tiistai 22. maaliskuuta 2016

Napanuoraa löysemmälle?

Näin yhdeksän kuukautta vauvaan sidoksissa olleena alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että voisi olla korkea aika saada hieman omaa aikaa. Ja omalla ajalla tarkoitan semmoista aikaa, että kotiin ei tarvitse kiirehtiä parin tunnin sisällä lähtemisestä. Olen ollut koko tänä aikana poissa Viian luota semmoisia parin tunnin jaksoja ja tullut heti sen jälkeen takaisin kotiin tai sitten kuljettanut Viiaa joka paikassa mukana. Ideana irtiotto on aivan loistava, mutta tässä kohtaa toteutus ei vain onnistu, ei sitten mitenkään.


Mihinkään baariin ei kiinnosta lähteä, vaikka kyllä joku kiva tyttöjen ilta kelpaisi, mutta eniten kaipaisin tällä hetkellä sitä, että voisin lähteä vaikka edes päiväksi johonkin ihan yksin. Ilman, että täytyy miettiä kaikki menot toisen ehdoilla ja odottaa koko ajan, että milloin toinen kyllästyy ja hermostuu. Käydä syömässä jossain ihan rauhassa ilman, että täytyy lapata ruoka paniikissa alas ennen kuin vauvan mielenkiinto omaan ruokaansa loppuu. Nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa ja olla heräämättä yöllä miljoonaa kertaa. Viia mukana joutuu vaikka kylässäkin keskittymään siihen lapseen ja olisi mukava vaihteeksi pystyä keskittymään johonkin muuhun ilman keskeytyksiä.


Pitäisi saada napanuoraa vähän löysemmälle, mutta en ole vielä keksinyt, että miten se onnistuisi. Joskus tuntuu, että olisi vain helpointa lopettaa imetys, niin silloin vauvalle ehkä kelpaisi toinenkin vanhempi. Mutta sitten tulee se ongelma eteen, että mitäpä tuo sitten joisi, kun ei se maito maistu mukista kuin pikku hörppyinä. Enkä kyllä ole valmis imetyksestäkään vielä luopumaan, koska on vain niin kätevää, että ruoka on aina mukana. Varsinkin kun lapsi suostuu vain sormiruokailemaan.

Yön yli en voi kuvitellakaan pääseväni pois kotoa, koska Viia syö yöllä vielä 3-5 kertaa. Jos tuolloin ei kelpaa pullo tai muki, niin meneekö se koko yö yhdeksi huutamiseksi ja itkemiseksi. Tähän mennessä on välissä yritetty illalla tassutella Viia uneen, mutta jos on nälkä, ei se ole koskaan riittänyt. Kaikki aina sanovat, että kyllä se sitten syö, jos on pakko. Mutta todettiinhan tuo jo kerran, että ei syönyt ei. Tunnin itki ja lopputulos oli se, että tulin kotiin, koska oma meno ei voi olla niin tärkeä, että lapsen pitäisi huutaa tuntitolkulla nälkää tai äidinkaipuuta kotona. Vaikka pakko myöntää, vittuttihan se näin rumasti sanottuna.


Aina myös sanotaan, että vauva-aika on lyhyt ja kyllä sitä sen jälkeen sitten ehtii mennä. Niinhän se on, mutta ei se poista sitä, että nyt ahdistaa ihan pirusti ajatus, että muumioidun tänne kotiin neljän seinän sisään. Ennen kotoa pois pidemmäksi aikaa lähtemistä pitäisi varmaan pitää jonkin sortin unikoulua, että saisi ne yösyötöt pois, jolloin ei tarvisi miettiä, että huutaako se vauva kotona yön, jos minä en siellä ole. Toisaalta päivisin kiinteitä ei mene niin paljon, että niillä ja päivämaidolla vielä jaksaisi olla yötä ilman ruokaa. Mutta kun soseet ei kelpaa ja syöttää ei saa, niin ei sitä ruokaa kamalasti mahaan asti voi päätyä.


Tämä on itselle niin uusi tilanne, kun aiemmat lapset ovat syöneet pullosta ja heidät on voinut sen vuoksi jättää toisen hoidettavaksi. Ahdistaa myös se, että kuinka kauan tämä tilanne kestää, että en pääse mihinkään yksin. Mitä jos lapselle ei kelpaa yöllä muuta kuin äiti? Menee vuosi, puolitoista ja edelleen ollaan jumissa täällä. Ajattelin, että olisin tänä vuonna päässyt yksin lapsimessuille, mutta eipä sekään onnistu kun Viiaa ei voi jättää kotiin ja ajatus messuista puuhakkaan vauvan kanssa ei kamalasti houkuta, vaikka varmasti onnistuisi.


Sitten sitä tyhmänä itseään syyttää siitä, että ei ole opettanut lasta pullolle ja että se on oma vika, että mihinkään ei pääse, jos se on ajallisesti syöttöväliä pidemmällä. Jotenkin se vie hieman hohtoa siltä, että tällä kertaa imetys on sujunut niin hyvin, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia. En tiedä miten sitä raskisi edes jättää tuota pientä kainalossa tuhisijaa kotiin, mutta silti ajatus siitä, että vaikka haluaisin, en silti pysty, turhauttaa. Menetän monta kivaa tapahtumaa nyt keväälläkin vain sen takia, että olen sidottu tänne kotiin. Uusia kyllä tulee, tiedän. Enkä kaipaa tähän yhtään kommenttia, että itsepä olet lapsesi tehnyt niin huolehdi niistä sitten. Samalla lailla se mies on lapsia tehnyt ja pääsee silti kotoa pois yli kahdeksi tunniksi kerrallaan. Ei ole mun valinta, että lapsi ei huoli pulloa tai syö niin paljoa ruokaa, että jaksaisi sen voimin ilman maitoa.

Ennen ajattelin, että kyllähän minä sitten pääsen, kun Viia on vaikkapa vuoden. Mutta miksipä se tilanne tästä olisi silloinkaan muuttunut. Viia on myös tosi paljon äitin perään ja monesti vain minä kelpaan lohduttajaksi. Sitten kun miettii näitä asioita omassa päässään, niin soimaa itseään siitä, että maailmassa on suurempiakin murheita kuin mun halu päästä pois kotoa ja omaan rauhaan edes hetkeksi. Meillä on kuitenkin kolme tervettä ja elävää lasta ja sen pitäisi olla kaikki kaikessa, eikä saisi edes haikailla mitään muuta.  Kai se on sitä tuttua äitiyden syyllisyyttä, että teit niin tai näin, teet aina väärin. Minusta äitejä myöskin turhaan syyllistetään siitä, että he haluavat joskus omaa aikaa ja päästä vähän vaikka sinne viihteelle kotiarjen keskeltä. Nyt kun tietää, että sitä mahdollisuutta ei vain ole, se tuntuu vieläkin pahemmalta, vaikka ei muuten olisi edes menossa mihinkään :) Toisaalta tuntuu epäreilulta syyttää tavallaan Viiaa siitä, että sitä tilaa itselleen ei voi ottaa.

Juuri kaveri tätä pohdiskeli saman ikäisen vauvan äitinä. Kun lapselle kelpaa äidin kotona ollessa vain äiti ja isä ei riitä. Yöllä ei saa nukkua, eikä aamulla voi vaikka isä heräisi lapsen kanssa, kun se lapsi itkee sitten äidin perään  Kun on päivät lasten kanssa kotona, kaipaisi välistä sitä omaa tilaa. Jotain muutakin kuin sitä, että voi päivän päätteeksi lasten ollessa nukkumassa vaikka ommella. Päivällä kun joku on koko ajan iholla ja pitää vastata toisten tarpeisiin jatkuvasti. Ihaniahan nuo ovat ja rakkaita kuin mitkä, mutta se ei poista sitä, että pieni hajurako olisi välillä paikallaan ;)


Varmaan tuttuja mietteitä monelle äidille ja varsinkin niille, joiden lapset eivät sitä pulloa tai mukia huoli. Missä vaiheessa teillä on unikoulutettu yösyöntejä pois ja onko toiminut ja millä menetelmällä? Onko perhepedissä nukkuminen mahdoton ajatus, jos ei halua yöllä syöttää enää vauvaa? 

Olisi myös joskus ihan kiva saada nukkua vaikka kokonainen yö, mitä ei ole tapahtunut yhdeksään kuukauteen. Kolmesta kuuteen herätystä yössä ei ole mitenkään kiva homma ja kun siihen yhdistetään Aavan itkut, joihin herään myös poikkeuksetta ennen miestä niin unen keskeytyksiä kertyy yössä vielä enemmän. Onneksi en kuitenkaan koe itseäni väsyneeksi muuta kuin aamulla, kun pitäisi nousta sängystä ylös. Viime yönä Viialle tuli flunssa, joten ne välit kun ei syönyt, kitisi muuten vaan ja aamulla tuntui, että ehdinköhän nukkua ollenkaan.


Kun Veeti oli vauva, oltiin paljon nuorempia ja oli kiva vielä käydä vaikkapa siellä baarissa tai ystävien luona iltaa istumassa. Veeti oli silloin mummulassa yötä ja ihan ekan kerran mummu oli meillä vahtimassa Veetiä. Koskaan ei Veeti itkenyt meidän perään ja kaikki meni hyvin. Mummu oli turvallinen läheinen siinä missä mekin, kun näki Veetiä oikeastaan viikoittain. Aavan ollessa vauva Aava taisi olla jotain yli puolen vuoden kun oli yhden yön mummulassa Veetin kanssa ja toisen kerran sen jälkeen olikin varmaan jo toista vuotta. En tiedä, olisinko Viiaa raskinut yhtä pienenä viedä hoitoon kuin Veetiä, vaikka olisikin juonut pullosta!  Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että jokainen vanhempi tietää milloin on hyvä saada vähän taukoa arkeen ja päästä vaikka sinne viihteelle tai mikä kukaisellekin on se tapa nollata pää. Ei se lapsi muista, että onko viettänyt mummulassa yhden yön vauvana vai ei enkä usko siitä lapselle traumoja jäävän. Jos oltaisiin molemmat vuorotöissä miehen kanssa, niin Viiahan joutuisi olemaan tässä iässä jo päiväkodissa yötä, jos olisin palannut töihin heti äitiysloman päätyttyä.

Sitäkin olen miettinyt, että miten ihmeessä tuo pieni pärjäisi nyt hoidossa, kun ei pärjää edes kotona ilman minua!

Minkä ikäisiä teidän lapset ovat olleet, kun olette jättäneet ensimmäistä kertaa vauvan hoitoon vaikkapa mummulle tai ihan sille isälle päiväksi tai yöksi?

37 kommenttia:

  1. Täällä Hugo on ihan tissimiehiä vielä. :D Sosetta menee vasta jonkin verran ja uusia makuja ollaan maistettu varovasti. Pullo ei myöskään kelpaa ja ihan itse olen ollut sitä tarjoamatta. Muutama ihana tilaisuus on jäänyt välistä imetyksen takia, kun sinne ei ole voinut ottaa vauvaa mukaan. Lapsimessuille on lähdössä mukaani yksi tissitakiainen. :D
    Teillä kyllä heräillään usein. :/ Tsemppiä sinne.♥ Meillä se kaksi kertaa yössä ja koko yön yleensä nukkuu kainalossa. Mietin että pitäisikö yö tissistä vieroitus aloittaa missä vaiheessa, mutta varmaan nyt alkuun odotamme että saadaan ainakin soseita lisää kuvioihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakaan ei periaatteessa se yötissittely haittaa, muuta kuin silloin kun niitä kertoja on miljoona :D Mutta just se, että kun tietää, että niin kauan kuin ne jatkuu, ei kotoa ole pois asiaa. Mut silti tuntuu tyhmältä ja itsekkäältä, et lopettais vaan sen takia, että pääsis johonkin juttuun yöksi yksin. Lapsimessuille voisin vielä mennä, jos luottaisin siihen, että tuo viihtyis repussa! Rattaiden kanssa taitaa olla turha toivo :D Meillä kans se unikoulu voi alkaa vasta, kun saadaan ruokaa menemään enemmän ja sehän saattaa kestää tuommoisella sormiruokailijalla...

      Poista
  2. Auts, ei kuulosta yhtään kivalta tuo sun tilanne.. Toivotaan, että Viia alkaa pian syömään kunnolla päivällä niin josko sitten saisi niitä yöherätyksiä vähemmälle ja äitikin voisi mahdollisesti olla jonkun yön pois kotoa. En oo imettäny omiani paria kuukautta pitempään (refluksin takia), joten mulla ei oo kokemusta tuosta "kotiin sidottu" -fiiliksestä. Tsemppiä ihan mahottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää on kato tätä, että eka intoilee ku ei oo tarttenu pulloa antaa ja sit masentelee, ku ei antanut pulloa :D

      Poista
  3. Meillä jäi yöheräilyt pois silloin kun lopetin imettämisen. Vauva/taapero oli silloin n. 1v2kk. Sen jälkeen yöt ovat sujuneet hyvin. Saattaa tuo 2 vuotias vielä joskus öisin herätä, mutta kyllähän sitä itsekin joskus öisin herää. Imetys jäi pikkuhiljaa pois vuoden vanhana, kun maito alkoi maistumaan mukista ja ruuat menivät hyvin alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin määkin oon ajatellut, et kyllä se lopetus öitä rauhottais, mutta kun ei se varmasti ilman ruokaa vielä yötä pärjää kun sitä ei päivällä mene niin paljoa. Meillä kyllä Aava herää vieläkin melkein järkiään vähintään kerran, joskus jopa kuus! :D Että se kaipais kyllä kans jonkin sortin unikoulua!

      Poista
  4. http://themilkmeg.com/the-night-boob-how-to-gently-night-wean-your-toddler-from-breastfeeding-and-bed-sharing/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääpä tutustua paremmin. Tosin tuossa alussa ainakin puhuttiin lapsen iästä että 18kk ja tarkoitus ois kuitenkin, että Viia vois nukkua vielä meidän sänygssä, eikä sitä tarttis välttämättä siirtää omaan :)

      Poista
  5. Samaistuin tekstiin täysin! Melkein itketti ja nauratti yhtäaikaa:) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan kun flunssapirulainen rantautui vauvalle eilen ja yö meni siinä, että imetysten välissä toinen kitisi flunssaista oloa :/

      Poista
  6. Pikku neiti alkaa olla kohta 2 vuotias ja en ole ollut yhtään yötä siitä erossa. Haluaisin viettää edes yhden yön ja aamun heräillen rauhassa mut ei siihen ole tullut mahdollisuutta. Neiti on minun perään ja isi ei oikein kelpaa.Olen paljon lapsen kanssa kahdestaan kotona. Ihanaa arkea tää on mut kaipaa sitä myös omaa aikaa ihan itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa, meilläkin varmasti vaikuttaa tietty se, että mies on päivät töissä ja vauva on mun kans ja mies sitten illalla joutuu jakamaan sen huomion kaikkien kolmen kesken, eikä voi vain yhteen keskittyä, niin äiti on tietenkin se, jonka perään itketään.

      Poista
  7. Kylläpä kuulosti niin tutulta tekstiltä. Samaisia ahdistuskohtauksia tuli myös itsellä jokaisen kolmen kanssa, kukaan kun ei syönyt pullosta. Sitten vuoden iässä helpotti kun alkoivat juomaan oikeaa maitoa tissittelyn lisäksi. Et siis ole yksin tuntemuksiesi kanssa. Koeta kestää, pian huomaat että Viia onkin jo "iso" tyttö eikä olekaan enää rinnalla. Se oli ainakin itselle kova paikka kun se viimeinenkin "itsenäistyi" eikä äitiä niin tarvitakkaan. Terkuin , ulkomaan naapuri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää luulen kans, että se imetyksen lopettaminen tämän kans on kaikista vaikeinta, kun siitä viimeisestäkin vauvasta tulee sitten muka jo niin "iso"!

      Poista
  8. tuttu tunne täälläkin, neljättä kierrosta mennään... Jotenkin oon jo autuaasti unohtanut oman ajan, tuntuu toisinaan ihan luksukselta lähteä vaikka vaan yhden lapsen kanssa liikkeelle, saati sitten ilman lapsia. En osaa oikeen edes enää olla yksin yleisillä paikoilla :D

    Meillä yösyönnit on loppuneet kokonaan vasta imetyksen loputtua. Isänsä kanssa lapset on pärjänneet vasta tuossa 1,5-vuotiaana pidempiä pätkiä iltaisin, päivät on sujuneet paremmin. Öitä olen ollut pois vasta noin 2-vuotiaan luota. Mulle jo ne 2-3 tunnin poissaolot on riittäneet melko pitkälle, mutta toki on tuntunut mukavalta, kun on voinut jättää lapset esim. isänsä hoitoon koko päivän ajaksi ilman että on tarvinnut miettiä, että rääkyykö pienin koko päivän...

    Neuvoja olen huono antamaan, vertaistukea ehkä nyt lähinnä. Ite koitan ajatella, että tää on nyt tätä ja aikansa kutakin. Eihän se pahimpina hetkinä mitään auta, ärsyttää vaikka koittais kuinka olla ärsyyntymättä. Mulle imetys on ollut tärkeää ja olen halunnut siihen panostaa, vaikkakin se on sitten tarkoittanut melko vauvantäyteistä puoltatoista vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans tuo, että haluaisin imetttää ainakin sen vuoden ja varmaan pakkokin, jos meinaa, että tuo saa edes jotain nestettä! :) Ja tosiaan eihän se 99% ajasta haittaa mitään, että on äidin tyttö, mutta se prosentti tuppaa vaan joskus ottamaan todella paljon kupolista! Onneksi tää on pieni aika, vaikka välistä silti toivois, että aika ei menis ihan näin nopeaa. Ristiriitaista kyllä :)

      Poista
  9. Kuulostaapa tutulle. Meidän poika on kohta vuoden ja äiti on parasta. Nokkamukin huolii ja on tyytyväinen jos äitiä ei näy, mutta autas kun tuut joltain kahden tunnin menolta niin seuraava tunti vaan roikutaan ja märistään. Meinaa itellä mennä hermot kun ei saa hetken rauhaa. Yösyönnit jätettiin 9kk iässä ja siirrettiin isoveljen kanssa samaan huoneeseen. Kahtena ensimmäisenä yönä itki 2h putkeen, pullosta yritettiin antaa mutta ei paljoa lohduttanu. Sen jälkeen ollaan yöheräämisiin vaan sylitelty ja annettu vettä nokkamukista. Tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyytyykö ottamaan vettä öisin siis nokkamukista jos herää? Oon miettinyt tuota, että jos yrittäis nokkamukista tarjota vaikka sitä maitoa yöllä, että kelpaisiko kun päivisin ottaa siitä vain ihan pikkuhörppyjä, eikä juo samalla lailla mitä tissillä ollessa.

      Poista
    2. Kyllä nokkamuki kelpaa. On vissiin sen verran pökkyrässä ettei tajua. Meillä on semmoinen valkoinen vihreäkansinen Ikean nokkamuki, josta tulee vettä itsestään niin heti alkaa imemään siitä lisää. :)

      Poista
  10. Tuttuja ajatuksia tosiaan. Meillä ei oo pullo varsinaisesti ongelma, mutta se pullon täyte on. Imetä imetä, sanotaan neuvolasta kun lehmänmaito ei sovi. Mutta mitäpä sinne pulloon sitten kärsii laittaa, kun tästä äidistä ei oikein lehmäksi ollut. Ja kyllä, tympii ihan sikana ettei voi vessassa käydä ilman huutoa, siis vaikka isä ois kotona, tai kokata rauhassa ilman että pieni sankari vetää herneitä nenään lattialla, tai vaikka syödä.. jahka meidän flunssa menee ohi, meillä aökaa unikoulu. Jostain luin aamulla että äiti voi sovittaessa nukkua vaikka hotellissa. Tähän tähtään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vessarauha ois kyllä luksusta! Meillä kans huudetaan naama punasena jos et ota mukaan vessaan ja ei oo kyllä hääviä :/ Meillä ois nyt pääsiäisenä hyvä ollut pitää unikoulu, kun ois ollut neljä päivää aikaa, mutta meillä on kans flunssa kaikilla, niin en ala huudattamaan :(

      Poista
  11. Tutun tuntoisia ajatuksia kolmen vuoden takaa. Ahdisti kun vauvalle kelpasi vain äiti. Tuossa kaheksan-yheksän kuukauden iässä kelpasi vain äidin syöttämä eväs, lusikasta söi äidiltä mutta ei muilta. Oman pääni takia kävin kuitenkin kerran viikossa ompelemassa kaveri porukalla, ja lapsi pärjäsi joten kuten isänsä kanssa sen aikaa. Tulin ehkä illalla aiemmin kotiin syöttämään puuron lapselle jotta yö sujuisi paremmin, mutta olin kuitenkin päässyt käymään pois kotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun oma aika on kerran viikossa ripsihuolto, joka kestää sen pari tuntia :D Toivottavasti alkaisi ruoka maistua päivisin meillä, että saisi sitten yösyötöt pois ja että unille voisi päivälläkin nukahtaa vaikkapa ilman tissiä.

      Poista
  12. Meilläkään Aate ei huolinut pulloa missään vaiheessa. Imetys kesti 1v 3 kk. Tilanne helpotti 10 kk:n iässä, kun hapanmaitotuotteita sai rueta antamaan; piimä alkoi alkukankeuden jälkeen maistumaan ja mahdollisti päivisin useammankin tunnin poissaoloni. Toki soseita meni suht hyvin ja mukista juomista oltiin vedellä harjoiteltu jo aiemmin. Mutta musta tuntuu, että moni unohtaa tuon piimän ja ootetaan vaan vuoden ikää että voi antaa tavallista maitoa. Samat ravintoarvot kuitenkin ja yhtälailla maistuu totuttelun jälkeen. Yösyötöiltä vierotettiin tasan vuoden iässä niin että Aate siirtyi omaan sänkyyn ja äiti vierashuoneeseen :) Viikon verran nukuttiin eri huoneissa, ja sen jälkeen ei yöllä tarvinu syöttää. 1 v1 kk oli ikää kun mummi tuli meille yöksi poikien kans ja päästiin miehen kans hotelliin yöksi :) Tsemppiä, jokseenkin tuoreessa muistissa samantyyppiset kipuilut. T. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä testata piimää sitten! Ei oo tullut mieleenkään :D Ja se vois olla niin eri makuista kuin maito tai korvike, että saattais hämääntyä juomaankin kun ei yhdistäis tisseihin :D Miten pojilla muuten meni mummun kanssa se eka yö kun olitte pois?

      Poista
  13. Heippa ja tsemppiä! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut.itselläni lapset 7,9 ja 1v2kk ja nuorin edelleen tissillä.noin 11kk iässä rupesi tavallinen maito rintamaidon ohella kelpaamaan nokkamukista.mutta edelleen 2-3 kertaa päivässä haluaa äidinmaitoa ja eritoten nukkumaan mennessä.kukaan muu ei kelpaa nukuttajaksi kuin äiti.satunnaisesti jos ei ole nukahtanut rinnalle niin isä saanut silitellä uneen.mutta ei puhettakaan että olisit ollut kotoa pois pitempään kuin pari tuntia ja sitäkin vuoden aikana tapahtunu 2-3 kertaa.ta sllaan olen iloinen että imetys kestänyt näin kauan mutta tavallaan taas masentunut kun jumittaa vain lasten kanssa kotona tai raahaa mukana joka paikkaan.esikoinen oli puolen vuoden iässä eka kerran yökylässä,kuopus ei ole ollut vieläkään edes isän kanssa yötä.ei edes "päivähoidossa" mummuilla tai muillakaan.ei suostu jäämään ja mulla ei ome sydäntä jättää sitä huutamaan kun sitten tulee hengityskatkos joka on säikäyttänyt itsenikin pari kertaa todella pahasti.joten voimia teille sinne ja paljon. Tavallaan helpottavaa kuulla ettei taistele yksin näiden asioiden parissa.tuntuu että moni ajattelee että itse olen tilanteeni aiheuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa niin tutulta tuo sunkin tilanne. Paitsi tuo hengityskatkos, kuulostaa tosi pelottavalle! Huutaako siis niin kovasti, että ei saa happea? Tuo itsensä syyllistäminen on kyllä niin pyllystä! Vaikka tietää, että ei se oma vika ole niin silti sitä tekee. Ja ärsyttää tuo, että se imetysonnistumisen ilo vähän nyt katoaa näiden ajatusten alle :/

      Poista
  14. Hyvä teksti! Ja sanotaanko että i feel u. Altti ei syönyt pullosta ei sitten niin millään, ei vaan suostunut ja silloin vannoin että jos viellä lapsia saan niin se on selvä että opetan lapsen syömään pullosta ämmää. Mutta mites kävi? Eemil 3kk ja pulloa ei syö. Joten täällä toinen kodin vanki. Eteenkin tänään on sellanen päivä että hajottaa ja ankarasti ja on niiiiin suuri väsymys että. Suuresti houkuttas häipyä omille menoille, johonkin eroon hetkeksi lapsista, hengähtämään, illalla kun mies tulee koulutuksesta. Mutta ei, empä pääse tänäänkään, eihän lasta voi nälilleen jättää. Huoh. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin, että olitte saaneet Eemilin juomaan pullosta?!?! Wuhuu! Nyt vaan pulloharjoituksia. Ehkä mekin kokeillaan sitä tutin hieromista ja tyhjää vaniljasokeriastiaa ihan varalta kun tässä on kaikki muutkin konstit kokeiltu :D

      Poista
  15. Meillä kohta 10kk mittarissa, yöllä heräilee 2-4krt, yhdellä kertaa syö kunnolla. Pullo kelpaa, ja syö soseitakin, joten voisin kyllä jättää yöks jos raaskisin. Nyt pääsiäisenä ois tarkotus, et mies kattois tyttöä et mä menisin illaksi ja yöksi ystävälleni. Saa nähä, raaskinko olla yötä pois! Mut ei kyl kuulosta kivalta teillä nyt, jospa pian pääsisit jossakin käymään kunnolla. Tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yökyläily ystävän luona kuulostaisi ihanalta! Mene ihmeessä, jos tyttö huolii isin ja pullon. Ehdit kuitenkin olla vauvan kanssa kotona joka päivä ja tuommoinen pieni irtiotto tekee tosi hyvää itselle ja arkea jaksaa ihan erilailla :)

      Poista
  16. Täällä kans yks jolle tuttua tekstiä ja voin niin samaistuakin. Meidän keskimmäinen oli minussa todella kiinni. Ei huolinut pulloa, ei nokkamukia. Öisin herättiin paljon! Imetyksen lopetin tytön ollessa reilu 1v. Siinä samaan aikaan jouduin olemaan erossa tytöstä ekaa kertaa enemmän, myös öisin, kun esikoinen oli sairaalassa. Imetys siis loppui päivän sekä yön osalta todella hyvin. Ei se kuitenkaan yöheräämisiä poistanut ja edelleen (nyt 7v) on aika huono nukkuja.

    Kuopusta kun odotin, niin ajattelin että tätähän ei meidän viereen opeta. Lapsi kun alkaa heräilemään tunnin välein niin jossain vaiheessa se oma uni vaan tuli sen verran tärkeäksi että nukkuu sitten poika kainalossa. Muutaman kerran olen nyt päässyt jossain käymään, kun juo pullosta ja syö tosi hyvin soseitakin. Mutta kun ei niitä mahdollisuuksia lähteä johonkin ole siltikään kovin usein. Ja kun on jotenkin laiska pumppaamaan maitoa, kun missä välissä sitäkin tekisi.
    Neuvolasta meillä sanottiin, että aloittaa unikoulu nyt kun iltapuurokin menee. Ajatuksena ihan hyvä, mutta pakko kai täällä muiden on saatava nukkua eikä voi lasta huudattaa. Ja helpoiten varmasti onnistuisi että isän sen ""koulun pitäisi.

    Ja mikäs täällä stressaa.. se että kohta pitäisi töihin lähteä ja en haluaisi imetystä lopettaa. Enkä haluaisi alkaa korviketta enää tässä vaiheessa kokeilemaan. Jotenkin oon viime aikoina miettinyt että kyllä lapsen kannalta olisi parempi että tämä vanhempainvapaa olisi siihen kun lapsi on vuoden. No, joskus ennen vanhaan ollut tätäkin lyhyempi että parempi vaan olla tyytyväinen.

    Jos nyt lähtisi nukkumaan ja katsomaan millainen yö tästä on tulossa. Viime yönä kaikki lapset (3) oli meidän sängyssä. Montakohan ensi yönä..
    Tsemppiä sinne oikein kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en pysty pumppaamaan kuin sillon kun vauva syö toiselta puolelta. Muuten ei heru ollenkaan ja voit kuvitella kuin rauhassa siinä saa pumpata kun toinen potkii ja yrittää kurkotella pumppua samalla kun syö :D Että meillä ei enää oo noita maitoja oo ja korviketta ollaan kokeiltu muutama kerta, mutta eipä ne uponnut. Kohta ajattelin sit kokeilla piimää kun saa alkaa hapanmaitotuotteita kokeilemaan.

      Meillä onneksi isommat on niin sikeäunisia, että eivät tosiaankaan herää vaikka yksi huutaisi ja meidän makkari on toisella puolella taloa kuin lasten huoneet. Että kunhan tästä flunssasta selvitään, niin ehkä me vaan kokeillaan sitä unikoulua, jos se yhtään helpottais noita öitä ja alkais sit samalla päviällä maistua ruoka paremmin. Tsemppiä sinnekin! <3

      Poista
  17. Meidän tyttö oli noin 1v 2kk kun yösyötöt loppu, ja muistan niin hyvin ton kun tuntu että ikinä saa nukkua kunnolla, tuntu et ne yösyötöt ei tuu koskaan loppumaan ja alko olee väsynyt siihen että äiti teki kaiken ja vaan äiti kelpasi. Jotenkin vaan sitten yritin siinö 1v tienoilla ajatella ja tsempata itteäni että kyllä se yösyöminen joskus loppuu ja aloin pikkuhiljaa aina kun likka nukahti tissille ja ei imenyt enää kunnolla niin irrottaa otetta tissitä ja siirtää sänkyyn. Sitten tyttö jossain vaiheessa nukkukin vähän myöhempään yöllä muutamia kertoja ja en antanutkaan enää tissiä kun vasta esim klo 1, ja aina kun meni kerrankin pidempään syöttöväli niin siirsin sen seuraavan imetysvälin aina siihen, huutamiseks se ei onneksi oikeestaan pahemmin menny. Sitten kun alotin osa aikasesti töissä tytön ollessa vajaa 1,5v niin alko isin ja tytönkin suhde muuttua ja äiti ei ollu enää vaan se joka kelpas ja pääs kivasti itekkin hengähtää, vaikka oli sekin kolaus että isi rupes kelpaamaan paremmin ;)
    Tsemppejä sinne ja jaksamisia, yritä nauttia niistä muutamasta tunnista mahollisimman paljon! :)
    -Keijuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se vähän puuduttavaa, kun ei voi mitään tehdä ilman, että joku roikkuu lahkeessa ja oma "laatuaika" on nykyään sitä, että pääsee ruokakauppaan yksin ilman yhtään lasta :D Ehkä me kokeillaan jotakin unikoulua ja kesällä kun mies on lomalla, alkaa varmasti hänenkin seura kelvata paremmin kun äiti ei ole sitten ainut lähettyvillä oleva aikuinen :)

      Poista
  18. Voi jaksamista ja voimia sulle arkeen!<3 millä paikkakunnalla te asutte? Saatko muuta lastenhoitoapua tarvittaessa kuin mummulta? Vai onko "vika" vain se Viian riippuvaisuus äidistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä päivisin mitään apua tartte, hyvin pärjätään lasten kanssa täällä ja niin kuin sanoin, ei päivisin onneksi väsytä, vaikka herätyksiä tuleekin. Kiitos imetyshormoneiden! Kyllähän meillä mies ja mummu molemmat hoitavat mielellään, mutta ei se oikein auta, jos vain äiti kelpaa itkun tullessa ja kun ei syö niin paljon kiinteitä, että pärjäisi ilman maitoa :)

      Poista