| NauravaNappi: 2017

tiistai 12. joulukuuta 2017

Pastelliunelma

Monet naiset keräilevät kenkiä tai laukkuja. Itsellä on kuitenkin niin iso jalka, että muutamankin sopivan kenkäparin löytäminen on vaikeaa, keräilystä puhumattakaan! Laukkujakaan en tarvitse kovin montaa, koska käytän lähes aina tuota samaa Korsin laukkua. Mutta takit! Ne ovat minun heikkouteni. Piti jo pistää myyntiin vanhimmasta päästä noita takkeja, mitä en enää oikeastaan pidä, että tuli tilaa noille uudemmille. Tosin takkejahan tarvii Suomen talvessa useanlaisia, kun sää voi olla mitä tahansa plussan puolelta kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Eikä niitä nyt niin monta ole, vaikka äitini taitaisi olla eri mieltä ;)


Bongasin tämän Espritin takin Kärkkäisellä joitakin viikkoja sitten ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Sovitin takkia ja yksi oma koko oli enää jäljellä. Päätin kuitenkin odottaa ostamisen kanssa henkilökunnan ostopäivään asti ja päätin, että jos se oma koko on vielä silloin jäljellä, niin ostan takin. Jos se myytäisiin siinä välillä, niin sitten luonnollisestikaan en ostaisi sitä.


Takki on ihana pehmeä ja lämmin ja on kuitenkin asiallinen eikä niin arkinen "ulkoilutakki" kuin esimerkiksi Didriksonin sininen parkatakkini. Täyte on jonkin sortin untuvaa, joten  takki on myös lämmin pakkasella, mutta ei kuitenkaan kuuma silloinkaan kun ei ole paukkupakkasia.

Nyt kun värjäsin hiukset vaaleaksi, olen osannut myös paremmin pitää näitä vaaleita värejä ja mielestäni ne sopivat nyt mulle paremmin kuin tumman tukan kanssa. Tokikaan tähän nyt ei sovi enää sinisen takin kaveriksi neulotut asusteet, joten piti tehdä uusi huivi. Sen esittelen myöhemmin, sillä se on maailman helpoin tehdä! Kuvissa huulissa on muuten mun uus lempparihuulipuna tai oikeastaan huulikynä. Nimittäin Avrilin huulipunakynä sävyssä Violine. Just semmonen tummahko pinkki mitä olen metsästänyt pitkään! Ei ehkä se talvisin sävy, mutta välillä kiva laittaa vähän jotain tämmöistä pirtsakampaa.


Onko teillä jokin vaate tai asuste, joita ostatte aina uusia, vaikka vanhojakin löytyisi kaapista jo riittävästi?

tiistai 5. joulukuuta 2017

Äidin ulkovaatteet

Lasten saannin jälkeen olen viimeistään tajunnut, että myös meidän vanhempien kannattaa satsata hyviin ulkovaatteisiin! Ulkoiltua tulee varmasti enemmän kuin ennen lapsia ja ainahan kaikki on mukampaa, kun on oikeasti hyvät ja toimivat varusteet. Itse olen päätynyt siihen, että mielelläni maksan hieman enemmän, mikäli sillä rahalla saan varusteet jotka oikeasti kestävät vuosia ja toimivat luvatusti eli pitävät veden mikäli niin on luvattu tuotteen kuvauksessa. Kaikkia ei ole aina pakko ostaa kerralla, jolloin yhteen vaatteeseen voi satsata hieman enemmän rahaa. Tai mieluummin vaikka säästää ja ostaa kunnon vaatteen mitä halvemman, jossa ei ole teknisiä ominaisuuksia.

Aavan (vai Viian?) raskausajan jälkeen satsatin ensimmäiseksi kunnon ulkoilutakkiin ja ostin tämän Haglöfsin kuoritakin. Takki on ostetty Zalando loungesta, missä on merkkituotteita todella hyvillä alennusprosenteilla! Ovat varmaankin ehkä edellisen vuosien malleja tai jotain jäännöseriä. Omani oli muistaakseni -60% alessa, enkä varmasti olisi koskaan ostanut sitä normaalilla hinnalla, koska ovh taisi hipoa kolmea sataa. Tyytyväinen olen ollut takkiin. Olen käyttänyt sitä alkusyksystä ihan pakkasille lisäten vain väliin kerroksia. Myös veden se on pitänyt, vaikka en nyt missään kaatosateessa ole tunteja tämän kanssa ollutkaan.


Uudet ulkoiluhousut hankin syksyllä ja ne ovat Revolution Race-merkkiset ja tilattu Fritidsfabriken-nettikaupasta Ruotsista. Malli housuissa on GPX Pro, mihin ihastuin aiemmin tuttavan luona kun pääsin niitä sovittelemaan. Nämä housuthan on ilmeisesti oikeasti tarkoitettu sellaisiksi melko ihoa nuoleviksi, mutta itse valitsin sellaisen koon, että mahtuu tarvittaessa myös välihousu alle.

Nämä istuvat hyvin jalkaan, eivätkä ole säkit ja mikä parasta, näissä on jopa vähän liian pitkä lahje mulle! Sellaista ei tapahdu oikeastaan koskaan! Onneksi sen saa säädettyä niin, että ei mene kengän alle. Tämä housumalli on osittain vahvistettu eli pyllyssä ja osassa jalkaa on vahvikkeet, jotka voi halutessaan vahata jolloin niistä saa vedenpitävät. Muu kangas on mukavan joustavaa ja hengittävää materiaalia. Postikulutkin ovat tuolta Ruotista vain 2e ja vaihto ja palautus ilmaista! Tarkoitus olisi tehdä vahakäsittely, kun vain muistaisin ostaa vahaa...

Näissä Pro-versioissa on sivussa tuollaiset vetoketjut, mistä saa tuuletusaukot. Meillä äiti tilasi nämä samat itselleen ja on koko loppukesän kulkenut nämä jalassa marjametsässä ja kehui todella paljon! Ei ole kuulemma yhtään liian kuumat. Minulla kävi ensin kääntymässä Hybrid-pantsit, mutta niissä oli tarkussa ompeluvirhe ja ne eivät minusta hengittäneet juuri yhtään, joten vaihdoin ne kuitenkin näihin ja hyvä niin.


Tylsä kun olen, valitsin väriksi yksivärisen mustan ja vetskarit otin sitten mätsäämään takin kanssa. Eipä ainakaan sitten kyllästytä niin helposti mitä jonkin värikkäämmän kanssa voisi käydä.


Kesällä investoin myös uusiin maastokenkiin. Pitkän aikaa olen haaveillut Salomonin Speed crosseista, mutta en ole raskinut ostaa. Lopulta löysin nämä alesta 21run-nettikaupasta. Alekengissä harvoin on kovin valtavaa värivalikoimaa, mutta näistä bongasin kivan violetin joka sopii muihinkin vaatteisiin. Suomesta metsästin näitä pitkän tovin, mutta omaa isoa kokoani ei löytynyt mistään tarjouksesta. Salomonin lesti sopii hyvin omalle, hieman leveähkölle jalalleni ja näillä voi nyt retkeillä sekä käydä polkujuoksemassa. Kengät ovat goretexit ja polkujuoksussa tuli kyllä hyvin testattua tuo vedenpitävyys! Meidän tien päädystä lähtevä polku oli nimittäin todella märkä kesällä ja niin kauan nämä pitivät vettä, että hörppäsi sisään tuosta varren suun kautta.


Meillä myös mies on vuosia luottanut Salomoneihin ja on pelannut niillä myös frisbeegolfia. Nyt kesällä osti ensimmäiset Speed crossit ja on kyllä yhtä myyty näille kengille kuin minäkin. Plussaa vielä tuo pikalukko, jonka ansiosta kengännauhoja ei tarvitse sitoa vaan ne voi kiristää näppärästi vetämällä vain noista nauhoista ja vapautus tapahtuu tuollaista nappia painamalla. Pitkille naruille on oma paikkansa tuossa läpässä eli ne sujautetaan pieneen "pussiin", että eivät ole tiellä tai jää jalan alle.


Talven tullessa olen käynyt myös juoksemassa näillä lumella ja jäällä. Eiväthän nämä nyt nastakenkiä voita, mutta pitävät selvästi paremmin pohjan korkean profiilin ansiosta. Melko liukkaalla olen juossut, enkä ainakaan vielä ole onnistunut kaatumaan :) Hyvin monikäyttöiset kengät siis.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tyttöjen jouluvaatteet

 *Kaupallinen yhteistyö Nosh / musta kangas saatu

Lapsuuden jouluista on jäänyt mieleen se, että äiti ompeli joka vuosi minulle jouluksi uudet vaatteet. Useimmiten varmaan mekon, mutta muistanpa sellaisen röyhelöpaidan ja pidemmän samettiliivinkin ehkä tuolta ysärin puolesta välistä. Olivat kuuminta hottia silloin ;) Tuon setin mieleen on jäänyt ainakin musta samettimekko, jonka helma pyörii hienosti kuvassa, joka minusta on otettu se päällä. Olen varmaan alle kouluikäinen niissä kuvissa.


Tytöille olen myös ruukannut ommella tai ostaa jouluvaatteita ja Veetillekin ompelin silloin kun oli pienempi. Viime vuodet ollaan taidettu hänen osaltaan mennä kaupan vaatteilla. Vuonna 2015 meillä olikin tyttöjen kanssa samisteluvaatteet ja kuvia niistä pääset katsomaan tästä linkistä. Viime vuonna mentiin Vimman mekoilla ja itse tehdyillä tonttulakeilla.

Tänä vuonna halusin tehdä mekot mustasta, että niille olisi käyttöä myös myöhemmin. Kaveriksi sitten vain punaista jouluisuutta tuomaan. Noshin Humu-mekon innoitamana tein siis tavalliset kellohelmaiset mekot Noshin mustasta joustocollegesta. Humu-mekkoja en voinut tytöille ostaa kun kumpikin jää hankalasti kahden koon väliin tällä hetkellä. Mustan mekon kaveriksi valitsin Kangaskapinan punaraitaisen trikoon ja tein molemmille tästä leggarit ja tonttulakin, jossa musta rusetti ja karvatupsu.


Tytöt hyväksyivät mekot ja muutkin vaatteet heti ja Viia vaati omaa mekkoaan päälle heti sen valmistuttua. Eli ei ne lapset aina välttämättä tykkää eniten siitä kirjavan kuviollisesta vaatteesta. Tässä parasta on tietenkin tuo kellohelma. Toinen Viian lempparimekko on tosiaan tämä, joka on myös mustapohjainen. Siinäkin on kellohelma! Pitänee siis ommella vain kelloja niin tulee varmsti käyttöön.


Tänään otettiin sitten vähän jouluisia kuvia tyttöjen kanssa ja tästä näkyy vaatteet ihan mallien päällä.
Mietin, että hommaisiko Veetille vain mustan kauluspaidan tai ompelisi trikoopaidan ja siihen samasta punavalkoisesta kankaasta rusetin! Olisi tiimivärit sitten. Kuvaan otin vain tytöt, koska jo kahden lapsen kuvaaminen on tarpeeksi haastavaa hommaa....


Hommataanko teillä jouluksi jotain spesiaalia vaatetta?

torstai 30. marraskuuta 2017

Testissä pihlajanmarjarasva

Meidän perheessä on useammalla jäsenellä taipumusta atooppiseen ihoon. Varsinkin Veetin iho oli vauvana todella pahassa kunnossa, mutta se helpottui kun ikää tuli. Nyt taas ilmojen viilentyessä rintaan, käsivarsiin ja selkään sekä mahaan on alkanut tulla näppyä ja ihottumatyyppistä aluetta. Varsinkin rinnassa oli selkeä ihottuma. Myös Aavalle tuli tänä vuonna ensimmäistä kertaa jalkoihin kuivia länttejä, jotka selvästi olivat sellaista atooppista kuivuutta. Lapset ovat perineet sen varmaankin isältään, vaikka ei oma ihokaan mikään kostein mahdollinen ole.


Iho ei kummallakaan ole mitenkään älyttömän paha, joten kortisoneja ollaan vältelty ja yritetty päästä ihottumista ja kuivumista eroon ihan luonnollisin keinoin. Ensin rasvasin lapsia sheavoilla, mutta koska se on aika kovaa suoraa purkista otettuna, halusin löytää jonkun helpomman vaihtoehdon. Toki sheaakin voi sulatella ja vatkailla notkeampaan muotoon, mutta kuulostaa vaivalloiselta. Silloin muistin, että ystävä joskus kehui tätä Madaran Pihlajanmarjavoidetta. Heidän lapsensa ovat myös atooppisia iholtaan ja tämä vartalovoide ehkäisee ihon liiallista kuivumista ja on heillä toiminut hyvin yleisrasvana.

Nyt ollaan ehkä viikon ajan rasvailtu säännöllisen epäsäännöllisesti tällä voiteella ja Veetin pahin ihottuma on lähes tiessään ja kuivat kohdatkin selvästi rauhoittuneet. Itsekin sipaisen tätä iltaisin jalkoihin ja joskus kasvoihinkin, vaikka tästä löytyisi oikeakin kasvorasvaversio.


Tuoksu tuotteessa on hassu, varmaankin sitten pihlajanmarjainen! Tuote levittyy helposti ja on miellyttävän tuntoinen. Ei jätä ihoa liian rasvaiseksi ja minun mittapuullani kuivuu todella nopeasti.  Tuotetta on ollut suunnittelemassa Kemikaalicoctail-blogia pitävä Noora Shingler ja hänen blogistaan voi lukea lisää tuotteen kehittelystä ja synnystä. Uskoisin, että tämä tuote on ainakin sellainen, joka jää pysyvästi ainakin talvikäyttöön meidän perheessä! Hyvä korvaaja pelkälle sheavoille, joka sekin myös kyllä tehokas kosteuttaja.


Onko pihlajanmarjavoide teille tuttu tuote?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Nallemyssy

Tein tilaustyönä tällaisen kaksitupsuisen "nallemyssyn" jokin aika sitten. Tilaajan lapsella oli samankokoinen pää kuin Viialla, joten laitoin teille sovituskuvia vaihteeksi tänne blogin puolelle. Lankana on Dropsin Karisma, koska siitä löytyi pyydetty sävy. Lanka vastaa aika lailla Novitan seiskaveikkaa niin paksuudeltaan kuin tuntumaltaan. Tämän myssyn alla on tarkoitus pitää kypärälakkia, joten pienoinen karheus langassa ei näin haittaa.


Myssy on helppo toteuttaa vaikka muunnellen tätä Novitan vauvamyssyn ohjetta. Siitä voi jättää tuon otsakolmion halutessaan pois eli tekee siinä kohtaa vain toisessa reunassa ne kavennukset/lisäykset ja toisessa neuloo ihan tavallisesti. Oma käsialani ei koskaan täsmää noihin taulukoihin, joten olen muunnellut ohjeet itselleni sopivaksi, periaate vain on sama. Viime vuonna tein Viialle samanlaisen yhdellä tupsulla, joten siitä oli helppo ottaa mallia silmukkamäärästä. Lopuksi lisäsin myssyyn vain kaksi tupsua ja nauhat. Nauhat teen yleensä virkkaamalla, koska en jaksa sitä hidasta icord-tekniikkaa.


Tästä tuli niin suloinen, että tekisi mieli tehdä Viialle oma vastaava!


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Merkkiä vai merkitöntä, kaupasta vai itse tehtyä?

Blogista on varmaan vuosien varrella käynyt ilmi, että tykkään lastenvaatteista. Teen niitä mielelläni, ostan niitä mielelläni ja katselen myös kuvia lastenvaatteista mielelläni. Eihän tätä blogiakaan olisi, jos en aikoinani olisi innostunut neulomaan ja ompelemaan lastenvaatteita. Aiemmin olen myös kertonut, että haen inspiraatiota merkeiltä, joiden vaatteet käyvät yksiin oman makuni kanssa. Jos en ompelisi, olisin varmasti aika paljon köyhempi, koska aika usein silmää miellyttävät ja riittävän simppelit vaatteet ovat myös kalliita. Varsinkin jos niitä ostaa kolmelle lapselle. Silloin kaikki on kallista! 


En ole koskaan ollut mikään erityisen eettinen lastenvaatteiden suhteen tai miettinyt sen kummemmin niiden alkuperää.  Omaa laiskuutta kai. Asioista kuitenkin uutisoidaan nykyisin aika paljon, eikä voi välttyä kuulemasta näistä asioista. Vasta Zaran vaatteiden taskuista löytyi lappuja, joihin työntekijät olivat kirjoitellee, että eivät saa palkkaa jne. Pistäähän se vähän ajattelemaan myös tuotteen alkuperää.

Tyttöjen vaatekaapista löytyy sekalaisesti itse tehtyjä ja kaupan vaatteita. Meillä on eettisempien merkkien lisäksi myös halvempia merkkejä, joiden hinta jo kertoo jotain siitä, paljonko niiden tekijä saa palkkaa. Joskus tuntuu ihan pahalta, kun vaatteen hintalapun lukema on mielestäni liian pieni. Varsinkin itse ompelevana monesti miettii, että mitä se vaatteen valmistus vaatii ja mikä siitä olisi kohtalainen korvaus. Samalla lailla kirpaisee se, että jotkut myyvät esimerkiksi uusia, itse tehtyjä pipoja vitosen hintaan. Kun vähentää materiaalin tuosta vitosesta, ei siitä jää juuri mitään vaivanpalkkaa ja voi vain miettiä, maksetaanko siitä yhtään veroja. Koska jos maksetaan, on tulos aika lailla pyöreä nolla. Samalla poljetaan myös muiden hintoja alas. Sama homma toimii myös kaupan vaatteissa.


Totta kai aika moni meistä haluaisi olla eettisempi kuluttajana ja pystyä miettimään myös vaatteen alkuperää. Aika usein se on kuitenkin hinta, mitä joutuu miettimään. Ei auta aina karsiakaan, koska niitä pakollisia vaatteita tarvitsee kuitenkin ja jos käyttäjiä on enemmän kuin yksi, maksaa se niidenkin hommaaminen, vaikka ostaisi jokaiselle vain tarpeeseen. Nykyisin olen ehkä ostanut vähemmän niitä kaikista halvimpia ja suosinut sellaisia, joiden tiedän olevan edes vähän parempia eettiseltä kannalta ajateltuna. Panostan mieluusti vaatteeseen, jos tiedän sen kestävän myös käyttöä ilman kulahtamista ja venymistä. En halua maksaa merkistä ja eettisyydestä, jos laatu on kuraa ja vaate ei kestä edes yhden lapsen käyttöä!

Jo se auttaa, että vaate valmistetaan Euroopassa, jos ei Suomessa. Euroopassa kuitenkin on varmasti tiukemmat lait työturvallisuuden ja palkkojen suhteen kuin tuolla kaukomaissa. Mielelläni suosisin suomalaista edes suunnittelussa jos se ei valmistuksen kannalta ole mahdollista. Suomessa ommellaan hyvin pieni määrä minkään merkin vaatteita. Paapii on näyttänyt tällä saralla melkoista esimerkkiä ja perusti oman tehtaansa Suomeen, missä ommellaan merkin lastenvaatteet! Myös Neulomo tekee ainakin osan heidän naistenvaatteistaan Suomessa ja mielestäni painaa täällä myös kankaita. Saa korjata, mikäli tämä meni väärin :) Myös Papun kantomekkoja on esimerkiksi ommeltu jokin määrä Suomessakin.


Vaikka nuo tietyt merkit ompelevatkin vaatteitaan Suomessa, ei niiden hinta ole kuitenkaan mikään älyttömän suuri verrattuna merkkeihin, jotka ommellaan muualla Euroopassa. Esimerkiksi Neulomolta saa tunikoita noin kuudenkympin hintaan ja varmaan kaikki Noshin naistenvaatteet ovat kalliimpia, vaikka ne on ommeltu muualla Euroopassa. Eli ei se hintakaan aina olisi kynnys ostaa kotimaista.

Lasten kaappeihin kun katsoo, niin ei siellä kyllä ihan kamalasti kaupan vaatteita ole. Syksyllä Metsolan julkaistessa frillamalliston harrastin "pihistä ja panosta"-meininkiä ja ostin Viialle tuon vadelmanpunaisen frillamekon ja ompelin Aavalle samanlaiset Noshin* luumunvärisestä joustocollegesta. Nyt kumpikin sai oman frillamekkonsa, mutta hinta jäi maltilliseksi. Metsolaa on Viialla myös jalassa, sillä leggarit on vanhempaa mallistoa ja ystävän lapsen vanhat. Aavan leggarit puolestaan ovat kotimaisen Blaan ja ovat olleet todella pitkäikäiset!

*kangas saatu


Kaikkien kolmen lapsen kaapista löytyy myös Noshia, niin ostettuna kuin ommeltunakin. Vaikka on kiva ommella, on joskus myös ihana ostaa valmis vaate! Kai se on sitä erilaista materialismionnellisuutta :) Halvempia merkkejä meiltä löytyy tällä hetkellä jonkin verran ja esimerkiksi hoitoon varavaatteeksi ostan näitä kirppareilta, että niitä kivoimpia vaatteita ei tarvitse säilyttää laukussa, josta eivät välttämättä juuri koskaan pääse käyttöön.

Eettisyys yhdistettynä siihen, että on todella pihi maksamaan lastenvaatteista, ei ole kamalan hyvä yhdistelmä :) Joudun aina pitkään miettä, että onko joku vaate sen arvoinen, että voin maksaa siitä hieman enemmän. Aika harvoin onkaan ja yritän sitten katsoa josko jotain olisi jäänyt alennusmyynteihinkin. Viimeisimpänä ihastuin kuitenkin Papu-merkin Grid mallistoon ja raskin tilata Aavalle tämän kanto-mekon. Kuosi on vain yksinkertaisesti niin mun tyyliin sopiva. Mallikin oli hyvä, koko 110/116 oli Aavalle oikein sopiva, pituutta tytöllä on jotain tuolta väliltä.


Millaisia vaatteiden ostajia te olette? Mietittekö yhtään vaatteen alkuperää ja sitä, millaisissa oloissa se on tehty vai ostatteko sitä mikä sattuu omaa tai lapsen silmää miellyttämään? Jos raha ei olisi este, ostaisitteko enemmän eettisesti tuotettuja vaatteita?


torstai 23. marraskuuta 2017

Merinovillaisia asusteita

Viime kuussa neuloin Viialle ihanan, merinovillaisen Peikkonen-myssyn Klompe lompe-kirjasta. Tuolloin Aava ilmoitti heti haluavansa myös itselleen samanlaisen. Aluksi väritoive oli valkoinen vaaleanpunaisella tupsulla, mutta tytön mieli vaihtui ja jostain syystä halusikin mustan tupsun. Niinpä tikuttelin toisenkin myssyn, niin on kummallakin tytöllä nyt oma. Tosin Aava ei nyt sitten jostain syystä kuitenkaan lämpene tälle lakille, vaikka itse halusi ja valitsi langat. Niin tyypillinen lapsi :D


Mulla neulomisessa se peikko tahtoo olla aina lapaset ja sen peukalon takia välttelen niiden tekemistä viimeiseen asti. Kummallakaan tytöllä ei kuitenkaan ollut lapasia, joten tein ryhtiliikkeen ja neuloin kummallekin omat! Viian lapasista ei ole kuvaa, mutta Aavan omista nappasin kuvat, kun olimme menossa parturiin leikkaamaan Aavan tukkaan Tukkaoperaation merkeissä. Lankana taas Dropsin Merino extra fine, sopii täydellisesti lapsille, koska ei todellakaan kutita vaan on silkkisen pehmeä :) Dropsin lankoja olen tilannut Adlibrikseltä* , koska sieltä voi näppärästi tilata ilman postikuluja pieniäkin määriä, jos valitsee toimitukseksi Ärräpaketin. Muutoin olen ostanut Dropsia myös Kärkkäiseltä, mutta sieltä ei jostain syystä saa tätä eniten käyttämääni lankaa. Adlibriksella näytti muuten olevan tällä hetkellä myös koko valikoima -15%. Taidan ehkä itsekin hyödyntää ja täydentää merinovarastoja.

Ohje näihin lapasiin löytyikin yllättävän läheltä, eli hyllystä löytyvästä Klompe lompen ensimmäisestä osasta! Ensin googlettelin ohjeita netistä, kunnes siellä tuli vastaan jonkun tällä ohjeella tekemät lapaset. Ei pitäisi lähteä merta edemmäksi kalaan.


Sain kuin sainkin myös peukalot tehtyä, vaikka kyllä se taas hieman miettimistä vaati. Novita on ilmaissut jotenkin tosi omituisesti toisen lapasen peukalokiilan paikan, enkä koskaan oikein tiedä, että tuleeko se kiila nyt toiselle vai kolmannelle puikolle ja jouduin taas äidiltä kysymään tulkkausapua. Hänenkin mielestä asia oli vähän hassusti ilmaistu ja jos rehellisiä ollaan, niin unohdin jo, että kumpi puikko niistä oli se oikea! Instagramin puolella tätä tuskailin ja sain vinkin katsoa Dropsin omat ohjeet kiilan tekoon, joten taidan suunnistaa sinne, jos vielä intoudun lisää lapasia tekemään.


*sisältää mainoslinkkejä

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Black Friday lähestyy!

 *sisältää mainoslinkkejä

Tämä viikko on taas ollut hillittömien alennusten aikaa kun maanantaina käynnistyi ensin Black week, joka huipentuu perjantaina Black fridayhin. Viime vuonna ostin tälle vuodelle toppaa ja joululahjoja tällä samaisella viikolla hyvällä säästöllä ja nytkin olen bongaillut hyviä alennuksia, vaikka perjantai ei vielä olekaan.

Itsellä hakusessa on tänäkin vuonna ehkä toppavaatetta lapsille ensi vuodeksi ja jos jotain hyviä lelutarjouksia sattuu olemaan, niin ehkä myös täytettä pukinkonttiin. Listailin alle muutamia paikkoja, josta itse aion tarjouksia seurata ja jotka olen muuten todennut hyväksi.

Jollyroomilta tilasin viime vuonna molemmille tytöille nämä alla olevat Didriksonin toppahaalarit muistaakseni -40%  tai -50% alennuksella ja lisäksi myös jotain puisia leikkiruokia. Leluissa kannattaa googlettaa vähän alkuperäistä hintaa, koska minusta se oli monessa tuotteessa reippaasti kilpailijoita kalliimpi. Ei sitten se pelkkä aleprosentti hämää ;)



 Elloksella on puolestaan koko viikon kestävä black week ja loppuviikoksi on luvassa ainakin seuraavia tärppejä:

torstai: Marimekko AW2017 tuotteet -20%, Puma AW17 -30%
perjantai-maanantai: ElodieDetailsAW17 -25% , Stiga AW17 -25% ja kaikki vuoden 2017 malliston joulukoristeet -50%

Muitakin tarjouksia toki on, kannattaa kurkata ihan sivuilta! Etusivulta pääsee suoraan linkisä kyseisen päivän tarjouksiin. Itse ajattelin kurkistaa kenkäpuolen Ellokselta, sillä itsellä olisi tarvetta siistimmille talvikengille ja mies tarvisi myös vedenpitävät tennarit.

Lekmerillä on myös alkanut jo nyt alennukset ja sieltä voit myös bongata niin lastenvaatteita kuin lelujakin hyvällä alennuksella. Suurin aleprosentti näytti olevan -70%, toki vain satunnaisissa tuotteissa.

Sportamorella juhlitaan koko viikon ajan ja itse löysin sieltä jo maanantaina Reimaa -50% ja ostinkin Aavalle ensi vuodeksi haalarin sekä Aavalle ja Veetille yhdet vedenpitävät hanskat molemmille. Aava sai heijastavat Vilkku-kinttaat ja Veeti vedenpitävät toppasormikkaat, joita en ole normaalilla hinnalla raskinut ostaa.


XXL on monesti halvin kauppa tilata urheiluvaatteita ja varusteita, joten perjantaina tuotteet lienevät extrahalpoja :) Veetille on hakusessa ensi vuodeksi kevytuntuvatakki, joten sen voisi mahdollisesti bongata esimerkiksi tuota tai Zalandolta, joka on yksi vakkarikaupoistani, koska siellä on niin laaja valikoima. Alet ovat alkaneet myös siellä ja ilmeisesti vaihtuvat päivittäin. Täältä voi kytistellä myös niitä hieman kalliimpia merkkituotteita, jos sattuisi joku unelma tarjoukseen. Itse olen toivonut joulupukilta uutta lompakkoa, joten se voisi hyvinkin tulla vastaan tuolla.


Kuva XXL.fi




Merinoa jos halajaa niin Pierre Robertilta saa tällä viikolla hyvällä alella vaatteita niin lapsille kuin aikuisille. Merinosukkia ja alusasuja on -40% alella ja lisäksi löytyy pienempiä ja isompia alennuksia vähän tuotteista riippuen. Meillä on koko perheellä tämän merkin merinotuubit ja ovat olleet jo vuosia kovalla käytöllä! Itse asiassa ostin nämä joku joulu anopille ja äidillenikin lahjaksi. Harmillisesti ne tietenkin olivat jo loppuneet :/


Babyshopilta kannattaa myös kurkata lapsille niin toppa- kuin sisävaatteita, sielläkin alet jopa -50%!

Boozt:lta olen puolestaan tehnyt aiemmin hyviä löytöjä kalliimmissa lasten kengissä ja huhujen mukaan heillekin on tulossa kattava Black friday ale.

Sisustusjuttuja puolestaan kannattaa etsiä Finnish design shopista, jolla on myös yleensä joka vuosi kiva joulukalenteri täynnä tarjouksia! Kannattaa siis käydä sivuilla ensi kuussakin, jos mielessä on jokin tietty sisustustuote.

Greendealilta ajattelin tsekata, olisiko Avrilin huulipunakynistä tarjousta, sillä ne ovat lemppareitani!



Jos bongaatte alennuksessa Vaikon merinopipoja tai Reiman toppahousuja niin saa vinkata!

Meinaatteko tehdä löytöjä perjantaina tai tällä viikolla ja mitä on ostoslistalla?

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Metsää lyhtyyn

Meidän tien päästä lähtee sopivasti pieni luontopolku, jota pitkin päästään näppärästi lasten kanssa metsään retkeilemään. Olikohan se viime viikonloppuna kun käytiin lasten kanssa seikkailemassa ja haettiin samalla hieman materiaalia ulkolyhtyä varten. Metsä alkaa suomaisella osuudella, josta se muuttuu pikkuhiljaa kuivemmaksi kalliometsäksi jäkälineen ja noiden jälkeen seuraa upea "keijumetsä". Siellä on mahtavaa virheää sammalta, joka peittää koko maanpinnan sekä ihania puroja virtaamassa metsän halki. Mietin, että olisi ihana käydä kuvaamassa kesäaikaan tyttöjä joissain vaaleissa mekoissa tuolla kaiken vihreyden keskellä.


Viikko sitten metsässä ei ollut ollenkaan lunta vaan maa oli vielä yhtä vihreä kuin kesällä. Ainoastaan puiden karu ulkonäkö paljastaa sen, että ei eletä kesää. Ja tietenkin minun toppavaatteet! Tästä kuvasta saa hyvän käsityksen siitä, miltä tuo metsä näyttää. Oman puhelimen linssi oli ilmeisesti likainen ja kaikista kuvista tuli jotenkin sumeita. Onneksi miehen puhelimesta sain muutaman kuvan.


Syy metsäretkeen oli tosiaan se, että halusin kerätä pienen määrän sammalta ja puolukanvarpuja ja löysinpä sieltä sopivasti kanerviakin! Ystävän häissä oli pihalla lyhty, jossa oli ainakin kanerva ja mahdollisesti myös sammalta ja se oli niin kaunis, että halusin toteuttaa samaa ideaa myös omalle pihalle. Muistutuksena kuitenkin, että ilman lupaa toisen metsästä ei sammalta ja puuvartisia kasveja saa kerätä! Meiltä metsää löytyy pieni pala myös omalta tontilta ja sieltä ajattelin hakea myös pienen määrän havuja erääseen toiseen askarteluun

Varastosta löytyi lyhty, jossa on yksi lasi rikki. Niinpä tein sinne asetelman noista metsästä keräämistäni sammalista ja ostin Halpa-Hallista pihakäyttöä kestävän ledikynttilän, joka on aina kerrallaan viisi tuntia päällä ja sammuu itsekseen välillä. Tuota uskaltaa nyt turvallisesti polttaa palavan materiaalin vieressä.



Tykästyin ideaan niin paljon, että hain Kärkkäiseltä alennuksesta toisenkin lyhdyn, kun metsästä kerättyjä materiaalejakin vielä löytyi. Toisen voi nyt viedä vaikka takapihalle ja jättää toisen etuterassille. Otin tästä tänään arskarrelusta pari kuvaa sisällä, niin näkyy vielä paremmin nuo materiaalit.


Näissä kuvissa lyhdyssä on Sirius- merkkinen ledkynttilä, joita käytän sisälyhdyssä meillä. Näissä ei kuitenkaan ole mainintaa ulkokäytön kestävyydestä, joten taidan hakea vain toisen samanlaisen ulkoversion myös tähän lyhtyyn.


Lyhtyjen lisäksi terassilta löytyy myös pieni kukka-asetelma. Tuon muratin jätin ruukkuun kesän jäljiltä ja lisäsin kaveriksi callunoita. Jännä, että tuo muratti ei ole kärsinyt pakkasesta tai ainakin on kuolleena saman näköinen kuin ihan elävänäkin. Onpahan vähän erilainen kun ei ole pelkästään noita callunoita.


Melkein pitäisi ostaa noita ulkokäyttöisi ledikynttilöitä muihinkin lyhtyihin. Niitähän saa nykyisin vaikka minkä näköisinä hautakynttilöistä tavallisiin kynttilöihin. Olen todella laiska muistamaan viedä noita kynttilöitä lyhtyihin niin esimerkiksi sellaiset pimeätunnistimella toimivat olisivat aivan loistavat tällaiselle harvapäälle! Nuo ledikynttilät ovat vielä nykyisin niin aidon näköisiä, että tuskin kukaan kauempaa pimeässä erottaa, että onko kyseessä oikea vai feikkikynttilä.


Millaisia talvisia asetelmia te ruukaatte laittaa terasseille?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kahden huppari koululaiselle

En ole aiemmin tutustunut ollenkaan Mekkotehdas-kirjan jatko-osaan, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, vaikka hyllystä löytyy kirjasarjan ensimmäinen osa. Oletin vaatteiden olevan nimen mukaisesti tytöille ja kun meillä ei tuon koon tyttöjä vielä ole, on kirjakin jäänyt kirjastoon. Aiemmin syksyllä ompeluleirillä eräs leiriläisistä ompeli omalle pojalleen tämän saman Kahden-hupparin ja se sytytti heti! Piti soittaa samantien äidille, että varaa kirjan Pyhäjoen kirjastosta, mistä sen aiemman kokemuksen perusteella saa huomattavasti nopeammin kuin täältä omasta kirjastosta.


Pienen odottelun jälkeen äiti tuli kylään kirja mukanaan ja pääsin heti illalla piirtelemään kaavoja. Kankaaksi valitsin tämän Ommellisen ihana ruutukankaan, jota ostin pienen pätkän käsityömessuilta. Sirkkarenkaita ei kaapissa ollut, joten tein nahkapaloihin vain viillot, joista nyöri kulkee. Veetille tuleekin harvemmin enää ommeltua vaatteita. Kangasta menee jo aika paljon ja vähän tulee mietittyä, että millainen kangas miellyttäisi käyttäjää (sekä äitiä). Housuja en ole jaksanut ommella juuri yhtään, koska ne kuluvat puhki polvista melko nopeasti. Tällaisia vähän erilaisia, mutta kuitenkin suhteellisen nopeita paitoja on kuitenkin kiva tehdä! Tarkoitus olisi tehdä kaavalla lisääkin näitä, mutta juuri nyt tonttulakkiompelut tahtovat työllistää niin paljon, että muihin ompeluihin ei oikein ole aikaa.

Vähän jännitin, että mitä Veeti tykkää tuosta kauluksesta. Pienempänä Veeti ei voinut sieltää mitään hupullisia ja kauluksellisia vaatteita, varsinkin ylös tulevat vetoketjukaulukset ahdistivat. Tämä oli yllättäen mieleinen ja aika usein eksyy Veetin valitsemana päälle. Onpahan vähän suojaa kaulallekin kun tuubihuivi tahtoo päätyä joka aamu eteisen lattialle kaulan sijasta...




Millaisia vaatteita te olette ommelleet koululaisille? Sellaisia, missä olisi vähän jotain jujua? Onko jotain suosikkikaavaa?

tiistai 14. marraskuuta 2017

Vielä yksi Cocoon dress

Tilasin aikoja sitten ihania kankaita Wcollectionilta ja yksi niistä oli tämä viininpunainen, jossa on kultaisia hippuja. Postit ovat aika tuolta suolaiset Suomeen, joten tilasimme kimppatilauksena parin muun lähistöllä asuvan ompelijan kanssa. Kangas oli ehkä livenä ruskeampi, mitä kuvista ajattelin sen olevan, mutta onneksi Aava kelpuutti sen ja pisti mielellään päälle.



Aava on muutenkin mekkotyttö, joten värillä ei taida olla väliä, kunhan voi pitää sukkisten tai leggareiden kanssa! Tässä kaavana ihana Cocoon dress, jolla olen tehnyt aiemminkin mekkoja. Aiemmat versiot näet tästä ja tästä. Tykkään kaavasta todella paljon ja Aavalle se sopii leveydeltään hyvin. Koko taisi leveydestä olla 4 tai 5v ja pituuden otin muistaakseni jopa kuusivuotiaan kaavasta, koska halusin käyttää tätä myös sukkisten kanssa. Tässä etukappale on paljon lyhyempi, joten helposti jää liian lyhyeksi ja alle pitää laittaa leggarit. Viialle puolestaan koko 2 oli aika teltta ja pituus jäi juurikin edestä liian lyhyeksi vaikka hieman lisäsin siiten kakkoskokoon mittaa. Kaavassa on alunperin vajaamittaiset hihat, mutta pitkät ovat talvella kätevämmät ihan lämpimyyden kannalta, joten tein sellaiset. Tykkään tosi paljon lopputuloksesta, mielestäni malli ja kaava kohtaavat kauniisti. Frillat olisi ehkä voinut tehdä kaksinkertaisena, jotta tuo valkoinen nurja puoli kankaasta ei näkyisi.


Viialla suurin tarve olisi oikeasti ihan peruspaidat, mutta jostain syystä kun istun ompelukoneen ääreen, syntyy vain mekkoja. Joku kirous koneessa vai mistä lie johtuu?!?! Nyt sain kuitenkin loitsun raukeamaan ja ihanasta käsityömessuilta ostetusta pupukankaasta tein niin peruspaidan kuin vain voi olla. Ei mitään kikkailuja, koska kuosi on yksissään niin kiva. Kaavana Ottobren Mint, taas kerran.


Ostin kesällä meidän taloon ensimmäiset (ja toistaiseksi hinnan takia viimeiset uudet) Gugguun housut ja onhan tämä ihan täydellinen malli Viialle! Pitäisi ehkä jaksaa kaavoittaa vastaava itse, niin saisi jatkossakin hieman edullisempia ja sopivia housuja. Väri on ollut vain hieman haastava, kun se on niin kirkas, että oikein mikään vanha paita ei sovi sen kanssa. Nytpä on ainakin yksi sopiva yläosa :D


Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja ommella lisää näitä perusvaatteita, mistä oikeasti on pula!

Mikä on teidän mielestä se tympein vaate ommella? Se, jonka aloittamista lykkäätte ja lykkäätte ?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isäinpäivä ja sen menu


Isäinpäivää vietettiin meillä aika perinteisin menoin, eli otettiin rennosti ja syötiin hyvin. Aamulla isi sai nukkua myöhään ja minä heräsin lasten kanssa valmistelemaan myöhäistä aamiasta. Lapsille annoin voileivät aluksi, että jaksoivat odotella varsinaista koko perheen aamiaista. Kaivettiin myös lahjat ja kortit valmiiksi esille isiä odottamaan. Itse ostin miehelle merinovillaisen pipon, koska lämpimämmästä piposta on ollut puute. Tarkeneepas ulkoilla nyt paremmin lasten kanssa. Tähän väliin kai voisi sanoa, että vietettiin leppoista perhe-elämää, mutta kyllä siinä taisi välillä leppoisuus olla melko kaukana kun kaikki lapset huusivat välillä kurkku suorana kun toinen kiusaa :) Eli perusarkea, vaikka olikin isäinpäivä.


Aamupalaksi tein suolaisia vohveleita kananmunien sekä pekonin kera ja "jälkkäriksi" sai ottaa vohveleiden kanssa myös itse tehtyä omppuhilloa. Yllättävän kivasti sopi yhteen pekoni+muna-compo vohvelin kanssa!



Meillä lapset eivät syö paistettuja munia, mutta pekonia kylläkin. Paistoin pari paketillista, josta otin itse vissiinkin kaksi ja kaikki loppui heti! :) Itse tykkään, että kananmunien tulee olla tuollaisia, missä keltuainen jätetään vähän löysäksi eikä munaa saa paistaa missään nimessä kummaltakin puolelta.


Tähän olisi sopinyt hyvin kaveriksi joku vähän vihreäkin kuten herneenverso tai vaikka rucola, vaan enpä hoksannut sellaisia kaupasta ostaa. Muutenkin oli aika pikainen ruokakauppareissu perjantaina kun sinne oli eksynyt suunnilleen kaikki muutkin tämän kaupungin ihmiset! Ihmismäärästä kertonee myös se, että kaikki mahdolliset kermat oli perjantaina myyty loppuun Prismasta :)


Saatiin myös mun isä kylään ja syötiin yhdessä lounasta ja kakkukahviteltiin. Alkupalaksi tein ensimmäistä kertaa elämässäni blinejä! Lettupannu olisi aika bueno pikkulättyjä paistaessa, pitänee laittaa ostoslistalle. Blinien kaverina tarjottiin perinteisesti mätiä, smetanaa sekä punasipulia. Kun on kalastava vanhempi, ei mätiäkään tarvitse ostaa kaupasta :) Ei sillä, että koskaan raskisinkaan sitä ostaa ihan rahalla! Blinit eivät kamalasti eronneet mielestäni tavallisista lätyistä, vaikka valmistusprosessi oli monimutkaisempi. Tein osan taikinasta jo eilen hapattumaan (?) jääkaappiin ja tein sen loppuun juuri ennen paistoa.



Pääruuan kanssa mentiin helpolla ja tehtiin avokadopastaa, josta tykätään molemmat miehen kanssa tosi paljon. Tosin unohdin ostaa tavallista spagettia ja tumma versio ei kyllä ollut läheskään niin hyvää! Lapset eivät tykkää avokadosta, joten he saivat samalla vaivalla tehtyä pestopastaa (pelkkää spagettia, johon sekoitettiin kaikille pari lusikallista pestoa!).



Jälkkärinä tällä kertaa aika perus täytekakku. Tiedättekö, ollaan asuttu tässä talossa kohta viisi vuotta, enkä ole KOSKAAN tainnut saada paistettua kunnon kakkupohjaa. Vuosia oon soimannut itseäni, että kuinka kukaan voi olla yksinkertaisesti näin paska leipuri ja esimerkiksi Viian synttäreille tilasin kakkupohjan naapurin mieheltä. No, päätin sitten harrastaa kokeilevaa keittiötä ja selvittää, että onko tässä taloudessa paska kokki vai paska uuni ja menin mummulaan (eli mun äidille) leipomaan! Oltiin siellä siis lasten kanssa ja päätin testata ihan sitä perusohjetta, mihin tulee lasi kaikkea. No tein kakun, nakkasin uuniin ja otin pois lähes täydellisen kakkupohjan. Eli oikeasti meidän uunilla ei vain saa paistettua pohjaa. Pitänee ensi kerralla mummulassa leipoa pakastin täyteen pohjia! Nyt kyrsii kyllä aika paljon, kun meillä ei kuitenkaan mikään halvimman mallinen uuni ole. Voiskohan uunikaupoille mennä kakkutaikinan kanssa, että pääsis koeajaan ennen ostopäätöstä ;)


Kakku on leikattu vain kahteen osaan ja välissä on lemoncurdia sekä moussea, jossa oli kermavaahtoa, sitruunarahka sekä sulatettua valkosuklaata sekä yks valkosuklainen Royal-patukka. Alunperin halusin tehdä täytteen, jossa olisi ollut valkoista Tobleronea erään ohjeen mukaan, mutta en onnistunut löytämään sitä koko kaupungista!

Koristeluiksi tein pitkästä aikaa pursotuksia, jotka olisivat voineet olla hieman nätimmätkin. Onnistuin ottamaan kuvankin juuri siltä kyljeltä, josta kakkukupu vähän tuhosi yhtä ruusuketta... Pelkäsin, että kerma loppuu enkä uskaltanut ensin päällystää kakkua kermavaahdolla ennen pursotuksia, hieman se tietenkin kostautui lopputuloksessa. Pakko silti kehua, että tuo Wiltonin viisiteräinen tähtityllä on kyllä ihan loistava ja sillä saa (osatessaan) todella kauniita ruusupursotuksia ja marenkeja. Koristeen väänsin pikaisesti aamulla lasten katsoessa piirrettyjä.

Iltaruuan jälkeen käytiin vielä koko porukalla pimeässä puistossa. En tiedä saattaisiko se kahden lampun polttaminen kaupungin konkurssiin, koska mies soitti jo viikkoja sitten asiasta siihen puiston kyltissä olevaan numeroon ja ilmoitti, että valot eivät pala. Ulkoilun jälkeen katsottiin koko perhe sohvalla joku piirretty elokuva ja lapset söivät samalla iltapalaa. Siihen yhteiseen hetkeen oli kiva kruunata isäinpäivä koko perheen voimin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...