tiistai 24. lokakuuta 2017

Ekaluokkalaisen kuulumiset

Veetin kuulumisia en ole juurikaan tänne blogin puolelle päivitellyt. Pitkään olen halunnut valaista, mitä hänen elämään kuuluu, mutta asiat ovat olleet niin kesken, että en ole oikein osannut niistä kertoa. Meillä on ollut melko pitkä matka Veetin kanssa tässä noin puolentoista vuoden aikana. Kaikkia yksityiskohtia en halua kertoa, mutta ajattelin kuitenkin avata asiaa jonkin verran täälläkin. Mikäli joku asia mietityttää, voi asian tiimoilta lähestyä vaikka sähköpostilla.

Veetihän täytti seitsemän syyskuussa ja aloitti ensimmäisen luokan! Samalle luokalle onneksi sattui muutamia Veetin ystäviä, joten oli valmiiksi tuttuja kasvoja luokassa eikä tutustumisprosessia tarvinnut aloittaa ihan nollasta.  Tämä viimeinen puolitoista vuotta on sisältänyt melko monta käyntiä erilaisten terveydenhuollon ammattilaisten pakeilla psykiatrista toimintateraupeuttiin sekä psykologiin ja koulupsykologiin. Veetillä oli aika paljon erilaisia oireita, jotka viittasivat johonkin autismikirjoon ja kotona täytetystä autisminkirjoseulasta tulikin pisteistä melko rutkasti.


Tuona pitkänä ajanjaksona ollaan juostu taholta toiselle selvittämässä, että ovatko oireet jotakin autismin kirjoa vai liittyvätkö vielä sosiaalisen puolen kypsymättömyyteen, joka korjaantuu ajan myötä. Alussa luin paljon tuttavan vinkistä myös lahjakkaista lapsista, joilla vastaavia ongelmia usein ilmenee ja ne listat kyllä täsmäsivät Veetin todella hyvin. Pedagogiset taidothan Veetillä ovat erittäin hyvät, koulupsykologin testien mukaan on oikeastaan siellä keskiverto kakkosluokkalaisen tasolla tai jopa ylempänä. Osassa aineista ei korkeampaa tasoa edes viime kesänä vielä testattu, joten ihan tarkkaa tietoa noistakaan ei ole. Matemaattiset taidot ehkä ovat kuitenkin ne kaikista korkeimmat, sillä Veeti on esimerkiksi viimeisen vuoden parin aikana osannut laskea jo isotkin kertotaulut ja perus plussa- ja kertolaskut ovat menneet oikein jo vuosia. Kertolaskujen osaamisesta kertoo se, että itse tarvitsen melkein laskinta laskujen oikeellisuuden tarkistamiseksi :)

Ilta-Sanomien artikkelissa alla luetellut listattiin ominaisuuksiksi ja luonteenpiirteiksi, mitä lahjakkailla lapsilla yleensä on ja tunnistan Veetissä melkein kaikki näistä:
  • uteliaisuus
  • hyvä muisti
  • hyvä huomiokyky
  • hyvä päättelykyky
  • (tarvittaessa) hyvä keskittymiskyky
  • hyvä ratkaisemaan ongelmia
  • oppii nopeasti
  • suhtautuu omiin kiinnostuksenkohteisiin intohimoisesti
  • ymmärtää helposti monimutkaisia ja abstrakteja asioita, käsitteitä ja konsepteja
  • omalaatuinen ja vilkas mielikuvitus
  • laaja ja värikäs sanavarasto
  • saattaa oppia omatoimisesti ja aikaisin lukemaan, laskemaan jne.
  • vahva oikeudentaju ja käsitys oikeasta ja väärästä
  • herkkä ja tunteellinen
  • huumorintajuinen, ”älyllinen leikkisyys”
  • pyrkii täydellisyyteen, perfektionistinen
  • arvostaa ja ymmärtää estetiikkaa
  • samaistuu ja hakeutuu itseään vanhempien ja aikuisten seuraan
  • kiinnostunut filosofisista tai sosiaalisista aiheista ja ongelmista
  • kyseenalaistaa paljon, haluaa ymmärtää ”miksi?”
  • kriittinen, arvioiva, epäilevä
  • halukas oppimaan uutta
Monesti tuo lahjakkaan lapsen termin käyttäminen vain ymmärretään muiden ihmisten taholta jonkinlaisena kerskailuna ja kehuna siitä, kuinka lapsi on muka parempi kuin toisten ymmärtämättä asian toista puolta eli sitä, kuinka liiallinen lahjakkuus on myös taakka. Varsinkin jos se tuo mukanaan sitten sitä sosiaalisen puolen kehittymättömyyttä ja ongelmia sen kautta. Voisin näin äitinä sanoa, että huomattavasti helpompaa on elämä ns. keskivertolapsen kanssa, mutta nuokin ovat asioita joiden kanssa kasvetaan ja opitaan elämään ja poimimaan sieltä ne hyvät asiat. Samalla opetellaan myös ymmärtämään, miten tällaisen lapsen kanssa toimitaan, jotta elämä olisi mahdollisimman tasaista ja pahimmilta konflikteilta vältyttäisiin.

Olen täälläkin aikoinaan kertonut Veetin oppineen lukemaan kolmevuotiaana ja muutoinkin olleen kovin kiinnostunut aina oppimisesta. Mielikuvitusleikit puolestaan eivät koskaan ole luistaneet. Paljon on erilaisia oireita, joita ei ole osattu yhdistää aikoinaan mihinkään tällaiseen. Onhan Veeti ollut meidän ensimmäinen lapsi eikä vertailupohjaa muihin lapsiin ole ollut. Tuo leikkimättömyys on oikeastaan ainut, mitä olen aina ihmetellyt ja odotellut, että milloin Veeti alkaa leikkiä. Sitä ei ole tapahtunut tähän päivään mennessä ja tuskin tapahtuukaan. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että kävimme viime viikolla Oulussa asian tiimoilta ja nyt Veeti käy siellä muutamia kertoja testeissä, samoin kuin me vanhemmat haastattelussa ja sitten nähdään, että viittaavatko oireet esimerkiksi aspergeriin. Voi myös olla, että mitään varsinaista ei löydy, mutta silloinkin asperger voi olla yhtenä piirteenä Veetin luonteessa.


Toistaiseksi mitään erityisempiä tukikeinoja ei ole käytössä asian suhteen, mutta Veetin luokkaan saatiin yleinen avustaja, joka voi tarvittaessa olla avuksi, mikäli tarvetta syntyy. Veeti voi mahdollisesti myös tarvita lisäkäsiä siihen, että saa sellaisia tehtäviä, mitkä ovat tarpeeksi vaativia eikä turhaantumista pääse syntymään tunnilla. Turhautuminen tehtävien haastamattomuuteen aiheuttaa helposti sitten häirintää tunnilla. Onneksi koulun puolelta ollaan oltu tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja alku on ainakin mennyt ilman kummempia turhautumisia, kun kaikki perusasiat koulussa ovat vielä uutta ja jännää. Pidettiin myös kesällä palaveri opettajan, erityisopettajan sekä kuraattorin kanssa tilanteesta, jotta kaikki ovat selvillä Veetin tilanteesta. Läksyjä Veetillä ei juurikaan ole tullut lukuläksyjä lukuunottamatta, koska Veeti ehtii tehdä tehtävät tuntien aikana.


Me ollaan aika avoimesti tästä puhuttu ja haettu neuvoja ja apuja ja ollaan saatu tosi hyvin tukea Veetin eskarista ja nyt koulultakin. Eskariin sattui aivan ihana opettaja, jolla oli omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista lapsista ja sieltä saatiin tukea ja rattaat pyörimään eteenpäin todella hyvin. Meillä on tieto, että mitään diagnoosia ei välttämättä tule, mutta silti sen saaminen helpottaisi tavallaan asian selittämistä muille ihmisille, joiden kanssa Veeti on tekemisissä. Silloin heidänkin olisi kätevä halutessaan lukea tietoa netistä. Tämä auttaisi myös siinä, jos Veetin elämään tulee uusia kavereita ja heidän vanhempiaan. Tiedän, että moni meidän tuttava lukee tätä blogia ja moni heistä on sellaisia, jotka eivät tästä asiasta ole tietoisia ja minusta olisi hyvä, että mahdollisimman moni meidät tunteva tilanteen tietäisi. Se tuo sitä ymmärrystä siihen, miksi käytös ei aina ole ehkä ihan samanlaista, mitä muilla samanikäisillä. Se ei tarkoita sitä, että Veeti olisi jotenkin huonompi tai vaikka tahallaan ilkeä, vaan sitä, että hänen ajatusmaailmansa on erilainen, kuin useimman samanikäisen. Eniten ongelmia on juurikin sosiaalisissa tilanteissa ja tunnetaidoissa. Veeti ei aina ymmärrä, miten toisille puhutaan eikä hoksaa jos loukkaa toista. Tämä on se asia, missä haluan korostaa sitä, että Veeti ei noita asioita sano ilkeyttään loukatakseen toista vaan se sosiaalinen puoli ei ole pysynyt mukana kehityksessä.  Myös kasvojen tunnistaminen on vaikeaa ja samoin kasvojen ja nimien yhdistäminen. Siksi Veetin on ollut vaikea oppia esimerkiksi luokkakavereiden nimiä tai tunnistaa kavereita, joiden kanssa on joskus leikitty, mutta ei ole nähty säännöllisesti.

Muutoin Veetin koulu on alkanut paremmin mitä osasimme kuvitella ja kavereita on löytynyt niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin mikä tietenkin helpotus jokaiselle vanhemmalle. Veeti on erittäin älykäs kaveri, jolla on myös huumorintajua  ja parhautta ovatkin ne hetket kun se pääsee oikeuksiinsa ja Veeti meinaa tikahtua nauruun. Veetin nauru on sellainen, että se tarttuu helposti! Mieluista puuhaa on edelleen retkeily luonnossa, on ollut jo pikkulapsesta asti! Tekniikka kiinnostaa myös ja pelaaminen ja tietokoneella ohjelmointi ovat mieluisia puuhia meidän vanhempien antaessa ruutuaikaa. Muutoin Veeti lukee aika paljon, enimmäkseen nykyään Aku Ankkoja. Kehitystä sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut myös ja nykyisin Veeti hakee jo itse kavereita pihalle, kun ennen viihtyi enemmän yksin ja omissa oloissaan. Meidän mittapuulla on jo melkoinen kyläluuta ja saatiin myös ensimmäinen yökyläilijä Veetille tässä jokin aika sitten :)


Aiemmin kyselin täälläkin harrastusmahdollisuuksia, mitkä eivät ole liikuntapainotteisia ja lopulta löydettiin Veetille englannin kielikylpy, missä hän on käynyt mielellään joka viikko. On edes yksi oma juttu viikossa, missä käydä ja sinne Veeti pyöräilee itsekseen tästä kotoa. Koulupäivien jälkeen Veeti jää koululle iltapäiväkerhoon, mistä on alun kankeuden jälkeen löytynyt myös leikkikavereita.

Välillä saadaan nauttia Veetin avuliaisuudesta, kun hän on alkanut viikonloppuisin tekemään aamupalaa pienemmille sisaruksille ja nytkin tässä odotan, että Veeti keittää itselleen ja minulle teetä, kun pikkusiskot ovat päikkäreillä.

Nyt eletään tämän asian suhteen odottelevalla kannalla ja Oulun käyntien jälkeen ollaan viisaampia tässäkin asiassa!

7 kommenttia:

  1. Tuttavallani on myöskin poika, nyt kolmasluokkalainen, jolle koulun aloitus tuotti aikanaan ongelmia sen vuoksi, että osasi jo kouluun mennessä lukea paremmin kuin kakkosluokkalaiset keskimäärin, ja perus matematiikka oli hyvin hallussa. Eka luokalla auttoikin kakkosluokkalaisia matikantehtävissä. :-) Hänellä sosiaalisissa taidoissa oli kypsymättömyyttä ja turhautuminen siihen, että tunneilla piti olla paikallaan, vaikka olisikin tehnyt jo kaikki tehtävät, johti häiriökäyttäytymiseen. Valitettavasti suomalaisessa koulussa kaikki menevät sen hitaimman tahdissa. Toisaalta opettaja ei voi antaa esim. kakkosluokan tehtäviä, koska sittenhän oppilaalla on sama tilanne edessä seuraavana vuonna. Ja lisäksi ekaluokan oppimistavoitteissa aika iso merkitys on juurikin oppimistaitojen sekä sosiaalisten taitojen kehittymisellä.

    Itselläni on omakohtaista kokemustakin, sillä itse opin lukemaan itsenäisesti ennen kouluja ja kun muut opettelivat koulussa A:ta ja B:tä, niin minä luin paksuja kirjoja. Onneksi opettaja antoi tunneilla edes lukea niitä kirjoja!

    Opiskelukaverillani oli diagnosoitu asperger ja hänestä sitä ei muutoin huomannut, mutta joissakin kommunikointitilanteissa hän oli vähän "ulalla". Lisäksi saattoi välillä vähän tokaista jotain ei-niin-asiallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli puhetta koulun väen kanssa, että mikäli alkaa tulla turhautumista liian helpossa tehtävissä niin voisi esimerkiksi lukemista suorittaa mahdollisesti kakkosluokkalaisten kanssa. Tai muuten tehdä ns. luokattomasti mikäli täällä koululla on päätös saako niin ala-asteella tehdä, yläasteella sitä voi tarvittaessa harjoittaa. Kouluissa on hassua, että jos osaat keskivertoa huonommin jotain niin saat tukea ja erityistä huomiota, mutta jos on toisinpäin, niin jätetään suunnilleen oman onnensa nojaan :/

      Itse myös luin ennen koulua ja muistan, että meillä äikän tunneilla sai lukea ne muutamat lauseet sieltä sivun lopusta kun muut harjoittelivat kirjaimia, aika turhauduttavaa!

      Poista
  2. Onpa mukava että kirjoittelit Veetin kuulumisia. Meillä esikoinen oppi lukemaan 3v9kk iässä, ja lukee nykyään itsekseen kirjoja. Poika on ensi syksynä menossa eskariin, joten jännällä ja vähän kauhulla odotan että miten eskarissa ja aikanaan sitten koulussa lähtee sujumaan. Toivotaan että saadaan hyvä opettaja! Mukavaa loppusyksyä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että menee hyvin ja saa myös tasoisiaan tehtäviä! Kyllä meillä myös eskarissa Veeti sai lisätehtäviä, kun oli aina ennen muita valmiina. Eiköhän se koulu teilläkin mene hyvin, jos muuten ei ole suurempia hankaluuksia muissa asioissa. Meillä niitä hankaluuksia tekee juurikin nuo muut ongelmat siihen lisättynä, että osaa jo asiat :) Mukavaa syksyä sinnekin!

      Poista
  3. Hienoa, että kerroit tarinanne :) Mulle tuli muuten jotenkin yllätyksekä, että asutte paikkakunnalla, joka on täynnä mun sukulaisia ja on mulle kuin toinen kotipaikkakunta.

    Toivotaan, että koulu ja kaverisuhteet menisivät hyvin! Meillä on talossa ekaluokkalainen ja heidän koulussa esimerkiksi lukutunnit on tasojen mukaan eli kolme rinnakkaisluokallista tekivät samat testit ja niiden perusteella heidät jaettiin kolmeen eri ryhmään. Olin tästä todella iloinen, sillä meidän koululainen osasi lukea yli kaksi vuotta ennen koulun alkua ja tavutukset yms. sujuivat hyvin. Ilmeisesti matikan suhteen saattaa olla samanlaista veivausta tulossa.

    Kummipoikani sai aikoinaan noottia opettajalta, kun häiriköi ekaluokkalaisena matikan tunneilla. Hän oli kuin Veeti, laski kertolaskuja päässä isoilla luvuilla (siis jopa satasilla:D) eikä jaksanut kiinnostua siitä, paljonko on 2+3. Myöhemmin on saanut ymmärtäväisempiä opettajia, jotka ovat antaneet lisätehtäviä tai antaneet pojan auttaa luokkakavereitaan.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Veetin luokka onneksi sattui olemaan esimerkiksi matikan suhteen aika lahjakasta porukkaa muutenkin, eli kaikki olivat läpäisseet matikkatestit ja ovat voineet varmaan tehdä muutakin kuin ihan perusjuttuja ja sitten heillä on jotain toiminnallista matikkaa, missä on kaikkia palikoita sun muita joiden kanssa järkkäävät, niin on vähän uutta juttua Veetillekin.

      Kummipoikasi kuulostaa hyvin samanlaiselta :D Onneksi me käytiin etukäteen puhumassa asiasta koulun henkilökunnan kanssa, niin oli siellä tiedossa tilanne, ksoka muuten tilanne olisi varmasti ollut sama!

      Poista
  4. Hienoa että koululla on otettu huomioon Veetin tarpeet! Mulla on oma kokemus myös aikaisin lukemaan oppimisesta. Alaluokilla autoin usein muita, ja jossain turhauduin helppoihin tehtäviin. Kilttinä en sen kummemmin häiriköinyt, mutta yläasteella tilanne muuttui :D nyt päälle parikymppisenä yliopisto-opinnoissa olen huomannut, etten ole koskaan oppinut opiskelemaan. Koko peruskoulun ja lukion onnistuin suorittamaan hyvillä arvosanoilla tekemättä lainkaan töitä niiden eteen. Luulen että tämä johtuu osittain siitä, etten saanut riittävästi haasteita kouluaikana. Toivottavasti meininki on nykyään erilaista! Tuo toiminnallinen matematiikka ainakin haastaa mukavasti eritasoisia oppilaita :)

    VastaaPoista