutena ja ne ovat todella kätevät, kun tuon "kannen" saa taitettua alle tuollaiseksi pidikkeeksi, minne kaiken lisäksi esimerkiksi mehujäätä syödessä valuu ylimääräinen mehu, jos jätski sattuu vähän sulamaan ennen kuin lapsi ehtii sen syödä.


Veetiltä jätski sai tunnustuksen, että on jopa parempaa kuin kaupan jäätelö ja siitä olen ihan samaa mieltä! Tosin en ole tyrnijäätelöä koskaan kaupasta löytänyt.


Ja koska te haluatte varmasti kuulla ohjeenkin näihin parhauksiin, joten tässä se tulee. Tämä on siis se yksinkertainen ohje, jonka tein itse tuplana. Ohje on Satakunnan marttojen kirjasta "Tyrnikirja". Kuinka iskevä nimi ;)

Tyrnijäädyke 

2dl kermaa
4 keltuaista
2dl tyrnimehua 
1½dl sokeria

Vatkaa kerma ja keltuaiset erillisissä astioissa vaahdoksi ja yhdistä. Lisää joukkoon sokeroitu (ja jäähdytetty!) tyrnimehu. Itse olen keittanut pakastetyrnejä ja siivilöinyt ne, jonka jälkeen lisännyt kuumaan mehuun sokerin. Voit myös käyttää kaupan mehua, jonka kiehautat ja lisäät sokerin, ellei sitä mehussa itsessään ole. Sitten vain jätskimuotteihin tai vaikka ihan kakkuvuokaan, jonka olet huuhtaissut ennen kaatamista kylmällä vedellä.

Tyrni on minusta älyttömän hyvän makuinen marja, vaikka vaatiikin kaverikseen sokeria. Paljon sokeria. Suosittelen kokeilemaan valkosuklaan kaverina esimerkiksi juustokakuissa, maistuu siinäkin tajuttoman hyvälle! Toimisi varmasti myös kondensoidusta maidosta tehdyssä jäätelössä, jossa se kondensoitu maito tuo sitä makeutta todella paljon. Pitäneekin kokeilla sillä tavalla ensi kerralla!

Tästähän olisi voinut kuvata hienot ruokakuvat, mutta jostain syystä kupin pohja häämötti jo siinä vaiheessa, kun asia tuli mieleen. Koin valtavaa vääryyttä, kun kieli ei yltänyt tuon ärsyttävän mallisen astian pohjalle, eikä lusikalla saanut kunnolla kaavittua viimeisiä pisaroita tuosta taivaallisesta jäädykkeestä.


Itselle tuli joskus yllätyksenä, että esimerkiksi osa työkavereistani ei ollut koskaan edes maistanut tyrniä. Nämä on taas niitä itselle niin itsestäänselvyyksiä, että ei ajattele niiden olevan muille ihmisille ehkä harvinaisempia juttuja. Meillä on aina ollut tyrnejä pakkasessa, kun vanhempani ovat niitä keränneet. Nyt isälläni on mökillä valtavat tyrnipuskat, joista riittää marjoja meillekin asti. Sopivat myös loistavasti smoothien joukkoon banaanin kaverina. Ennen lapset eivät syöneet esimerkiksi tyrnisoppaa ollenkaan, mutta onneksi nyt sekin on alkanut maistua. Tyrnissähän on älyttömästi vitamiineja, muistaakseni C-vitamiinia yhdessä tyrnissä on saman verran kuin yhdessä appelsiinissa.

Onko tyrni sulle tuttu marja?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sunnuntain retki

Meidän perheellä on jäänyt retkeily viime aikoina todella vähälle. Viikonloppuisin on ollut paljon menoja, eikä vesisateella tai jäätävän kylmällä ilmalla retkeily aina ole se houkuttavin vaihtoehto. Eilen kuitenkin päätettiin, että tänään mennään käymään jossain luonnossa, kun aamupäivälle oli luvannut sateetonta ilmaa.


Ystävän blogista joskus bongasin tämän Petäjälammen paikan ja ajateltiin, että käydään tutustumassa siihen, kun kivalta paikalta näytti. Netti kertoi, että lampi on mahdollista kiertää pitkospuita pitkin, joten samalla toteutuisi luontopolku-osio, jota Veeti ainakin aina suuresti odottaa. Nytkin pettyi kun kuuli, että autolla pääsee perille asti. Lohduteltiin sitten, että käydään kiertämässä lampi ennen tulen tekoa.




Paikka olikin kivan näköinen osittaisine suomaisemineen ja paikalla oli valmiiksi kota, uimakopit, huussi ja vuokrattava saunakin. Tosin perillä vasta selvisi, että puita ei tosiaan ole, eikä oltu hoksattu ottaa niitä tällä kertaa mukaankaan. Onneksi joku toinen kävijä oli jättänyt muovipussiin pari halkoa ja niiden ja risujen avulla saatiin makkarat paistettua. Note to self: ota aina varalta puita mukaan auton peräkonttiin!



Luontopolkua pitkospuineen ei kyllä onnistuttu löytämään mistään! Lumikuruun olisi päässyt kävellen, mutta ei lähdetty kuitenkaan sinne päin kävelemään. Järven kierto jäi sitten tekemättä, joka vähän harmitti. No, ensi kerralla sitten Vähällekankaalle, missä on kuuden kilometrin luontopolku laavujen lisäksi. Osaako joku sanoa, että olisiko se tuolla ollut vai oliko netissä mahdollisesti vanhentunutta tietoa?


Lämpimällä kelillä paikka olisi ollut kiva uimiseen, mutta rantavesi oli mustanaan sammakonpoikasia! Ei voitu uskoa, että se musta alue oikeasti oli noita nuijapäitä vaan kyllä se oli. Uintihalut katosi (onneksi en olisi tarjennutkaan!), mutta lapsistahan oli aivan mahtavaa katsella niiden vipatusta vedessä. Huomattiin myöhemmin, että aika paljon niitä ihan pieniä sammakoita pomppi siinä pihamaallakin. Aika kurnutus saattaa käydä parin viikon päästä...


Tulinen katse :D




Pääasia oli kuitenkin päästä vähän luonnon helmaan ja retkeilemään, vaikka se varsinainen patikointi jäikin välistä. Ja tulipahan tämäkin paikka kokeiltua! Tietää, että on tämmöinen helppo, autolla saavutettava paikka myös olemassa. Tai ehkä joskus käydään kävelemässä se reitti Lumikuruun, kunhan on etukäteen selvitetty, että paljonko sen pituus mahtaa olla ettei summassa lähdetä jotain kymmenen kilometrin lenkkiä vetämään lasten kanssa...



Yhdet retkikeksit pitää aina olla mukana!


Mulla alkoi kesäloma perjantaina, joten ehditään varmasti käydä tsekkaamassa muitakin luontopolkuja loman aikana. Aika huonosti noista löytää mistään tietoa ja itsekin kävin jostain ikivanhan blogitekstin kommenteista katsomassa vinkkejä. Huhmarlammen laavulla ei ole käyty, mutta juuri niistä kommenteista luin, että se on aika korkealla ja joutuu ehkä vähän lasten kanssa varomaan? Muita meidän retkipostauksia pääset lukemaan täältä retkeily-tunnisteen alta. Käyppä kurkkimassa sieltä, jos satut samoilla seuduilla asumaan ja kaipaat vinkkejä retkipaikkoihin :)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Kööpenhamina: Tivoli

Viime kuussa kirjoitin meidän minilomasta Kööpenhaminaan, mutta halusin kuitenkin omistaa yhden oman postauksen Tivolille, joka on niin hieno paikka, että halusin saada postaukseen paljon kuvia.
Tivoli on maailman toiseksi vanhin huvipuisto, jonka pinta-ala on noin kahdeksan hehtaaria Wikipedian mukaan. Melko iso alue siis!  Olen tosiaan vieraillut kauan sitten tuossa jo 1843 rakennetussa nähtävyydessä, mutta en kyllä muistanut kovinkaan paljon siitä.



Me pyhitettiin yksi ilta pelkälle Tivolin kiertelemiselle. Kumpikaan ei ole mikään huvipuistolaitteiden suurkuluttaja, joten ei käyty missään laitteissa vaan nautittiin miljööstä sekä tunnelmasta. Ja tuo paikkahan on ihan taianomainen! Kuin jokin Mikä mikä maa näin aikuiselle.


Tivoliin kannattaa ehdottomasti suunnata, vaikka itse laitteet eivät kiinnostaisi! Tuo alue on niin paljon muutakin kuin pelkkä huvipuisto. Siellä on näkemistä ja kokemista sekä esimerkiksi livemusiikkia ja esityksiä sekä lukematon määrä erilaisia ruokapaikkoja.  Ei siis ihme, että tuolla vierailee vuosittain yli neljä miljoonaa ihmistä.  Myös Tivolin sijainti ihan Kööpenhaminan keskustassa tekee siitä erittäin vaivattoman vierailukohteen.



Sisäänpääsy tuonne oli 16e eli sillä ei vielä saanut käydä laitteissa vaan se oli puhtaasti vain sisäänpääsymaksu. Olikohan se laitelippu jotain rapiat 30e eli varmaan aika samaa luokkaa kuin Suomen huvipuistoissa? Niissä ei taas kamalasti minulle ole mitään, kun en pysty laitteisiin menemään ilman huonoa oloa :)



Tivolissa oli paljon erilaisia oleskelualueita ja istumapaikkoja. Oli myös tällaisia kivoja yrttitarhoja ja lisäksi myös esimerkiksi nuotiopaikka, jossa sai käydä paistamassa vaikka makkaraa evääksi.



Muutoinkin Tivoli on erittäin vehreä ja tuntuu, että siellä on toinen toistaan upeampia yksityiskohta ihan joka puolella. Istutukset ja kaikki muukin on viimeisen päälle mietitty ja illan hämärtyessä lukemattomat lamput valaisevat tunnelmallisesti puistoa. Yöllä kahdeltatoista olisi ollut myös iso ilotulitus, mutta ei jaksettu odotella niin pitkään, kun ei oltu varauduttu lämpimimmillä vaatteilla päivän ollessa melko lämmin. Ilta kuitenkin viileni, joten ei olisi tarettu odotella.


Laitteet näyttivät kaikki melko hurjilta ja tämäkin laite meni ylös ja alas sellaista kyytiä, että mahasta otti jo katsoa sitä veivausta. Löytyy siis varmasti haastetta kovimmillekin hurjapäille!



Tivoli on kyllä paikka, jota suosittelen kaikille Kööpenhaminaan matkaaville ikään tai sukupuoleen riippumatta yhdeksi käyntikohteeksi. En usko, että se jättää ketään kylmäksi ja tarjoaa niin monenlaista nähtävää ja koettavaa, että jokaiselle löytyy jotakin!




Ystävä säikähti kun joku kutitti yhtäkkiä jalasta ja vierestä kävelikin riikinkukko komean pyrstönsä kanssa. Noitakin liikkui siis alueella ihan vapaana. Lisäksi lammikoissa uiskenteli myös ainakin sorsia.






Ruokapaikkoja alueelta löytyi useampi kymmenen, joten niissäkin oli vara valita. En muista, minkä nimisessä ravintolassa me käytiin, mutta ruoka oli kyllä hyvää! Lapsiperheille oli tarjolla esimerkiksi tuo muutama kuva ylempänä oleva merirosvolaiva, jossa oli perheystävällinen ravintola. Ja kuka lapsi ei haluaisi mennä merirosvolaivaan syömään??


Alla vielä kartta Tivolista ja tästä voitte hieman hahmottaa paikan kokoa ja sitä, miten paljon siellä on erilaisia toimintoja. Oli kyllä mahtava kokemus ja varmasti menisin uudestaan vielä, mikäli Kööpenhaminaan satun joskus kolmatta kertaa matkustamaan!




 Oletteko te vierailleet Tivolista ja allekirjoitatteko minun kokemukset?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...