lauantai 29. maaliskuuta 2014

Vinoraitapaitaa

Kaapissa pitkään marinoitunut ihanaakin ihanampi musta Ikasyrin vinoraita jc päätyi vihdoin huppariksi itselle. Kyllä sai kankaan melko tarkkaan käyttää, että sain tämän tehtyä siitä pätkästä, mitä olin raskinut tilata. Vain hyvin pieniä tilkkuja jäi jäljelle. Kaavana taas MIW L-koossa ja helmaan pituutta niin paljon kuin kankaasta riitti. Hupussa ei ole raidat kohdistettu, koska hupun sai leikattua tasan yhdestä kohtaa kangasta, muuten ei olisi riittänyt.


Päällä kuvassa on muuten kaikki itse tehtyä, sillä jalassa on leggarit Kvk:n farkkujoustocollarista. Kaavana niissäkin tuttu Onionin leggarikaava. Tykkään molemmista tosi paljon ja leggarit varsinkin on ollut melko tiuhaan jalassa valmistumisensa jälkeen. Kuvassa minä freesinä suoraan salilta! Mutta pitää käyttää tilaisuus hyväkseen silloin kun on pihalla vielä valoa ja kuvaajakin kotona. Viime viikolla meillä oli vielä luntakin takapihalla, enää ei juurikaan ole.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ketuttaako?

Aavaa ainakin toisinaan, varsinkin silloin kun äiti pukee päälle tämän kettuliivarin. Kangas on Iloinen kettuliini-kaupasta, joskin mulle päätynyt vaihtarina kaverilta. Tätä oli pieni palanen, joten tein tästä liivimekon uusimman (?) Ottobren Blue orange-kaavalla. Leveys tais olla ehkä se 68cm ja helman mitta summassa tehty. Kivan mallinen liivari, vaikka näissä kuvissa ei mahapuoli näykään.


Mulla ei tietenkään ole varastoissa mitään oransseja ja vihreitä resoreita, joten laitoin sitten violetit. En oikein osaa sanoa, että passaako nuo vai ei.


Etu- ja takakappale on rypytetty framilonilla. Tästä voisi muokata myös helposti perusmekon, jossa olisi yhtenäiset kappaleet.


Helma on myös vain kantattu, koska olen maailman laiskin käänteentekijä. Samalla se pussittaa helmaa kivasti.


Typy on alkanut ihan tosissaan treenaan tänään ryömimistä ja pääsi jo matollakin eteenpäin. Ensimmäinen kosketus vahvistimeen myös tehty tänään. Sääti volyymit pois ja vaihtoi kanavaa. Saapa nähdä milloin meillä kaatuilee nuo tolpan päässä olevat etukaiuttimet...


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Terveellinen minttusmoothie

Viime aikoina kun tuota rahkaa on tullut syötyä enemmissä määrin, alkaa pelkkä rahka marjoilla tai mehukeitolla tökkiä. Vinkin suklaasmoothien sain The Good Morning-blogista, ja hieman sitten jalostin ideaa lisäämällä mukaan vähän mintun makua. Ai että tuli hyvä ja terveellinen välipala!



Minttusuklaasmoothie

rasvatonta maitoa
kaakaojauhetta
rasvatonta maitorahkaa
vaniljanmakuista proteiinijauhetta
piparminttuaromia
steviaa tai muuta makeutusta

Kaada maito mukiin ja sekoita kaakaoon. Itse käytin Cocovin raakakaakaojauhetta. Myös tumma kaakao käy. Lisää maitorahka, protskujauhe (itsellä vaniljanmakuista palkkaria) sekä piparminttuaromi. Protskujauheen voi korvata vaikka vaniljaesanssilla, jota myös kuvassa. Lusikoi sekaisin ja nauti! 



tiistai 25. maaliskuuta 2014

Peppiessu

En ole koskaan ollut kovin hyvä ompelemaan mitään puuvillasta, varsinkaan jos se sisältää kanttinauhan ompelua samassa työssä. Välistä on kuitenkin hyvä haastaa itseään tekemään jotain omien mukavuusalueiden ulkopuolelta. Lopputuloksena on Peppiessu eli Ottobren Home sweet home koossa 74cm ja helman pituus kokoa isommasta, että olisi mahdollisimman pitkäikäinen. Kangas on Tampellan retrokangasta kirpparilta eikä enää ihan priimassa kunnossa. Kanttinauhat anopin vanhoja jemmoja, jotka sain itselleni viime Kiuruveden reissulla.


Yllättävän hyvin onnistuin äidin neuvoilla ompelemaan tuon kanttinauhan ja ne vaikeimmat kohdatkin eli olkaimet näyttävät ihan siedettäviltä. Ohjeesta poiketen tässä ei ole vuorta. En raskinut käyttää kahta kangasta, mikäli essusta ei tulisikaan pidettävä.


Mallihan tässä on valtavan söpö, mutta kyllähän tämmöinen on kaikista helpoin vaate jo kävelevällä lapsella. Jospa tämä menisi sitten vielä tunikamittaisena syksyllä?


Nyt alkoi mieli tehdä lisää puuvillakankaita erilaisiin mekkoihin. Voihan niitä tehdä vaikka jemmaan? Yksi kaava ainakin odottaa jo piirtämistä ja testaamista. Pitäisi kaivella kaappeja, että löytyisikö sieltä joku testipuuvilla siihen mekkoon.



Hieman tämä on vielä reilu, kun olkaimet eivät meinaa pysyä olalla ja yllättäen oli hieman haastavaa saada kuvaa mekosta edestä päin kun malli on jatkuvasti mahallaan.


Aava muuten ryömi tänään ensimmäistä kertaa pienen matkan pariin otteeseen! Yllättäen kannustimena oli leikkipuhelin, jonka asetin vähän liian kauas, eikä Aava siihen yltänyt. Käsillä sitten veti itseään eteenpäin ja toisella kerralla liikkui jotenkin ihmeellisesti mittarimatona eli peppu pystyssä ensin ja siitä jotenkin ponnisti eteenpäin. Saapa nähdä, että mennäänkö meillä kohta ja lujaa.


Retroilun vastapainoksi ostin kirparilta pari vaatetta jemmaan vähän vähemmän retrona. Tutan 80cm liivimekko näytti hyvän malliselta ja ajattelin, että tuosta on helppo piirtää kaavatkin ja tehdä itsekin samanlaisia.


Kesäksi ostin henkkamaukan ihanan hellehaalarin. Olen miettinyt, että olisi kiva kokeilla tehdä jotain puuvillaista leikkipukua tai vastaavaa kesäksi ja yhden kaavankin taisin Ottobresta jo piirtää. Harmi kun Suomen kesä on yleensä aika kylmä niin ei kamalasti tule käyttöä hellevaatteille.

Aamu oltiin kavereilla kylässä ja nyt molemmat lapset nukkuvat sen puoli tuntia yhtä aikaa ennen kuin Aava herää. Taidan siis mennä leikkaamaan yhden paidan leiriä varten vielä kun voin. Hauskaa päivänjatkoa kaikille!



maanantai 24. maaliskuuta 2014

Napitutti

Kun tekee mieli askarrella jotain napeista, silloin siis napituttaa. Koska teki mieli napitaa tänään aamulla niin silloihan muoto on toki napitutti. Ihan selvää, eikö? Muistan semmoisen sarjakuvapätkän Lassista ja Leevistä, missä he verbasivat, eli keksivät substantiiveistä verbejä. Tämä on varmaan verbauksen tulos tämä napituttaminen?

Mulla on ollut kehykset ostettu näihin nappitauluihin jo jonkin aikaa ja tänään Aavan nukkuessa kaivoin napit esille. Veeti askarteli omiaan vanhoista lahjapapereista ja minä kuumaliimasin kehyksiin napeista kummankin lapsen nimikirjaimet. Mustaharmaata Veetille.


Ja valkovaaleanpunaista Aavalle. Pohjaväreinä vastavärit kehyksen kanssa.


Kehykset nakkasin tauluhyllyille siihen kohtaan mihin ne mahtuivat, mutta pitää miettiä tuota järjestystä paremmin ajan kanssa.



String-hylly on saanut myös uuden mukin kun bongasin Kärkkäiseltä tämmöisen hauskan numeromukin, jossa on numerot ykkösestä kolmoseen.



Rahapuukin on selvinnyt jo viikon hengissä. Minä kun tunnetusti tapan kaikki kasvit kaktuset mukaan lukien. Kastelen aina liikaa tai liian vähän tai sitten niille tapahtuu vain muuta kummallista ja kuolevat pois. Jospa tämä kestäisi nyt edes jonkin aikaa?


Kodinhoitohuoneeseen olen miettinyt jonkinlaista koukkua, että saisi Aavan pannat roikkumaan siihen. Nyt ne pyörivät pitkin muutenkin ahdasta tasoa ja uivat lavuaarissa. Ostin Kärkkäisen raksaosastolta pari puunväristä nuppia ja spreijasin kiiltomustaksi. Sitten laitoin kaksipuolisella teipillä seinään kiinni ja nyt on pannoille oma koukku. Teippi kävi hyvin kiinnitykseen, kun tuon ei tarvitse kestää kovin paljon painoa.



Siinä ne nyt ovat pois tieltä, mutta kuitenkin käden ulottuvilla aina kun niitä tarvitaan. Ajattelin, että näihin olisi kiva laittaa jotain Aavan mekkojakin esille hengarin kanssa. Olisiko jollakin muuten vinkata mitään halpaa paikkaa, mistä saisi puunvärisiä helmiä edullisesti? Saa siis olla ulkomailta tai vaikka Etsystä.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ystäviä samassa tilanteessa

Olen tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että saan olla äitiyslomalla samaan aikaan muutaman myyn ystävän kanssa. Aavan kummitädin kanssa meillä on melkein saman ikäiset lapset ja hänen lisäkseen ystävistä ja tuttavista useampi muukin on kotona lasten kanssa. Veetin aikana mulla ei ollut kamalasti "mammakavereita" vaan muut ystävät olivat töissä, eikä lähellä asuvilla ollut vielä lapsia. Silloin tapasin säännöllisesti ainoastaan neuvolan äitiryhmän äitejä. Ehkä osittain sen vuoksi oli mukava palata äitiysloman jälkeen takaisin töihin ja niin sanotusti ihmisten ilmoille.

Nyt päivät ja viikot menevät paljon mukavammin kuin joka viikko on treffejä jonkun äidin kanssa ja pääsee höpöttelemään muidenkin kuin lasten kanssa. Plussaa on jos Veetillekin löytyy leikkikaveri samalla! Tämmöinen aihe tuli mieleen kun vierailtiin lasten kanssa perjantaina ystävän luona Haapajärvellä. Siellä on melkein Aavan ikäinen pikkupoika sekä kaksi vanhempaa lasta, joten Veetilläkin on leikkiseuraa. Veetillä menee leikit tosi hyvin yhteen perheen tytön kanssa, joten kyläily on kaikille hauskaa. Päivä hurahti todella nopeasti ja olisi kiva nähdä useamminkin, jos olisi vähän vähemmän välimatkaa.


Jos olet kuitenkin siinä tilanteessa, että ystävillä ei ole vielä lapsia ja olisi kiva kuitenkin saada niitä äitikavereita niin mieleen voi nousta kysymys, että mistä niitä samassa tilanteessa olevia kavereita sitten löytää? Täällä meillä neuvola järjestää ensimmäisen lapsen saaneille yhteisiä käyntejä neuvolaan, jossa keskustellaan yhdessä lapsista, synnytyksestä, lastenhoidosta jne ja siellä sitten voi ryhmä halutessaan vaihtaa yhteystiedot ja sopia tapaamisia neuvolan ulkopuolelle. Meidän ryhmä tapasi säännöllisen epäsäännöllisesti jonkun kotona sen ajan, kun kaikki olivat vielä kotona äitiyslomalla. Pikku hiljaa kuitenkin porukka alkoi mennä töihin ja tapaaminen oli vaikeampaa ja lopulta jäi kokonaan. Tuota kautta sain kuitenkin kaverin, jonka kanssa tavataan nykyisinkin ja myös perheinä niin, että miehetkin ovat mukana. Heille on myös syntynyt toinen lapsi, joten Aavakin saa jossain vaiheessa leikkiseuraa, kunhan vähän kasvaa.

Myös seurakunta järjestää erilaisia mahdollisuuksia tavata muita vanhempia. Veetin aikana oli vain perhekerho, missä oli hieman vanhempia lapsia ja Veeti oli ihan vauva. Siellä tuli käytyä vain kerran. Nykyisin on myös ekavauvakerho, jossa kaikki kerholaiset ovat samassa tilanteessa eli ensimmäisen lapsen vanhempia. Myös MLL järjestää perhekerhoja, joissa mekin Veetin kanssa jonkin verran kävimme. Itsestä tuntui silloin vain jotenkin vaikealta päästä mukaan keskusteluihin, kun muut olivat ilmeisesti käyneet samassa kerhossa jo pidemmän aikaa ja tunsivat toisensa.

Mikäli esimerkiksi neuvolan kautta järjestettävistä tapaamisista ei löytynyt ensimmäisen lapsen aikanan hengenheimolaisia, ei toisen lapsen saaneille järjestetä mitään vastaavaa tapaamista. Näin voi olla vaikeampi usean lapsen äitinä saada uusia äitikavereita ainakaan tätä kautta.

Monilla keskustelupalstoilla, kuten Kaksplussassa on myös alueellisia keskusteluryhmiä ja varsinkin isoimmilla paikkakunnilla tuota kautta saattaa olla myös jotain tapaamisia ja ihan aktiivisiakin ryhmiä. Itse kun asun niin pienellä paikkakunnalla, että valitettavasti tuo ei täällä ole mahdollista. Kuulun kuitenkin fb:ssä samaan kaksplussan keskusteluryhmään, johon liityin Veetin odotusaikana! Asumme eri puolella Suomea, joten yhteisiä tapaamisia ei ole ollut, mutta vertaistukea sai esikoisen odotusaikana hyvin virtuaalisestikin ja vieläkin vaihdellaan silloin tällöin kuulumisia. Osa on myös ilmeisesti tavannut ihan livenä.

Harrastukset ovat myös hyvä vaihtoehto! Kannattaa mennä vauvan kanssa vaikka muskariin, vauvajumppaan tai muuhun, jossa käy pienten lasten vanhempia. Siellä on helppo aloittaa juttelu siitä harrastuksesta ja lapsesta. Yleensä samanikäisten lasten vanhempia kiinnostaa lapsijutut ihan eri lailla kuin lapsettomia ihmisiä! Ehkä siellä rohkenisi pyytää sitä mukavaa äitiä vaikka käymään kylässä, kun päivät kotona ovat niin pitkät ilman aikuista seuraa. Itse olen ompelun myötä saanut paljon uusia kavereita ja mikä parasta, niitä kotona lasten kanssa oleviakin, joiden luo voi mennä kylään kun kotona seinät kaatuvat päälle. Lisäksi voi puhua siitä rakkaasta harrastuksesta eli ompelusta siinä samalla ja järjestää ompelulaneja.

Onko teillä käynyt niin hyvä tuuri, että ystävät ovat saaneet lapset samaan aikaan vai onko niitä pitänyt etsiä jotain muuta kautta? Nakatkaahan vinkkejä tutustumispaikkoihin, jos siellä ruudun puolella sattuu olemaan seuraa kaipaavia kotiäitejä.




lauantai 22. maaliskuuta 2014

Superdieetti ja kuinka kävi

Helmikuun puolella jo loppui tuo kuuden viikon superdieettijakso, mutta unohtui kertoa teille tuloksista täällä. Treenimäärät sain suoritettua melko hyvin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta eli viikossa oli kahdeksan treenikertaa. Myös syöntihommat menivät putkeen. Lopussa hiilarien väheneminen aiheutti painon jumittamisen, joten vedin viimeisen viikon gfg:n ohjeilla ja paino lähtikin vielä tippumaan. Kokonaissaldo kuudessa viikossa oli noin 4,5kg, vaikka puolivälin paikkeilla tuntui, että paino vain junnaa ja junnaa. Senttejä ei lähtenyt kamalasti, jokunen vyötäröstä ja lantiolta ja muualta en muistanut mitata!


Eniten muutosta on tapahtunut varmaan selässä, mikä sekään ei niin hyvin näy näissä vaatteet päällä kuvissa. Selkämakkarat alkoivat siloittua jo komen viikon jälkeen. Olen nyt dieetin loppumisen jälkeen hommannut salikortin ja käynyt pari kertaa viikossa tekemässä treenin ja yrittäny lisäksi liikkua sen 2-4 kertaa viikossa lenkkeillen. Mukava huomata, että jo näinkin vähäisellä treenillä alkaa lihaksia löytymään ja näkymään. Käsivarsiin ja jalkoihin on tullut selvästi jo lihasta ja yläkroppa alkaa saada muotoa. Yksi päivä mittailin itseäni ja huomasin, että lantiolta on lähtenyt nelisen senttiä pois vielä dieetin jälkeenkin, vaikka paino ei ole pudonnut alaspäin.

Meidän superdieettiryhmällä oli oma facebook-ryhmä ja osalla tämä dieeti toimi loistavasti ja kiloja lähti parhaimmillaan jotain kymmenen, vaikka lähtöpainoa ei varmaan ollut sen enempää kuin minullakaan. Myös huimia muodonmuutoksia näkyi paljon! Itsellä nyt ei kamalasti tullut mitään eroa eikä vaatteetkaan ole juurikaan sen löysempiä nyt kuin ennenkään. Paino on kuitenkin nyt suunnilleen sama kuin ennen raskautta, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toisille vaan sopii tämmöinen ruokavalio paremmin. Itselläni ei näemmä se hiilarittomuus yhdistettynä vähäiseen rasvaan sopinut ollenkaan. Suosittelen kuitenkin tuota superdieettiä kaikille, koska siitä sain salikipinän ja kadoksissa olleen motivaation lähteä tiputtamaan ne viimeisetkin kilot!


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Better than sex

Nyt käsi pystyyn kuinka moni tuli lukemaan valtavalla uteliaisuudella, että mistä postaus kertoo? Täytyy heti alussa aiheuttaa pettymys, sillä otsikko viittaa tämänpäiväisiin cupcakeihin, mitä leivottiin Veetin kanssa. Niiden nimi oli Better than sex. Onkohan edes soveliasta leipoa lapsen kanssa mitään, minkä nimi viittaa seksiin? Tämmöisiä kuitenkin tehtiin aamupäivällä, kun Veetin isotäti tuli meille iltapäivällä illaksi kylään. Ohje on napattu itselle uudesta blogituttavuudesta, KakkuKatrista ja löytyy täältä. Tässä vielä ohje:

 Devil's food cake cupcakes
n.12kpl

    3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
    0,5 dl kiehuvaa vettä
    175 g huoneenlämpöistä  voita
    1 1/4 dl sokeria
    2 tl vaniljasokeria
    2 kananmunaa
    3,5  dl vehnäjauhoja
    0,5 tl soodaa
    1 dl maitoa

Täyte:
Kondensoidusta maidosta keitetty kinuski (saa valmiiksi keitettynä kaupoista tai  voit itse keittää makeutetusta kondensoidustamaidosta)
Tässä voi käyttää myös jotain muuta kinuskikastiketta. 

Kuorrute (tämän tein eri ohjeella mitä tuossa alkuperäisessä)
½prk kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä
100g voita
1dl tomusokeria
100g maustamatonta tuorejuustoa

Sekoita huoneenlämpöinen voi sekä tomusokeri vatkaajalla kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto sekä kinuski ja vatkaa sekaisin.



Osaako joku muuten sanoa, että onko kuppikakulla ja muffinssilla muuta eroa kuin tuo kuorrute? Itse ainakin ajattelin, että ero on ainoastaan siinä. Aika maukkaita tuli, vaikkakin melko makeita!


Veeti sai viimeisimmän joululahjansa tänään eli Ikean pahvikioskin, joten meillä on luonnollisesti leikitty kioskia tänään. Tai no minä sain rauhassa laittaa ruokaa kun Veetin isotäti hoiti asiakkaan virkaa. Joku muuten kyseli joskus kuvia tuosta keltaisesta hennesin metallikorista, että näkisi sen koon. Tuossa nyt näkyy mittasuhteet eli aika pieni, mutta vetää kuitenkin melkoisen määrän leikkiruokaa sisälleen.





Itse kauppias tiskin takana odottamassa asiakkaita ostoksille kauppaan.


Päivän tarjoukset voi kirjoittaa paperille ja laittaa tuohon kioskin eteen "ilmoitustaululle" näkyviin. Mietin, että teippaisinko pienen palan sitä liitutaulutarraa tuohon niin voisi kirjoittaa suoraan taululle. Tänään tarjouksessa oli kuulemma jäätelö.



Tällä viikolla olen postittanut muutamia tilaustöitäkin. Melutalon yksi lapsista sai jo aikaisemmin sinapinkeltaisen tupsulippiksen, mutta koska siitä oli tullut jo kiistaa lasten välille, niin ei auttanut kuin tehdä toinen kaveriksi. Tämä tuli perheen tytölle ja väri tuommoinen fuksia/vadelmanpunainen mustalla tupsulla. Uusin tulokas sai sitten pienen vauvamyssyn mustalla tupsulla niin on kaikilla samanväriset tupsut pipoissa.


Miehen työkaveri ihasteli Aavan virkattua kukkapantaa ja tilasi omalle tytölleen samanlaisen. Vaaleanpunaisen ystävä sai valkoisen pannan vaaleanpunaisella napilla niin on monikäyttöisempi kun menee useamman väristen vaatteiden kanssa.


Lisäksi ompelin pari "diaperclutchia" eli tämmöisiä puuvillaisia pussukoita, mihin saa näppärästi muutaman vaipan tai toiselle puolelle vaikkapa puhdistuspyyhepaketin. Tämän kun sujauttaa laukkuun niin vaipat eivät pyöri siellä laukun pohjalla epämääräisenä myttynä.



Itsellenikin ompelin tässä kevään aikana tuommoisen samanlaisen laukkuun samasta kierrätyskankaasta, josta tein Aavan sänkyyn pussilakanan viime kesänä. Vaikka meillä pääosin kestoillaan niin joskus kylässä käytetään normivaippoja ja tuolla ne kulkevat näppärästi laukussa pitkiäkin aikoja menemättä huonoksi.


Eilen sain suunniteltua jo vähän ompeluksia ensi viikonlopulle kun menen toista kertaa ompelulaneille. Tällä kertaa olen koko viikonlopun eli monta päivää ompeluaikaa tiedossa! Mut on vaan vallannut joku järkyttävä väsy kun kahdeksalta illalla tuntuu siltä, että olisi valmis menemään nukkumaan. Aava kuitenkin nukkuu yöt hyvin ja olen nukkunut pidempiä ja parempia öitä kuin koko puolen vuoden aikana. En tiedä, että oisko hemoglobiini jostain syystä todella alhainen vai mistä tämä väsy johtuu. Aamullakin tekisi mieli jäädä vain nukkumaan, vaikka takana olisi yhdeksän tunnin yöunet vain yhdellä herätyksellä. Kaveri suositteli Mivitotalia, onko kellään kokemusta, että auttaisiko väsyyn? Tai sitten tämä on jotain kummallista kevätväsymystä, vaikka tuntuisi, että kevättä kohti pitäisi piristyä, kun päivät pitenevät!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

DIY ostoslista jääkaapin oveen

Koska tuota liitutaulutarraa tuli hamstrattua useamman metrin rulla niin pakkohan sitä on myös puskea joka paikkaan. Tein siitä meidän jääkaapin oveen ostoslistan, jonka rajasin washiteipillä. Tuohon on kätevä kirjoitella kaikki ruokapuutteet, mitä ehtii syntyä ennen seuraavaa kauppareissua. Hieman on ilmaa näemmä päässyt tuonne muovin sisään, kun on tullut tuommoisia kupruja, mitä ei asennettaessa tuota ollut. Lisäksi tuosta pinnasta näkyy vähän nuo vanhat tekstit läpi.


Mulla on ehkä maailman kamalin käsiala, jonka vuoksi lista on nyt tyhjänä näissä kuvissa. Ajattelin aina pienenä, että sitten aikuisena mulla on nätti käsiala, mutta eipä se muuttunut miksikään ja kirjaimet ovat ihan yhtä kamalia harakanvarpaita kuin silloin aikoja sitten. Alemmassa kuvassa vielä tuo jääkaapin "näyttö", että näkee vähän minkä kokoinen tuo taulu on. Meillä on aina ollut näitä puutelistoja jossain muodossa, joten ihan kätevää, että se löytyy nyt tuosta jääkaapin ovesta. Aterinlaatikossa säilytetään sitten liitua. Oikeastaan voisi johonkin pieneen laatikkoon liimata magneetin, että saisi ne liidutkin pysymään tuossa ovessa.



Neuvola ja sosevinkki

Meillä oli maanantaina puolen vuoden neuvola, vaikka itse puolivuotispäivä olikin jo yhdeksäs tätä kuuta. Nyt siis vähän jälkikäteen viralliset mitat ja verrokkina taas viime kuun mitat:

Pituus 69cm (67,8cm)
Paino 8,325kg (7,86kg)
Pipo 43,2cm (42,6cm(

"Olet "täpäkkä" tyttö. Kiinteät maistuvat hyvin. Napasi ympäri pyörit. Pientä touhua pitää olla koko ajan. Mukavasti ääntelet".

Tuommoiset terkut meidän terveydenhoitaja Aavan korttiin kirjoitti. Painoa oli tullut hyvin ja pituuttakin hitusen, vaikka selväski maltillisemmin tällä kertaa. Viime neuvolassa Aava oli vielä pidempi mitä Veeti aikoinaan ja nyt puolen vuoden iässä Veeti oli jo 71cm, mutta painoa vaan 7,6kg eli Aava on lyhyempi ja selvästi painavampi, minkä edelleen kyllä näkee jo erona ruumiinrakenteessa.

Meillä on tässä parin viikon ajan löytynyt pakki ja Aava peruuttelee lattialla. Yleensä tämä tapahtuu aina silloin kun silmä välttää. Käyt vaikka eri huoneessa ja tulet takaisin, niin Aava on ihan eri kohdassa mihin olit sen jättänyt. Äänet alkavat muistuttaa enemmän juttelua ja ovat selvästi enemmän sanojen kuuloisia mitä ennen. Tänään oli toinen päivä putkeen, kun Aava nukkui pitkät päikkärit eli tänäänkin sen kaksi ja puoli tuntia ja eilen kolme tuntia. Eilen nukkui kuitenkin vielä sitten viiden jälkeen toiset pienemmät päikkärit. 


Otinpa pikaisesti aamulla kuvan uudesta siilibodysta, joka on odottanut varmaan kohta kuukauden päivät neppareita. Aamulla sain ne pikaisesti laitettua paikoilleen. Veetille olisi samaa kangasta eri värisenä tulossa paita, kunhan saisin helman käännettyä. Kaksoisneula on ollut hieman eri mieltä kanssani siitä, että pitäisikö toimia vai ei.

Aava syö edelleen soseita ja sormiruokaa ja soseista menee aika karkeatkin seokset. En ole enää muussannutkaan noita ruokia kovin pieneksi, että rakenne tulee tutuksi. Tämmöistä bolognesea tein viime viikolla pakkaseen ja ajattelin laittaa tähän ohjeen, jos siellä ruudun takana on muitakin sosetehtailijoita.

Bolognese

(400g jauhelihaa)
spagettia
tomaattia
paprikaa
porkkanaa
ksäkurpitsaa
oreganoa
yrttimaustetta

Keitä ainekset kypsiksi ja soseuta sen verran, että koostunut on mieleistä. Jauheliha suluissa, koska itse en sitä laittanut. Lihat olen pakastanut jääpalamuoteissa ja lisään sieltä ruuan joukkoon halutun lihan. Mikäli lisäät lihan ruokaan keitä se eri vedessä ja kaavi pinnalta se ruskea vaahto pois ennen soseutusta.