lauantai 31. elokuuta 2013

Explosion taco pie

Vietiin tänään Veeti mummulaan kun pappa lähti kalastamaan Inariin. Olenkin tässä yrittänyt viestittää vauvalle, että nyt olisi hyvä aika syntyä, kun Veetin hoito on järjestetty ja laskettu aikakin on jo maanantaina, mutta kyllä tuo taitaa olla yhtä itsepäinen kuin tuo edeltäjänsä ja pysyä mahassa viimeiseen asti ihan kiusallaan! Kotiin tultuamme mies karkasi heti pelaamaan kierroksen frisbeegolfia ja itse tein pitkästä aikaa meille suolaisen piirakan. Tämä yksi miehen suosikki eli explosion taco pie on niin tulinen, että Veetille sitä on turha antaa, joten hyvä hetki tehdä sitä nyt kun Veeti on poissa kotoa. Lisäksi aloitin myös joululahjojen teon! Hyvä olla ajoissa edes jossain ;)

Ohje piirakkaan on yhdestä Santamarian reseptivihkosesta ja kun googlasin ohjetta netistä, törmäsin siihen ihan omassa blogissani nimittäin tässä tekstissä. Laitan sen kuitenkin vielä tähän alle, niin ei tartte aukoa uusia sivuja nähdäkseen ohjeen.



Explosion taco pie
valmistusaika n. 50m
4annosta
Valmista piirakkataikinaa tai piirakkataikina oman ohjeen mukaan
Täyte:
600-700g jauhelihaa
1 sipuli
1dl vettä
1 pussi Santa Maria Tex mex Explosion taco spice mix -mausteseosta
2 tomaattia viipaleina
½dl Santa Maria tex mex red jalapeno-viipaleita
Kuorrutus:
2dl ranskankermaa
2dl juustoraastetta
1 pussi Santa Maria Tex mex Taco topping spice mix -mausteseosta
Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Esikypsennä pohjaa noin 10-15minuutta 200 asteessa. Ruskista jauheliha ja sipuli pannulla. Lisää vesi ja Explosion taco spice mix. Kypsennä jauhelihaa, kunnes neste on haihtunut. Levitä vuokaan puolikypsän taikinan päälle ensin tomaatit, jalapeno ja sitten jauheliha. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään ja levitä täytteen päälle.
Paista 10-15min 200 asteessa, kunnes pinta on kauniin värinen.

Piirakka on aika tulinen ja on siinä ja siinä, että itse voin sitä vielä syödä. Tosin nyt jätin kyllä jalapenot lautasen reunalle, että ei mene liian tuliseksi.

perjantai 30. elokuuta 2013

Vauvalahjaa taas

Taisinkin jo aikaisemmin mainita, että kaveripiirissämme on kunnon vauvabuumi päällä ja sen vuoksi vauvalahjoja on saanut tehdä normaalia enemmän. Edellinen vauva syntyi reilu kuukausi sitten ja viime viikon maanantaina oli toinen pieni prinsessa tupsahtanut (kuulostaa kyllä ehkä liian helpolta vain tupsahtaa...) maailmaan. Tälle uusimmalle tulokkaalle en ommellut vaatetta, koska tiedän niitä perheestä löytyvän entuudestaan. Siksipä teinkin pienen vauvapeiton, suunnilleen samaa kokoa kuin se omalle vauvalle tehty. Sopiva kaukaloon tai vaunuihin ja mahtuu vaikka hoitokassiin mukaan. Koottu trikoo- ja joustistilkuista ja takapuoli on joskus kirpparilta ostettua pöytäliinaa.


Kaveriksi pakettiin sujautin tämmöiset neuvolakortin kannet. Mahtuu vaikka molempien perheen pienten tyttöjen kortit mukaan kun taskuja on kaksi! Nyt on syntymättä enää oma vauva ja yksi kavereiden vauva tälle vuodelle :)

maanantai 26. elokuuta 2013

Ah ihana uhma

Anteeksi valmiiksi jo virheellinen otsikko! Ei se uhma oikeasti ole mitenkään kovin ihana. Ne joilla se on jo kyläillyt, tietävät kyllä miksi ei.  Meillä Veetillä uhma purkautuu valtavina itkukohtauksina tai en tiedä sanoisinko sitä itkuksi vai joksikin huutomärinäksi. Kohtauksen voi käynnistää mikä tahansa, mitä ei voi ennalta arvata. Se tulee pienistä asioista, jos esimerkiksi menet aukaisemaan iltapalajugurtin kannen, eikä Veeti saa itse aukaista. Tästä seuraa vartin huuto, jonka jälkeen keksitään joku ihan yhtä mitätön aihe ja jatketaan sitten sen vuoksi huutamista.


Välistä menee jopa yksi päivä, että kohtauksia ei tule. Tänäänkin aamu alkoi mukavasti. Heräiltiin rauhassa, syötiin aamupalaa, katsottiin pikkukakkonen ja lähdettiin käymään puistossa. Puiston jälkeen käytiin vaihtamassa lenkkarit kumppareihin ja otettiin kaakaota evääksi sekä pieni ämpäri mukaan ja käytiin tuossa lähimetsässä katsomassa, että löytyisikö sieltä puolukoita.


Puolukoita ei siinä kohtaa paljoa ollut, mutta kaakao maitti. En ole muistanut ostaa vieläkään Veetille omaa, pientä juomapulloa, joten meillä oli mukana vuotava nokkamuki, koska meiltä harvoin löytyy tyhjiä puolen litran pulloja, kun ei osteta mitään semmoisissa. Puolet kaakaosta taisikin olla vaatteilla...



Tähän asti meni siis hyvin ja lähdettiin käymään sisällä vessassa ja päättiin mennä sen jälkeen vielä omalla takapihalla olevaan metsään. Veetillä oli emalimuki ollut mukana tuolla metsäretkellä ja koska Veeti ei halunnukaan kantaa sitä eikä poimia siihen mitään, niin jätin mukin sisälle vessassakäynnin jälkeen. Siitähän se uhmakiukku taas lähti, kun pitikin saada se muki. No, hain sen sitten, että jospa se menisi sillä ohi, mutta ei. Muki lensi kaaressa metsään ja Veeti huusi kuin syötävä kaikkea mahdollista. Olisi pitänyt saada kaataa äitin puolukkaämpäri, mennä eri suuntaan metsään (mitä en edes kieltänyt), itse en olisi saanut mennä tiettyyn kohtaan tai sitten olisi pitänyt mennä. Eipä tuossa auta oikein mikään kun puhe tai muu harhauttaminen ei tehoa. Olen päättänyt ottaa sen linjan, että jos pihallakin ollaan niin huutakoon kiukkunsa rauhassa pois, ei se koko päivää voi kestää.


Jos asioista lähtee tuossa tilanteessa väittelemään karjuvan lapsen kanssa, niin siitähän ei seuraa kuin se, että molemmilta palaa hermot. Sisällä ollessa turhasta riehumisesta seuraa jäähy ja sieltä tullaan pois kun ollaan rauhoituttu ja osataan pyytää omaa käytöstään anteeksi. Miten teillä on selviydytty uhmakiukuista vai onko semmoisia ollutkaan? Muita uhman oireita en  ole oikeastaan meillä hoksannut. Itsepäinenhän tuo lapsi on aina ollut, joten sitäkään ei voi uhmaiällä selittää :)


Parhaimmillaan tuo kiukkuisuus kestää päivän siten, että vähän väliä raivostutaan jostain asiasta ja silloin kyllä lasken tunteja ja minuutteja siihen, että mies tulee kotia jakamaan tuota ihanaa uhmaa. Kauhulla odotan, että miten vauvan syntymä vaikuttaa tuohon käyttäytymiseen! Pitää vaan yrittää huomioida Veetiä mahdollisimman paljon, että ei tarvisi ainakaan mustasukkaisuuttaan sitten kiukutella.


Nyt Veeti lähti isin mukaan pelaamaan frisbeegolfia ja mulla ois vähän ompeluaikaa. Taidan siis kaivaa kangaspinoja ja katsoa, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi! Aamulla otettiin myös sovituskuvia tuosta uudesta yöpuvusta, joka pääsikin yöllä käyttöön kun Veetillä tuli melkein kuukauden tauon jälkeen pissa sänkyyn ja toiset yövaatteet menivät pesuun. Koko osui aika nappiin! Hihoissa saisi olla vieläkin lisää mittaa, vaikka taisin ottaa ne koosta 104cm vai peräti 110cm! Pitkäkätinen tuo meidän lapsi... Että kiitos vain Maria kankaista, eikö tämä olekin täydellinen kuosi yökkäriin!?! :)


Veeti halusi kuviin mukaan uudet vesiväritkin :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pilviset yökkäripyökkärit

Jo keväänä huomasin, että suurin osa Veetin yöpuvuista, tai yökkäripyökkäreistä kuten meillä usein sanotaan, oli aika nafteja. Tähän mennessä olen ommellut vain yhden yökkärisetin, koska tuntuu tuhlaukselta käyttää varsinkin kalliimpia kankaita vaatteisiin, jossa vain nukutaan. Nyt sain kuitenkin ihanalta kaverilta kasan kankaita muutaman salmiakkipussin ja pillimehun hinnalla ja koska niistä en ole rahaa maksanut, niin raskin tehdä niistä yöpukuja. Varsinkin kun tuota pilvikuosia en osaa oikein käyttää muuta kuin hihoissa, hupuissa jne. Veetille tein setin, jossa on Little lamb kaavalla tehty yläosa ja housut tein vanhalla yöhousukaavalla, jonka alkuperästä ei ole muistikuvaa. Lisäsin vaan lahkeeseen mittaa. Yökkärissä saakin olla kasvunvaraa. Paidan pituus on jotain 104 ja 110 väliltä ja leveys 98cm. Toivottavasti tämä koko olisi hyvä, niin olisi löytynyt sitten se luottokaava raglanhihaisena.
Kankaasta riitti vielä unipussi tulevalle pikkusiskollekin. Kaavapohjana on Kisuliini-body, johon tein pisarahalkion ja muokkasin siihen helman. Alareunassa on kuminauhakuja ja kuminauha vaipanvaihtoa varten.
Kauniisti sopii tuo Kestovaippakaupan hattaranvärinen resori tuohon pilvikankaaseen. Ja tässä huomaa, miten eri ilmeen resorin vaihto saa samaan kankaaseen! Aivan niin kuin tuo sininen pilvikangaskin olisi vaaleampaa kun resori on hempeän värinen kirkkaan punaisen sijasta.

Ompelin eilen myös yhdet perushousut lisää Veetille. Kangas on Hannan kankaan ihanaa harmaata joustista, jota tilasin itselleni imetystunikaan. Tunikasta saatte kuvia ehkä vasta sitten, kun se pääsee käyttöön, koska helman ja tuon etuosan kokoa on hieman vaikea arvioida nyt kun on vielä maha ja etumus ei ole vielä täyttynyt maidosta...


Piristykseksi taskut, joista pilkottaa Kärkkäiseltä ostettu harmaa tähtikangas. Kaavana se uusin löytö, Ultimate casual, koossa 98cm ja pidennetyillä lahkeilla. Alemmassa kuvassa näkyy ehkä paremmin tuo harmaan sävy (ja likainen yöpaita).



lauantai 24. elokuuta 2013

Vaunuverho ja uudet rattaat

Aikaisemmin pohdiskelin täällä blogissa ratasasioita. Kesän aikana meille tuli uudet (tai oikeastaan vanhat) Emmaljungan Cerox-rattaat. Ostin nämä sopuhintaan eräältä meidän ompeluryhmäläiseltä ja ne ovat odottaneet teknisessä tilassa siitä asti käyttäjää. Hyvän tuntoiset rattaat ja aisan saa sopivan ylös, että on helppo työntää. Nyt pitäisi vielä selvittää, että miten tuo ratasosa käännetään toisin päin... Onhan nämä melko ison oloiset meidän Teutonioihin verrattuna, vaikka kokoeroa ei pitäisi kuitenkaan ihan kamalasti olla. Päädyttiin kuitenkin siihen, että Teutoniat jäävät meille matka-/mummularattaiksi (nämä eivät mahdu yhdessä koossa mummun auton peräkonttiin) ja myin matkarattaat pois, koska niillä ei tee talvella yhtään mitään.


Tällä viikolla otin tuosta kuomusta vähän mittoja ja ompelin tuollaisen vaunusuojan, että ei tartte sitä harsoa aina viritellä tuulensuojaksi. Mustat kiinnitysrenkaat on ostettu MiniQ:sta. Kankaana on Metsolan alesta tilattu punainen bambi. Toisella puolella sitä pilvikangasta, josta tein Veetin päiväpeiton. Ja vieläkin sitä jäi jäljelle! Ehkä nämä rattaat ovat osittain sen vuoksi ison oloiset, että tuo kuomu on valtavan iso. Ja isot renkaat tekevät myös sen vaikutelman, mutta pääseepähän eteenpäin hangessakin. Samaan pakettiin ostettiin Veetille seisomalauta, niin voi viedä ja hakea Veetiä tarvittaessa hoitoon ja pääsee hyppäämään kyytiin, jos ei jaksa kävellä. Myydään se sitten pois, jos sille ei ole käyttöä.


En hommaa tuohon ollenkaan mitään kovaa koppaa vaan rattaiden mukana tuli Emmaljungan pehmeä kantopussi, jossa on irroitettava kova pohja. Talveksi meillä on myös se Eisbärchenin toppapussi, joten kopalla ei oikeastaan olisi ollut kovinkaan paljon käyttöä ja se vie säilytyksessä vaan kamalasti tilaa.


Vaunusuoja on ommeltu myös vain oikeat puolet vastakkain ja käännetty oikein päin. Lisäksi tikkasin kankaat vielä yhteen reunasta. Noiden sirkkarenkaiden alle laitoin palat tukikangasta. Kärkkäisellä sattui olemaan sopivankokoisia sirkkoja, jotka sopivat noihin kiinnitysrenkaisiin.

perjantai 23. elokuuta 2013

Tunika tenavatähteen

Paikallisessa facebookin ompeluryhmässä järjestimme pienen salaisen vaihtaritempauksen, josta kerroin jo aikaisemmin esitellessäni vaatteen, mikä meille tuli. Itse osallistuin siis "tenavatähti"-sarjaan, missä tehtiin siis jonkun toisen lapselle vaate ja vastaavasti itse ilmoitin, että meille saa tehdä joko Veetille tai vauvalle. Hieman podin rimakauhua, kun sain tietää parini. Olin nimittäin joskus lukenut hänen blogiaan ja siellä oli mitä ihanampia ja taidolla tehtyjä vaatteita. Pelkäsin, että taitoni eivät riitä läheskään niin hienoihin suorituksiin.

Minun tuli tehdä jotain ekaluokkalaiselle tytölle, joka tykkää turkoosista, mutta värilläkään ei kuulemma ole väliä, sillä tärkeintä tytölle oli yllätys. Onneksi blogista sain vähän vihiä, että millaisia vaatteita tuon ikäinen vielä pitää. Pelkäsin, että ekaluokkalainen ei hyväksy enää mitään lapsekkaita kuoseja tai on muuten vain kranttu vaatteistaan. Päädyin tekemään lyhythihaisen tunikan, jota voi pitää vielä tänä kesänä ja syksyllä pitkähihaisen kanssa.
Kaavan pohjana on uusimman Ottobren tunika, jossa yläosa oli kietaisumallinen. Alaosaa muokkasin sen veran, että laitoin helmaan tuommoisen kaitaleen, joka vähän pussittaa tuota helmaosaa. Yläosaan sopivaa turkoosia trikoota en löytänyt, joten päädyin yhdistämään siihen fuksiaa, joka sopii mielestäni kivasti turkoosin kanssa.
Sen kummempia kikkailuja en alkanut tähän tekemään, koska tuo muffinssikangas on itsessään aika levotonta. Pienenä jujuna laitoin kuitenkin kaksiväriset tikkaukset noihin kanttauksiin. Toinen lanka on turkoosi ja toinen fuksia :)


Sain vihdoin postitettua tunikan tällä viikolla ja se oli mennyt perille. Koko oli osunut nappiin ja ilmeisesti tyttö oli muutenkin tykännyt vaatteesta. Kivoja tämmöiset yllärivaihdot, nyt ehkä uskallan osallistua myös ensi kerralla!

torstai 22. elokuuta 2013

Pilviä siellä ja täällä

Tein yhden ikuisuusprojektin valmiiksi tällä viikolla eli Veetin sängynpeitteen. Kangas on ollut valmiina jo ikuisuuden tai oikeastaan lakana sillä tilasin joskus peitettä varten tämän Färg&Formin pussilakanan kivan kuosinsa vuoksi alennuksesta. Tähän asti se on ollut ihan lakanan muodossa sängyn päällä. Se oli kuitenkin iso ja hankala joka aamu taitella nätisti sängyn päälle. Hupsistarallaa-blogin Norsiksen esiteltyä oman päiväpeittonsa sain inspiraation vihdoin tehdä tuo päiväpeitto loppuun. Joten kiitokset vain sinne!


Leikkasin lakanan pienemmäksi ja laitoin taustaksi vuorellista tikkikankaan tyylistä kangasta. Sitä liukasta kangasta ei kuitenkaan oltu tikattu siihen vanuun kiinni, joten en tiedä sanotaanko sitä myös tikkikankaaksi :) Ompelin kankaat pussina oikeat puolet vastakkain, käänsin oikeinpäin ja ompelin kääntöaukon kiinni. En ymmärrä, miten noinkin yksinkertainen operaatio on odotuttanut itseään näinkin kauan...


Koska kangasta oli lakanan verran, jäi sitä vielä melko paljon muuhun käyttöön, mukaan lukien vielä tyynyliinakin! Yhden palasen kulutin tekemällä leikkihuoneeseen tuommoisen säilytyskorin. Vuori on Ikean valkoista markiisikangasta ja silitin väliin vielä yhden kerroksen tukikangasta, mutta se olisi saanut olla jämäkämpää. Korista tuli leveyteen nähden melko korkea, joten se meinaa vähän lytistyä. Käänsin vuorta vähän näkyviin, niin se jämäköittää samalla koria ja kyllähän tuo pysyy pystyssä kun sulloo sen täyteen leluja :)


Ihanasti jokin langanpätkäkin on jäänyt kuvaan töröttämään...




Nyt on taas vähän lisätilaa leluille, sillä synttärit lähestyvät! Toisaalta ollaan tähän mennessä toivottu vain pikkulegoja, eikä muita leluja. Toiselle mummulle jo vinkkasin, että lahjana voisi osallistua kenkäostoksiin, kun niitä nyt näemmä joutuu talveksi ostamaan.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Uutta äidille ja pojalle

Kävin sunnuntaina Me&I-kutsuilla tsekkaamassa syksyn uutuudet. Mikään vaatteista ei oikein napannut ainakaan kuvia katsellessa ja ajattelin, että tuskinpa mitään tilaankaan. Mielikuva lastenvaatteista ei muuttunut edes paikanpäällä, enkä tilannutkaan Veetille enkä vauvalle mitään. Vauvanvaatteet olivat jotenkin niin vaaleapohjaisia ja poikien ajoneuvokuosit eivät iskeneet yhtään. Sitä vastoin yllätin itseni tilaamalla nämä Slim sweatpantsit! Nämähän ovat olleet pari vuotta sitten mallistossa ja tulleet nyt uudelleen. En ole aikaisemmin edes kokeillut näitä, sillä olin kuvitellut kankaan aivan erilaiseksi. Nyt uskaltauduin kokeilemaan vielä tämän mahan kanssa ja hyvin mahtuivat jalkaan kun jätti vyötärön mahan alle. Pakko hehkuttaa, että näistä tulee kyllä aivan lempparihousut mulle! Niin ihanat jalassa ja kuitenkin enemmän housumaiset kuin tavalliset legginssit. Kangas on kuitenkin paksumpaa, semmoista housumaisempaa ja takana on taskut. En malta odottaa, että milloin saan hakea nämä postista! Onko siellä lukijoissa muita näiden housujen faneja? :)


Tällä viikolla havahduin siihen masentavaan tosiasiaan, että Veetin jalka on ottanut loppukeväästä melkein 1,5cm:n kasvupyrähdyksen. Suomeksihan se tarkoittaa sitä, että meidän kaikki talveksi varatut kengät sekä nykyiset kumpparit ovat pieniä. Onneksi saatiin juuri kaverilta ylimääräiset Nokian kumpparit, niin on edes yhdet sopivat kengät. Lisäksi meillä on yhdet kesätennarit, jotka mahtuvat. Talvelle meillä olisi ollut viimevuotiset goret ja nahkakengät sekä kirpparilta ostetut Vikingin goret ja nyt ne kaikki jäivätkin pieneksi kesän aikana. Laitoin kengät myyntiin ja nyt pitää sitten ostaa tilalle uusia.

Talveksi tilasin Pikkujalat-verkkokaupasta nahkaiset Bisgaardin varsikengät. Näissä on sisus villaa ja toivon näiden pitävän varpaat lämpimänä. Toisessa reunassa on vetoketju, joten toivon Veetin saavan nämä itse jalkaan. Näiden lisäksi aion ostaa vielä toisiksi kengiksi joko goret tai vuorelliset kumisaappaat. Meinasin tilata aluksi Reiman huopakengät kun katsoin, että Brandoksella olisi ollut yksi koko vielä jäljellä viime vuotisia. Huopakengille ja näille aidoille nahkaisille jäi kuitenkin enää kymppi hintaeroa, joten ostin kuitenkin sitten nämä. Musta olisi tietenkin ollut mieluisempi valinta, mutta valitettavasti kokoa ei ollut enää jäljellä.




Nyt pidetään sitten peukkuja, että malli on Veetille hyvä. Nämä on kyllä niin kauniit ja lämpimän näköiset, että huolisin itsellenikin! Täysihintaisena en raskisi ostaa, joten hyvä tuuri kävi kun sattui alessa olemaan vielä kokoja. Veetillä tuntuu olevan kohtalaisen iso jalka, sillä näistä kengistä piti tilata koko 28! Ja Vikingeistä menee näköjään myös jo tuo koko. Käyntivaraa jää se vajaa pari senttiä eli tarkemmin jotain 1,7cm. Vaikka mitäpä muuta sitä voisi kuvitella kahden isojalkaisen vanhemman pojasta tulevan ;)



tiistai 20. elokuuta 2013

Kynsiä ja lakkaa siis kynsilakkaa!

Tunnustan olevani erittäin laiska kynsien lakkaaja. Rakennekynsiäkin olen kokeillut, mutta omat kynteni kasvavat niin nopeasti, että huoltovälin piti olla maksimissaan kolme viikkoa ja lyhyempi väli taas veisi minut vararikkoon. Hinnat nousivat sen verran koviksi, että en raskinut enää käyttää kynsiin niin paljon rahaa kuussa.

Kesäisin innostun ehkä enemmän kynsien lakkaamisesta ja väreistä. Talvisin se tahtoo jotenkin unohtua. Omat kynteni ovat onneksi melko paksut ja tosiaan kasvavat nopeasti, joten pituuden puolesta en rakennekynsiä tarvisi. Tällä hetkellä suosikkilakkamerkkini on  Mavala, jolla on sopivan pieniä pulloja ja suhteellisen edulliseen hintaan. En muista koskaan käyttäneeni isoa pulloa lakkaa kokonaan! Tässä ovat tämänhetkiset sävyt, mitä kaapista löytyy. Hieman kyllä kuva vääristää noita värejä, sillä tuo Glasgowkin on violetti, ei hopea :)


Kesän hittiväri itsellä oli tuo Samoa, se on semmoinen korallinpunainen ja sen olenkin käyttänyt melkein loppuun. Hakusessa on kuitenkin vielä kynsilakka, joka kestäisi vähän pidempään hyvänä kynsissä. Essie-merkistä olen kuullut paljon hyvää, että kestäisi toista viikkoa hyvänä, mutta sitä en ole raskinut vielä testata.

Tällä viikolla ostin Kärkkäiseltä jotain tuommoista vaaleanpunaista lakkaa ja sen luvattiin kestävän myös hyvin. Lakkasin kynnet joskus olikos se alkuviikosta ja toistaiseksi ovat pysyneet hyvänä. Mutta johtuu varmaan osittain myös siitä, että laitoin kynnen kärkiin glitterlakkaa, mitä ostin samalla reissulla. Tuo glitterlakka nyt suojaa alla olevaa lakkaa vähän kuin päällyslakka. Vielä laiskempi olen muuten käyttämään mitään alu- ja päällylakkoja! Ja sen kyllä huomaa siitä, että jos pitkään lakkaa värikkäillä lakoilla ilman aluslakkaa, menevät omat kynnet värjääntyneen näköisiksi.


Tuommoisella glitterlakalla saa vähän semmoista rakennekynsien näköä omiin kynsiin. Itsellä nimittäin oli useasti rakennekynsissä juuri semmoinen väritys, että muuten neutraali ja kärjissä jotain värillistä hilettä. Tuossa kyseisessä lakassa oli vaan aika vähän tuota glitteriä, joten se ei paljoa näy. Ostinkin Seppälästä toissapäivänä toisenkin värillisen glitterlakan, mutta siitä ei nyt ole kuvaa. Se erottuu vähän paremmin kynnestä.



Olisiko kellään suositella kestävää kynsilakkamerkkiä tai esimerkiksi kertoa kokemuksia siitä, onko tuo Essie hintansa arvoinen?

maanantai 19. elokuuta 2013

Valmisteluja ja sairaalakassipohdintaa

Olen pikkuhiljaa havahtunut siihen tosiasiaan, että laskettuun aikaan on enää pari viikkoa ja vaikka menisi sen ylikin, niin aikaa on enää maksimissaan se kuukausi. Jotenkin sitä on koko ajan kuvitellut, että "onhan tuonne vielä aikaa". Niinpä kävin viime viikolla ostamassa viimeisiä juttuja vauvaa varten. Lähinnä semmoisia vaippa, tutti ja tuttipullo-ostoksia sekä itselle niitä liivinsuojia. Nyt alkaa olla kaikki tarvikkeet kasassa, luulisin ainakin :) Tarvikkeet kun löytyvät valmiiksi niin ainoastaan nuo kuluvat tavarat piti hommata. Kävin myös Seppälässä hipelöimässä vauvanvaatteita ja ostinkin yhdet housut ja sukat vauvalle, tosin koossa 68cm kun pienempiä on jo tarpeeksi.

Kuten aikaisemminkin taisin kirjoittaa, ei meillä taida kovinkaan montaa kaupasta ostettua vaatetta vauvalle olla. En ole löytänyt mieleisiä ja kun on kiva tehdä itsekin, niin eipä niitä ole tarvinnut ostaa. Pieniä vaatteita ollaan saatu jonkin verran, joten siinäkään mielessä ei ole tarvetta ollut ostaa uusia.


Yhden uuden bodynkin tein koossa 68cm viime viikolla. Kankaat Metsolan pallojoustiksia kavereilta ostettuina. Tämä on tehty happy squirrel kaavalla ja jostain syystä tästä tuli ihan valavan ison näköinen, vaikka leveyden otin koosta 62cm. Näyttää enemmän koolta 74cm tai sitten se jotenkin vain tuntuu paljon kokoistaan isommalta, outoa.


Pikkuhiljaa pitäisi tosiaan myös miettiä, että mitä sitä pakkaisi sairaalakassiinkin mukaan. Tai no eka pitäisi etsiä joku joutilas kassi. Veetillä on tällä hetkellä hoitokassina sama Marimekon laukku, mikä oli vauva-aikana hoitolaukkuna. Tarvisin kuitenkin sen hoitolaukuksi, joten Veeti tarvisi uuden repun hoitoon. Meillä on yksi Smurffireppu, mutta se on aika pieni niin luulen, että sinne ei mahdu tarvittavat vaatteet. Mutta takaisin siihen sairaalakassiin! Itse ajattelin pakata tämmöisiä asioita mukaan:

- hammasharja, saippua, shampoo ja muut omat hygieniatuotteet ja meikit, JOS vaikka innostuu jossain vaiheessa muka meikkaamaan. Veetin aikanakin ne taisi olla mukana, mutta eipä tullut meikattua :)
- vauvalle kotiintulovaatteet
- vauvalle varalta myssy, ainakin Veetillä oli niin ihmeellisen mallisia ne sairaalapipot, että ne ei pysynyt päässä mitenkään.
- imetysliivit, omia alushousuja varalta (sairaalan verkkohousut on aika kamalat)
- villasukat ja omia sukkia. Ne sairaalan sukat vaan ei pysy jalassa!
- ipad ja laturi sekä puhelin ja laturi
- ehkä joku kirja tai neule, jos tuleekin pidempi reissu ja vauva nukkuu paljon.
- mukavat vaatteet kotiinlähtöä varten
- hiusharja ja pompuloita
- miehelle myös ehkä kirja ja jotain syömistä. Sairaalassa ei yöllä ole kahvilaa ja äiti toki saa syömistä, mutta isä ei. Viimes meillä unohtui jääkaappiin eväät, joten mies oli yön syömättä ja kävi kylillä syömässä siinä vaiheessa seuraavana päivänä, kun olin saanut epiduraalin
- neuvolakortti
-KAMERA ja ladattu akku

Ainakin viime synnytyksessä sairaalassa ei ollut semmoisia perus sairaalavaatteita eli housut ja paita- yhdistelmiä vaan semmoisia kamalia pitkiä, yöpaitatyylisiä vaatteita, ainakin semmoiset mulla on kuvissa päällä! En tiedä onko jollakin lukijalla ollut Oulaskankaalla se housut ja paita yhdistelmä vai onko siellä vain noita ihme kolttuja. Ja edessä oli napit, joista aina puuttui yksi kriittiseltä kohdalta :)

Itse en hikoillut synnytyksen jälkeen, joten olisin voinut hyvin olla omissa vaatteissani, koska tuo pitkä yöpaita ei ollut mikään ihana pitää päällä, saati nukkua sen kanssa kun helmat kietoutui jalkoihin. Varalta voisi ehkä siis ottaa jotain omaa, mukavaa vaatetta eli jotkut lököhousut tai yöpuvun housut ja paidan. Jos tuntuu, että haluaa käyttää sairaalan vaatteita niin sehän onnistuu päättää sielläkin. Imetysliivejä mulla ei viimes tainnut olla mukana ja maito nousikin kunnolla vasta kotona. Pitäisi muutenkin testata, että onko nuo Veetin aikaan ostetut millaiset päällä nyt. Tarkoitus on pärjätä aluksi niillä ja ostaa jotkut kunnon liivit heti, kun tiedän paremmin koon... Mutta eiköhän noilla varusteilla muutaman yön pärjää!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kaappien kätköissä

Meillä on aika pieni kodinhoitohuone, mutta toistaiseksi ollaan ihan hyvin saatu sinne mahtumaan kaikki tarvittava tavara ja hyllyjä on jopa vähän muka tyhjinäkin :) Kuvassa oikealle sijoittuu korkeat kaapit, joista muutamaan pääsette kurkistamaan kohta. Pesukoneiden vieressä on myös kaapit, oikealla on pari vetokoria, joissa tällä hetkellä on viikkausta odottavia lakanoita ja tuossa vasemmanpuoleisessa on pesuaineita, silitysrauta ja muuta vähän turhempaa romua. Vasemmalla on myös allas sekä sen ala- sekä yläpuolella kaapit. Yläpuolen kaapit on varattu vauvan tavaroille, kuten vaatteille ja kestovaipoille. Alhaalla on ulosvedettävä silityslauta sekä vaippoja, joille ei kyllä enää juurikaan ole tarvetta. Lisäksi altaan alla on miehen työkaluja ja vaipparoskis. Tuonne kaappiin ajattelin sijoittaa myös jonkun toisen astian kestovaippojen säilytystä varten. Mikä olisi paras tapa säilyttää vaipat mahdollisimman pienillä hajuhaitoilla?


Vasemmalla seinällä, oikeanpuoleisessa yläkaapissa on jemmassa kokoa 68cm ja vissiin muutama 74cm kokokin. Alhaalla korissa talkkia, kynsisakset, kosteuspyyhkeitä ja mitä lie Veeti ja vauva tarvitsevat. Lisäksi siellä on Veetin "meikkipussukka", jossa on rasvat ja särkylääkkeet ja kaikki, mitä otetaan mukaan kun lähdetään muualle yöksi. Tuossa on säilytyksessä nyt myös miehen hiustenleikkuukone. Vielä on ylähyllyllä tilaa vaatteille... ;)


Leveämmässä yläkaapissa on vauvanvaatteet pienemmissä koissa eli 50-62cm. Oikealla alhaalla bodeja pari pinkkaa (liikaa!), sitten on housuja ja puolipotkareita pari riviä ja siten vielä mekot/liivimekot/haalarit ja muu sekalainen vaatetus kahdessa viimeisessä pinossa. Keskirivillä oikealla yöpukuja ja unipusseja ekassa pinossa, sitten on sukkiksia ja kolmet myssy+tumppu-setit. Sitten onkin jo sisävaippoja ja liivinsuojia. Ylhäällä imuja, lisää sisävaippoja ja taskuvaippoja.




Toisen puolen ensimmäisestä korkeasta kaapista löytyy lisää taskuvaippoja, vähän isompia kokoja. Lisäksi myös harsoja ja keittiöpyyhkeitä, joita tarvisin kyllä lisää. Musta tuntuu, että ne menee tosi nopeasti huonon näköisiksi käytössä :/ Harsojen alla pyykkikorit likapyykille. Ja hei, ylin hylly on vielä ihan tyhjä!




Keskimmäisessä kaapissa on suurimmaksi osaksi pyyhkeitä, niin käsi- kuin kylpypyyhkeitäkin. Ylhäällä semmoiset, mitä ei oikeastaan tule juurikaan käytettyä. Sitten kaksi hyllyä alaspäin siitä on käsipyyhkeitä. Aika yksitoikkoisen väristä: fuksiaa, punaista, mustaa ja harmaata. Haluaisinkin jotain uusia, erivärisiä käsipyyhkeitä, mutta ei ole sattunut tulemaan mieluisia vastaan.


Kylpypyyhkeissä meillä on melko paljon Marimekon pyyhkeitä ja muutamia muita. Harmaat ja vaaleanpunaiset pyyhkeet on saatu lahjaksi ja ne ovat ihanan isoja! Käsipyyhkeitä ostan usein Casa-merkkisinä, ovat musta hinta-laatusuhteeltaan todella hyviä. Ne on noita vasemmassa pinossa näkyviä, joissa pinta on ruudullinen.


Alhaalla on vielä Veetin omat pyyhkeet sekä pari vauvapyyhettä. Ihan alhaalla on vauvan ja Veetin lakanat, joita molempia on todella vähän. Viimeisessä kaapissa meillä on lakanoita ja verhoja.

Harsokaapissa vilahtikin pinkit harsot, jotka värjäsin eilen Dylonin käsivärillä. Värinä oli flamingo pink, josta olisi voinut tulla tummempikin, mutta laitoin vissiin liian monta harsoa kerrallaan. Kätevä tapa saada vähän piristystä valkoisiin, ja ehkä jo vähän parhaat päivänsä nähneisiin harsoihin. Itse värjäsin yhdellä värillä viisi harsoa, joista osa oli Ikean vähän isompia. Pesin nämä värjäyksen jälkeen vielä kuudenkympin pesussa, että väriä ei tarttuisi seuraaavassa pesussa sitten muihin vaatteisiin.


Oisko se tuo pesänrakennusvietti, mikä alkaa nostaa päätään kun huomenna pyörähtää mittariin uusi tasaviikko eli 38. Järkkäsin nimittäin ihan vasta tuon pyyhekaapin, enkä ole tainnut sitä tehdä kertaakaan muuttamisen jälkeen :) Verhokaappi pitäisi vielä käydä läpi ja laittaa vaikka myyntiin ne verhot, mitä en kuitenkaan käytä enää. Pikkuhiljaa hyvää tulee :)

lauantai 17. elokuuta 2013

Huppareita in action

Kaivelin puhelimestani pari kuvaa, missä näkyy itse tehtyjä huppareita. Tämä ensimmäinen on valmistunut viime viikolla, kaavana Rest Piece, pituus 104cm ja leveys 98cm. Tämä oli musta aika lyhkänen kaava, sillä lisäsin mittaa vielä helmaan ja hihoihin. Tästä tuli just soppeli, ei ole paljoa kasvuvaraa helmassa. Kivan raikas tuo kirkas sininen, kun Veetillä ei oikeastaan kamalasti ole noita sinisiä vaatteita. Tuo lippispipo on muuten tehty Veetille jo sinä keväänä, kun Veeti oli vasta alle kaksi vuotta ja vieläki menee :) Eli jo puolitoista vuotta sitten melkeinpä! Pallokangas on Metsolan alesta ostettua.


Alkuviikosta yritettiin käydä metsäilemässä, mutta meidän tien päästä lähtevä pururata on kesäisin tosi huonossa kunnossa; märkä ja heinikoitunut. Meidän talvella löytämä metsäpolku on nyt vähän poikki kun siihen tehdään tietä päälle. Olisi tarvinnut melkein kumpparit molemmille, että olisi päässyt toista kautta polulle. Puhalleltiin sitten sen sijaan vain saippuakuplia :)


Ompelin Veetille Siirin ja Myyryn jämistä vuorettoman pipon, mutta siitä tuli vähän iso. Pitää ehkä vähän pienentää, niin se ei valu koko ajan silmille. Itsellekin on tullut tehtyä pari pipoa, en ole vaan muistanut pyytää miestä ottamaan niistä kuvaa.

Tänään leivottiin aamulla Veetin kanssa mokkapaloja ja käytiin Kärkkäisellä koko perheen voimin. Löysin sieltä pakalta sitä muovifroteeta vauvan sänkyyn ja oli huomattavasti edullisempaa ostaa rullalta 12,90e/m, mitä maksaa yhdestä 50*70 palasta yli kympin. Nyt sain siis neljä alustaa yhden hinnalla! Kävin myös Löytöpalassa ostamassa tikkivanua ja ajattelin vihdoin ryhdistäytyä ja tehdä Veetin sängynpeitteen valmiiksi. Nyt mietin vain, että pitääkö tuo vanullinen tikkikangas esipestä kun puuvilla on esipesty, joka tulee toiselle puolelle. Meneekö se vanu kamalaksi pesukoneessa ja kutistuuko kangas vai ei? Osaisiko joku sanoa?


Veetin pappa kävi äsken kylässä ja nyt yritän, että jos Veeti nukahtaisi hetkeksi. Laitettiin pitkästä aikaa palju täyttymään ja ajateltiin illalla paljuilla niin, että Veetikin pääsee mukaan. Tympeä tihkusadehan tuolla on, mutta kastuupa sitä paljussa muutenkin... On jäänyt niin vähälle tänä kesänä käyttö kun on tullut oltua paljon pois kotoa. Nyt vielä ehtii käydä ennen vauvan syntymää :)