| NauravaNappi

tiistai 12. joulukuuta 2017

Pastelliunelma

Monet naiset keräilevät kenkiä tai laukkuja. Itsellä on kuitenkin niin iso jalka, että muutamankin sopivan kenkäparin löytäminen on vaikeaa, keräilystä puhumattakaan! Laukkujakaan en tarvitse kovin montaa, koska käytän lähes aina tuota samaa Korsin laukkua. Mutta takit! Ne ovat minun heikkouteni. Piti jo pistää myyntiin vanhimmasta päästä noita takkeja, mitä en enää oikeastaan pidä, että tuli tilaa noille uudemmille. Tosin takkejahan tarvii Suomen talvessa useanlaisia, kun sää voi olla mitä tahansa plussan puolelta kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Eikä niitä nyt niin monta ole, vaikka äitini taitaisi olla eri mieltä ;)


Bongasin tämän Espritin takin Kärkkäisellä joitakin viikkoja sitten ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Sovitin takkia ja yksi oma koko oli enää jäljellä. Päätin kuitenkin odottaa ostamisen kanssa henkilökunnan ostopäivään asti ja päätin, että jos se oma koko on vielä silloin jäljellä, niin ostan takin. Jos se myytäisiin siinä välillä, niin sitten luonnollisestikaan en ostaisi sitä.


Takki on ihana pehmeä ja lämmin ja on kuitenkin asiallinen eikä niin arkinen "ulkoilutakki" kuin esimerkiksi Didriksonin sininen parkatakkini. Täyte on jonkin sortin untuvaa, joten  takki on myös lämmin pakkasella, mutta ei kuitenkaan kuuma silloinkaan kun ei ole paukkupakkasia.

Nyt kun värjäsin hiukset vaaleaksi, olen osannut myös paremmin pitää näitä vaaleita värejä ja mielestäni ne sopivat nyt mulle paremmin kuin tumman tukan kanssa. Tokikaan tähän nyt ei sovi enää sinisen takin kaveriksi neulotut asusteet, joten piti tehdä uusi huivi. Sen esittelen myöhemmin, sillä se on maailman helpoin tehdä! Kuvissa huulissa on muuten mun uus lempparihuulipuna tai oikeastaan huulikynä. Nimittäin Avrilin huulipunakynä sävyssä Violine. Just semmonen tummahko pinkki mitä olen metsästänyt pitkään! Ei ehkä se talvisin sävy, mutta välillä kiva laittaa vähän jotain tämmöistä pirtsakampaa.


Onko teillä jokin vaate tai asuste, joita ostatte aina uusia, vaikka vanhojakin löytyisi kaapista jo riittävästi?

tiistai 5. joulukuuta 2017

Äidin ulkovaatteet

Lasten saannin jälkeen olen viimeistään tajunnut, että myös meidän vanhempien kannattaa satsata hyviin ulkovaatteisiin! Ulkoiltua tulee varmasti enemmän kuin ennen lapsia ja ainahan kaikki on mukampaa, kun on oikeasti hyvät ja toimivat varusteet. Itse olen päätynyt siihen, että mielelläni maksan hieman enemmän, mikäli sillä rahalla saan varusteet jotka oikeasti kestävät vuosia ja toimivat luvatusti eli pitävät veden mikäli niin on luvattu tuotteen kuvauksessa. Kaikkia ei ole aina pakko ostaa kerralla, jolloin yhteen vaatteeseen voi satsata hieman enemmän rahaa. Tai mieluummin vaikka säästää ja ostaa kunnon vaatteen mitä halvemman, jossa ei ole teknisiä ominaisuuksia.

Aavan (vai Viian?) raskausajan jälkeen satsatin ensimmäiseksi kunnon ulkoilutakkiin ja ostin tämän Haglöfsin kuoritakin. Takki on ostetty Zalando loungesta, missä on merkkituotteita todella hyvillä alennusprosenteilla! Ovat varmaankin ehkä edellisen vuosien malleja tai jotain jäännöseriä. Omani oli muistaakseni -60% alessa, enkä varmasti olisi koskaan ostanut sitä normaalilla hinnalla, koska ovh taisi hipoa kolmea sataa. Tyytyväinen olen ollut takkiin. Olen käyttänyt sitä alkusyksystä ihan pakkasille lisäten vain väliin kerroksia. Myös veden se on pitänyt, vaikka en nyt missään kaatosateessa ole tunteja tämän kanssa ollutkaan.


Uudet ulkoiluhousut hankin syksyllä ja ne ovat Revolution Race-merkkiset ja tilattu Fritidsfabriken-nettikaupasta Ruotsista. Malli housuissa on GPX Pro, mihin ihastuin aiemmin tuttavan luona kun pääsin niitä sovittelemaan. Nämä housuthan on ilmeisesti oikeasti tarkoitettu sellaisiksi melko ihoa nuoleviksi, mutta itse valitsin sellaisen koon, että mahtuu tarvittaessa myös välihousu alle.

Nämä istuvat hyvin jalkaan, eivätkä ole säkit ja mikä parasta, näissä on jopa vähän liian pitkä lahje mulle! Sellaista ei tapahdu oikeastaan koskaan! Onneksi sen saa säädettyä niin, että ei mene kengän alle. Tämä housumalli on osittain vahvistettu eli pyllyssä ja osassa jalkaa on vahvikkeet, jotka voi halutessaan vahata jolloin niistä saa vedenpitävät. Muu kangas on mukavan joustavaa ja hengittävää materiaalia. Postikulutkin ovat tuolta Ruotista vain 2e ja vaihto ja palautus ilmaista! Tarkoitus olisi tehdä vahakäsittely, kun vain muistaisin ostaa vahaa...

Näissä Pro-versioissa on sivussa tuollaiset vetoketjut, mistä saa tuuletusaukot. Meillä äiti tilasi nämä samat itselleen ja on koko loppukesän kulkenut nämä jalassa marjametsässä ja kehui todella paljon! Ei ole kuulemma yhtään liian kuumat. Minulla kävi ensin kääntymässä Hybrid-pantsit, mutta niissä oli tarkussa ompeluvirhe ja ne eivät minusta hengittäneet juuri yhtään, joten vaihdoin ne kuitenkin näihin ja hyvä niin.


Tylsä kun olen, valitsin väriksi yksivärisen mustan ja vetskarit otin sitten mätsäämään takin kanssa. Eipä ainakaan sitten kyllästytä niin helposti mitä jonkin värikkäämmän kanssa voisi käydä.


Kesällä investoin myös uusiin maastokenkiin. Pitkän aikaa olen haaveillut Salomonin Speed crosseista, mutta en ole raskinut ostaa. Lopulta löysin nämä alesta 21run-nettikaupasta. Alekengissä harvoin on kovin valtavaa värivalikoimaa, mutta näistä bongasin kivan violetin joka sopii muihinkin vaatteisiin. Suomesta metsästin näitä pitkän tovin, mutta omaa isoa kokoani ei löytynyt mistään tarjouksesta. Salomonin lesti sopii hyvin omalle, hieman leveähkölle jalalleni ja näillä voi nyt retkeillä sekä käydä polkujuoksemassa. Kengät ovat goretexit ja polkujuoksussa tuli kyllä hyvin testattua tuo vedenpitävyys! Meidän tien päädystä lähtevä polku oli nimittäin todella märkä kesällä ja niin kauan nämä pitivät vettä, että hörppäsi sisään tuosta varren suun kautta.


Meillä myös mies on vuosia luottanut Salomoneihin ja on pelannut niillä myös frisbeegolfia. Nyt kesällä osti ensimmäiset Speed crossit ja on kyllä yhtä myyty näille kengille kuin minäkin. Plussaa vielä tuo pikalukko, jonka ansiosta kengännauhoja ei tarvitse sitoa vaan ne voi kiristää näppärästi vetämällä vain noista nauhoista ja vapautus tapahtuu tuollaista nappia painamalla. Pitkille naruille on oma paikkansa tuossa läpässä eli ne sujautetaan pieneen "pussiin", että eivät ole tiellä tai jää jalan alle.


Talven tullessa olen käynyt myös juoksemassa näillä lumella ja jäällä. Eiväthän nämä nyt nastakenkiä voita, mutta pitävät selvästi paremmin pohjan korkean profiilin ansiosta. Melko liukkaalla olen juossut, enkä ainakaan vielä ole onnistunut kaatumaan :) Hyvin monikäyttöiset kengät siis.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tyttöjen jouluvaatteet

 *Kaupallinen yhteistyö Nosh / musta kangas saatu

Lapsuuden jouluista on jäänyt mieleen se, että äiti ompeli joka vuosi minulle jouluksi uudet vaatteet. Useimmiten varmaan mekon, mutta muistanpa sellaisen röyhelöpaidan ja pidemmän samettiliivinkin ehkä tuolta ysärin puolesta välistä. Olivat kuuminta hottia silloin ;) Tuon setin mieleen on jäänyt ainakin musta samettimekko, jonka helma pyörii hienosti kuvassa, joka minusta on otettu se päällä. Olen varmaan alle kouluikäinen niissä kuvissa.


Tytöille olen myös ruukannut ommella tai ostaa jouluvaatteita ja Veetillekin ompelin silloin kun oli pienempi. Viime vuodet ollaan taidettu hänen osaltaan mennä kaupan vaatteilla. Vuonna 2015 meillä olikin tyttöjen kanssa samisteluvaatteet ja kuvia niistä pääset katsomaan tästä linkistä. Viime vuonna mentiin Vimman mekoilla ja itse tehdyillä tonttulakeilla.

Tänä vuonna halusin tehdä mekot mustasta, että niille olisi käyttöä myös myöhemmin. Kaveriksi sitten vain punaista jouluisuutta tuomaan. Noshin Humu-mekon innoitamana tein siis tavalliset kellohelmaiset mekot Noshin mustasta joustocollegesta. Humu-mekkoja en voinut tytöille ostaa kun kumpikin jää hankalasti kahden koon väliin tällä hetkellä. Mustan mekon kaveriksi valitsin Kangaskapinan punaraitaisen trikoon ja tein molemmille tästä leggarit ja tonttulakin, jossa musta rusetti ja karvatupsu.


Tytöt hyväksyivät mekot ja muutkin vaatteet heti ja Viia vaati omaa mekkoaan päälle heti sen valmistuttua. Eli ei ne lapset aina välttämättä tykkää eniten siitä kirjavan kuviollisesta vaatteesta. Tässä parasta on tietenkin tuo kellohelma. Toinen Viian lempparimekko on tosiaan tämä, joka on myös mustapohjainen. Siinäkin on kellohelma! Pitänee siis ommella vain kelloja niin tulee varmsti käyttöön.


Tänään otettiin sitten vähän jouluisia kuvia tyttöjen kanssa ja tästä näkyy vaatteet ihan mallien päällä.
Mietin, että hommaisiko Veetille vain mustan kauluspaidan tai ompelisi trikoopaidan ja siihen samasta punavalkoisesta kankaasta rusetin! Olisi tiimivärit sitten. Kuvaan otin vain tytöt, koska jo kahden lapsen kuvaaminen on tarpeeksi haastavaa hommaa....


Hommataanko teillä jouluksi jotain spesiaalia vaatetta?

torstai 30. marraskuuta 2017

Testissä pihlajanmarjarasva

Meidän perheessä on useammalla jäsenellä taipumusta atooppiseen ihoon. Varsinkin Veetin iho oli vauvana todella pahassa kunnossa, mutta se helpottui kun ikää tuli. Nyt taas ilmojen viilentyessä rintaan, käsivarsiin ja selkään sekä mahaan on alkanut tulla näppyä ja ihottumatyyppistä aluetta. Varsinkin rinnassa oli selkeä ihottuma. Myös Aavalle tuli tänä vuonna ensimmäistä kertaa jalkoihin kuivia länttejä, jotka selvästi olivat sellaista atooppista kuivuutta. Lapset ovat perineet sen varmaankin isältään, vaikka ei oma ihokaan mikään kostein mahdollinen ole.


Iho ei kummallakaan ole mitenkään älyttömän paha, joten kortisoneja ollaan vältelty ja yritetty päästä ihottumista ja kuivumista eroon ihan luonnollisin keinoin. Ensin rasvasin lapsia sheavoilla, mutta koska se on aika kovaa suoraa purkista otettuna, halusin löytää jonkun helpomman vaihtoehdon. Toki sheaakin voi sulatella ja vatkailla notkeampaan muotoon, mutta kuulostaa vaivalloiselta. Silloin muistin, että ystävä joskus kehui tätä Madaran Pihlajanmarjavoidetta. Heidän lapsensa ovat myös atooppisia iholtaan ja tämä vartalovoide ehkäisee ihon liiallista kuivumista ja on heillä toiminut hyvin yleisrasvana.

Nyt ollaan ehkä viikon ajan rasvailtu säännöllisen epäsäännöllisesti tällä voiteella ja Veetin pahin ihottuma on lähes tiessään ja kuivat kohdatkin selvästi rauhoittuneet. Itsekin sipaisen tätä iltaisin jalkoihin ja joskus kasvoihinkin, vaikka tästä löytyisi oikeakin kasvorasvaversio.


Tuoksu tuotteessa on hassu, varmaankin sitten pihlajanmarjainen! Tuote levittyy helposti ja on miellyttävän tuntoinen. Ei jätä ihoa liian rasvaiseksi ja minun mittapuullani kuivuu todella nopeasti.  Tuotetta on ollut suunnittelemassa Kemikaalicoctail-blogia pitävä Noora Shingler ja hänen blogistaan voi lukea lisää tuotteen kehittelystä ja synnystä. Uskoisin, että tämä tuote on ainakin sellainen, joka jää pysyvästi ainakin talvikäyttöön meidän perheessä! Hyvä korvaaja pelkälle sheavoille, joka sekin myös kyllä tehokas kosteuttaja.


Onko pihlajanmarjavoide teille tuttu tuote?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Nallemyssy

Tein tilaustyönä tällaisen kaksitupsuisen "nallemyssyn" jokin aika sitten. Tilaajan lapsella oli samankokoinen pää kuin Viialla, joten laitoin teille sovituskuvia vaihteeksi tänne blogin puolelle. Lankana on Dropsin Karisma, koska siitä löytyi pyydetty sävy. Lanka vastaa aika lailla Novitan seiskaveikkaa niin paksuudeltaan kuin tuntumaltaan. Tämän myssyn alla on tarkoitus pitää kypärälakkia, joten pienoinen karheus langassa ei näin haittaa.


Myssy on helppo toteuttaa vaikka muunnellen tätä Novitan vauvamyssyn ohjetta. Siitä voi jättää tuon otsakolmion halutessaan pois eli tekee siinä kohtaa vain toisessa reunassa ne kavennukset/lisäykset ja toisessa neuloo ihan tavallisesti. Oma käsialani ei koskaan täsmää noihin taulukoihin, joten olen muunnellut ohjeet itselleni sopivaksi, periaate vain on sama. Viime vuonna tein Viialle samanlaisen yhdellä tupsulla, joten siitä oli helppo ottaa mallia silmukkamäärästä. Lopuksi lisäsin myssyyn vain kaksi tupsua ja nauhat. Nauhat teen yleensä virkkaamalla, koska en jaksa sitä hidasta icord-tekniikkaa.


Tästä tuli niin suloinen, että tekisi mieli tehdä Viialle oma vastaava!


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Merkkiä vai merkitöntä, kaupasta vai itse tehtyä?

Blogista on varmaan vuosien varrella käynyt ilmi, että tykkään lastenvaatteista. Teen niitä mielelläni, ostan niitä mielelläni ja katselen myös kuvia lastenvaatteista mielelläni. Eihän tätä blogiakaan olisi, jos en aikoinani olisi innostunut neulomaan ja ompelemaan lastenvaatteita. Aiemmin olen myös kertonut, että haen inspiraatiota merkeiltä, joiden vaatteet käyvät yksiin oman makuni kanssa. Jos en ompelisi, olisin varmasti aika paljon köyhempi, koska aika usein silmää miellyttävät ja riittävän simppelit vaatteet ovat myös kalliita. Varsinkin jos niitä ostaa kolmelle lapselle. Silloin kaikki on kallista! 


En ole koskaan ollut mikään erityisen eettinen lastenvaatteiden suhteen tai miettinyt sen kummemmin niiden alkuperää.  Omaa laiskuutta kai. Asioista kuitenkin uutisoidaan nykyisin aika paljon, eikä voi välttyä kuulemasta näistä asioista. Vasta Zaran vaatteiden taskuista löytyi lappuja, joihin työntekijät olivat kirjoitellee, että eivät saa palkkaa jne. Pistäähän se vähän ajattelemaan myös tuotteen alkuperää.

Tyttöjen vaatekaapista löytyy sekalaisesti itse tehtyjä ja kaupan vaatteita. Meillä on eettisempien merkkien lisäksi myös halvempia merkkejä, joiden hinta jo kertoo jotain siitä, paljonko niiden tekijä saa palkkaa. Joskus tuntuu ihan pahalta, kun vaatteen hintalapun lukema on mielestäni liian pieni. Varsinkin itse ompelevana monesti miettii, että mitä se vaatteen valmistus vaatii ja mikä siitä olisi kohtalainen korvaus. Samalla lailla kirpaisee se, että jotkut myyvät esimerkiksi uusia, itse tehtyjä pipoja vitosen hintaan. Kun vähentää materiaalin tuosta vitosesta, ei siitä jää juuri mitään vaivanpalkkaa ja voi vain miettiä, maksetaanko siitä yhtään veroja. Koska jos maksetaan, on tulos aika lailla pyöreä nolla. Samalla poljetaan myös muiden hintoja alas. Sama homma toimii myös kaupan vaatteissa.


Totta kai aika moni meistä haluaisi olla eettisempi kuluttajana ja pystyä miettimään myös vaatteen alkuperää. Aika usein se on kuitenkin hinta, mitä joutuu miettimään. Ei auta aina karsiakaan, koska niitä pakollisia vaatteita tarvitsee kuitenkin ja jos käyttäjiä on enemmän kuin yksi, maksaa se niidenkin hommaaminen, vaikka ostaisi jokaiselle vain tarpeeseen. Nykyisin olen ehkä ostanut vähemmän niitä kaikista halvimpia ja suosinut sellaisia, joiden tiedän olevan edes vähän parempia eettiseltä kannalta ajateltuna. Panostan mieluusti vaatteeseen, jos tiedän sen kestävän myös käyttöä ilman kulahtamista ja venymistä. En halua maksaa merkistä ja eettisyydestä, jos laatu on kuraa ja vaate ei kestä edes yhden lapsen käyttöä!

Jo se auttaa, että vaate valmistetaan Euroopassa, jos ei Suomessa. Euroopassa kuitenkin on varmasti tiukemmat lait työturvallisuuden ja palkkojen suhteen kuin tuolla kaukomaissa. Mielelläni suosisin suomalaista edes suunnittelussa jos se ei valmistuksen kannalta ole mahdollista. Suomessa ommellaan hyvin pieni määrä minkään merkin vaatteita. Paapii on näyttänyt tällä saralla melkoista esimerkkiä ja perusti oman tehtaansa Suomeen, missä ommellaan merkin lastenvaatteet! Myös Neulomo tekee ainakin osan heidän naistenvaatteistaan Suomessa ja mielestäni painaa täällä myös kankaita. Saa korjata, mikäli tämä meni väärin :) Myös Papun kantomekkoja on esimerkiksi ommeltu jokin määrä Suomessakin.


Vaikka nuo tietyt merkit ompelevatkin vaatteitaan Suomessa, ei niiden hinta ole kuitenkaan mikään älyttömän suuri verrattuna merkkeihin, jotka ommellaan muualla Euroopassa. Esimerkiksi Neulomolta saa tunikoita noin kuudenkympin hintaan ja varmaan kaikki Noshin naistenvaatteet ovat kalliimpia, vaikka ne on ommeltu muualla Euroopassa. Eli ei se hintakaan aina olisi kynnys ostaa kotimaista.

Lasten kaappeihin kun katsoo, niin ei siellä kyllä ihan kamalasti kaupan vaatteita ole. Syksyllä Metsolan julkaistessa frillamalliston harrastin "pihistä ja panosta"-meininkiä ja ostin Viialle tuon vadelmanpunaisen frillamekon ja ompelin Aavalle samanlaiset Noshin* luumunvärisestä joustocollegesta. Nyt kumpikin sai oman frillamekkonsa, mutta hinta jäi maltilliseksi. Metsolaa on Viialla myös jalassa, sillä leggarit on vanhempaa mallistoa ja ystävän lapsen vanhat. Aavan leggarit puolestaan ovat kotimaisen Blaan ja ovat olleet todella pitkäikäiset!

*kangas saatu


Kaikkien kolmen lapsen kaapista löytyy myös Noshia, niin ostettuna kuin ommeltunakin. Vaikka on kiva ommella, on joskus myös ihana ostaa valmis vaate! Kai se on sitä erilaista materialismionnellisuutta :) Halvempia merkkejä meiltä löytyy tällä hetkellä jonkin verran ja esimerkiksi hoitoon varavaatteeksi ostan näitä kirppareilta, että niitä kivoimpia vaatteita ei tarvitse säilyttää laukussa, josta eivät välttämättä juuri koskaan pääse käyttöön.

Eettisyys yhdistettynä siihen, että on todella pihi maksamaan lastenvaatteista, ei ole kamalan hyvä yhdistelmä :) Joudun aina pitkään miettä, että onko joku vaate sen arvoinen, että voin maksaa siitä hieman enemmän. Aika harvoin onkaan ja yritän sitten katsoa josko jotain olisi jäänyt alennusmyynteihinkin. Viimeisimpänä ihastuin kuitenkin Papu-merkin Grid mallistoon ja raskin tilata Aavalle tämän kanto-mekon. Kuosi on vain yksinkertaisesti niin mun tyyliin sopiva. Mallikin oli hyvä, koko 110/116 oli Aavalle oikein sopiva, pituutta tytöllä on jotain tuolta väliltä.


Millaisia vaatteiden ostajia te olette? Mietittekö yhtään vaatteen alkuperää ja sitä, millaisissa oloissa se on tehty vai ostatteko sitä mikä sattuu omaa tai lapsen silmää miellyttämään? Jos raha ei olisi este, ostaisitteko enemmän eettisesti tuotettuja vaatteita?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...