| NauravaNappi: syyskuuta 2017

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Synttärihulinaa

Viikonloppuna vietettiin Veetin ja Aavan tuplasynttäreitä ja Veeti saa sitten myöhemmi omat kaverisynttärit. Meillä on ollut viime viikot niin hässäkkää kun on ollut vaikka mitä menoa ja tekemistä, että kaverisynttäreiden miettimiseen ei jäänyt yhtään aikaa ja siksi homma on venynyt näin pitkälle. Saatinpa kuitenkin juhlittua nyt edes nämä sukulaissynttärit pois alta ensin! Aavan yhdet kummit kävivät jo viikolla, koska eivät päässeet eilen paikalle. Minulle tyypilliseen tapaan synttäreistä ei ole juurikaan kuvia ja ne muutamatkin ovat lähinnä tarjottavista.

Veeti sai lahjansa jo aiemmin, kun sattui tonkimaan sopivasti Kärkkäisen pussia ja löysi sen sieltä. Ostettiin yksi lisätarvike joululahjaksi saatuun pleikkapeliin, koska se oli oikeastaan ainut, mitä Veeti oli toivonut. Lisäksi Veetin paketeista paljastui ainakin Aku Ankan taskari, Star wars-astiat, Risto Räppääjä-kirja, älypeli ja lennokki. Aava sai pakettinsa lauantaiaamuna ja sieltä paljastui oma legoalusta, peruspalikoita ja pieni Lumikki-lego. Aava sai keskiviikkona Froten-legon lahjaksi ja oli innostunut siitä, joten ajateltiin ostaa lisää omia legoja. Aavalla niitä ei juurikaan ole ja Veetin legoissa on todella vähän niitä peruspalikoita!


Vierailta Aava sai vaatetta, oman laukun, puuhakirjan, Ryhmä Hau-astiat ja pikku nuken. Aava avasi lahjoja omassa huoneessaan, joten en varmaan ehtinyt edes nähdä, että mitä mistäkin paketista tuli :) Synttärit olivat oikein onnistuneet ja lahjat mieluisia ja varmaan parasta oli saada serkut yökylään leikkimään. Aava alkaa nyt olla sen ikäinen, että leikit muutamaa vuotta vanhemman tyttöserkun kanssa alkavat mennä yksiin.

Tarjolla meillä oli kolmea makeaa kakkua ja pizzaa, ruisnappeja levitteellä sekä poppareita ja viinirypäleitä. Pääkakkuna oli yksisarviskakku, jossa täytteenä mansikkamoussea. En tiedä, että onko vika minussa vai uunissa, koska en ole koskaan saanut leivottua täydellistä kakkua. Yleensä kakkupohja nousee keskeltä ja lopulta lässähtää. Nyt pistin märät pyyhkeet reunoille ja kakut näyttivät alussa täydellisiltä, mutta lopussa taas tapahtui jotain ja toinen läsähti ja toisesta reunatkin jotenkin romahtivat keskelle päin. Ei kamalasti houkuta enää edes yrittää kun aivan sama miten ja millä ohjeella teen, niin en saa kahdellakaan vuoalla koottua suunnilleen yhtä kakkua :/ Yksisarviskakku on Kinuskikissalta kopioitu vaan aika paljon kuppaisempi versio :D


Omaksi suosikikseni nousi yllättäin valkosuklaajuustokakku, jonka pohjana oli leipäjuusto ja päällä lakkahillosta tehty kiille. Todella hyvä yhdistelmä! Juustokakkuun laitoin nämä aineet, jos en aivan väärin muista:

2dl vispikermaa
1 Pandan valkosuklaalevy
1prk vaniljarahkaa 
1rs maustamaton tuorejuusto
4kpl liivatelehti


Kolmas kakku oli myös taivaallista ja sitä olen aiemmin syönyt ensin ystävän luona ja myöhemmin nyt viikonloppuna saman ystävän häissä. Tämä on maailman helpoin ohje ja se löytyy Lunni leipoo-blogista. Kyseessä on siis Nutellakakku, joka on suussa sulavaa! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä. Tämä on siis uunissa paistettava juustokakku ja koostumukseltaan ihanaa. Nutellaa olisin voinut ehkä laittaa päälle vielä vähän lisää ;)




Tänään käytiin ostoksilla ja Aavan piti saada heti uusi käsilaukku mukaan! Tuo oli vielä sellainen, minkä sai ensin itse tusseilla värittää mieleisekseen :) Kiitos vielä kaikille synttärisankareita muistaneille! <3



perjantai 15. syyskuuta 2017

Jumien jumi

 *kaupallinen yhteistyö / tuotteesta saatu alennusta

Reilu vuosi sitten kirjoittelin täällä blogin puolella, miten kevään kuntoprojekti oli mennyt. Kevät ja kesä meni hyvin ruokien ja treenin suhteen, mutta tuossa toukokuun kieppeillä paino alkoi junnata eikä enää laskenut, vaikka yritin nostaa ja laskea vuorotellen kaloreita. Päättelin, että syynä on imetys, joka pitää visusti kiinni viimeisistä kiloista ja päätin, että tippuu sitten kun tippuu, koska en vielä halunnut lopettaa imetystä. Syksyllä otettiinkin sitten kovasti takapakkia, kun olin käytännössä puoli vuotta urheilematta jatkuvan flunssan vuoksi. Sairastin kuuden kuukauden aikana kuusi flunssaa, joista jokainen kesti pari viikkoa. Aina kun oli kunnolla palautunut ja ehti vähän käydä tekemässä jotain, iski uusi flunssa. Turhautuminen liikkumattomuuteen sai minut myös syömään huonommin ja painoa kertyi pikkuhiljaa syksyn aikana ja jouluna sitten tietty pari joulukiloa päälle.

Tammikuussa aloin syödä maitohappobakteereita ja flunssakierre katkesi ja pääsin taas treenaamaan. Kuljin kevään sellaisessa pienessä, PT:n ohjaamassa, rasvanpolttoryhmässä, jossa käytiin hyvin läpi teoriassa kroppaan ja ravintoon sekä liikuntaan liittyviä asioita sekä kokeiltiin erilaisia liikuntamuotoja. Tykkäsin todella paljon, varsinkin siitä henkisestä puolesta, mikä on ollut ehdottomasti ryhmän suurin anti. Minulla ei ole halua menettää lihasta vaan tarkoitus olisi pikkuhiljaa kiinteyttää kroppaa ja karistaa senttejä. Kolmen kuukauden aikana sain ankaralla treenauksella ja ruokavaliolla reilut kolme kiloa pois ja senttejä muutaman. Toistaalta tärkein oli tapahtunut eli se, että sisäistin sen, miten pitää syödä ja millaisia valintoja tehdä. Yksi lipsuminen ei kaada maata vaan seuraavalla aterialla syödään taas oikein. Koska tarkoitus on tehdä loppuelämän valintoja, täytyy lipsumisiakin sallia. Ei kukaan voi elää ankarassa dieetissä koko elämäänsä.


Noiden melko alussa lähteneiden kilojen jälkeen paino jäi junnaamaan, eikä sillä painollakaan olisi niin väliä, mutta sentitkään eivät liikkuneet.

Oikeastaan koko kevään olen syönyt järkevästi ja sallinut välillä normaalimpaa elämää viikonloppuisin ja esimerkiksi juhlissa. Olen yrittänyt pitää maltillista miinusvajetta kaloreissa. Normaali päiväkulutukseni ilman liikuntaa on noin 2000kcal ja liikunnan kanssa noin 2400-2600kcal. Olen syönyt noin 1700-1900kcal lepopäivinä ja urheilupäivinä enemmän. Liikuntaa kertyi parhaimmillaan viikossa kolme aerobista ja kolme lihaskuntoharjoitusta. Jotenkin vaikea ymmärtää, että kun selvästi vajausta kaloreissa on ja liikuntaa tulee, että miksi mitään ei tapahtunut? Loppukesästä kävin sitten kehonkoostumusmittauksessa ja se kertoi, että olin saanut takaisin lihakset, jotka varmasti puolen vuoden aikana jonkin verran hävisivät. Jaloissa oli jopa enemmän lihasta kuin vuosi aiemmin, mutta käsissä vastaavasti hieman vähemmän. Tämä selittynee sillä, että kesän treenasin kahvakuulalla ja kävin enemmän lenkillä/pyöräilemässä ja nämä rasittavat jalkoja enemmän.

Tulin siihen pisteeseen, että en tiennyt oikein yksin, miten jatkaa.  Söin välistä enemmän, välistä vähemmän ja mikään ei tuntunut tehoavan. Ärsytti suunnattomasti tehdä hulluna töitä asian eteen vailla minkäänlaisia tuloksia. Vaikka itsessään liikunta onkin kivaa ja nykyisin sitä mielelläni harrastankin. Tuohan se myös paremman kunnon ja terveyttä muutoin, mutta olisi kiva nähdä muutosta myös ulkokuoressa.

Miehelle ostin synttärilahjaksi Fitverstaan saliohjelman ja siitä sain kipinän hommata itsellenikin uusi ohjelma. Ystäväni teki upean muutoksen ennen häitä juurikin Fitverstaan ohjeilla ja sivusta seuranneena niissä oli järkevän suuri määrä kaloreita ja monipuolisesti erilaisia liikuntamuotoja. Pääsin blogiyhteistyön merkeissä kokeilemaan ihan uutta nettivalmennusta Back to fit, jossa on ruoka-ja saliohjelmien lisäksi koko ajan saatavilla myös oman personal trainerin tuki. Lisäksi puhelimeen saa ladattua Syke-ohjelman, jonne merkitään salitreenit ja ruoka-ajat ja pt voi seurata niitä sitä kautta. Joka viikko saan henkilökohtaisen palautteen viikon treeneistä ja aina saa kysyä, mikäli joku asia mietityttää. On siis koko ajan se apu ja neuvo yhden viestin päässä.

Koen tässä itselleni tärkeimmäksi sen ulkopuolisen tuen, mikäli sentit junnaavat jatkossakin. Ehkä ammattilainen voi ruokamäärien ja treenikertojen perusteella hieman katsoa, että missä se vika on, jos tulosta ei tue. Omassa ohjelmassani on salikertoja viikossa 3-5, suositeltavaa olisi tuo viisi. Ajanpuutteen vuoksi treenejä voi kuitenkin yhdistääkin eli periaatteessa kahdella tai kolmella kerralla voi tehdä kaikki salitreenit. Muutenkin pt:n kanssa on helppo katsoa yhdessä jotain korvaavaa treeniä, mikäli salille ei aina ole mahdollista mennä.

Nyt takana on kohta kolme viikkoa ja treenit ovat menneet hyvin, vaikka viime viikolla määrä jäi luonnollisesti vajaaksi, kun meillä oli ystävän häävalmisteluja loppuviikosta ja leipomishommia. Lisäksi mies oli työreissussa alkuviikon, joten parhaani mukaan tein kotona treenejä ja kävin lasten kanssa lenkillä. Tällä viikolla takana on jo kolme treeniä sekä cardiotreeni. Viikonloppuna pitäisi vielä yksi rykäistä jossain välissä, niin olisi tarvittavat salit plakkarissa. Ja hyvältä tuntuu! Puntarilla en ole käynyt, koska puntari meni rikki ja uutta en ole vielä hankkinut. Fiilis on kuitenkin ollut todella hyvä ja on ollut ihana päästä treenaamaan selkeällä ja monipuolisella saliohjelmalla. Tavoite on uusi kehonkoostumusmittaus kahdentoista viikon treenijakson päätteeksi, että näkee konkreettisesti, mitä on saatu aikaan!

Yhteistyössä Nauravanappi ja Fitverstas

maanantai 11. syyskuuta 2017

Koululaisen vk ja toppa

Meidän esikoinen aloitti tänä syksynä koulun ja ennen koulun alkua kävin läpi meidän välikausi- ja talvivarusteita ja tsekkailin, että varmasti löytyy nyt tarvittavat ainakin syksyksi. Välikausitakkia metsästin pitkään, kunnes vihdoin löysin tämän haluamani Reiman takin Elloksen alesta. Tässä mallissa ei nyt sitten ollutkaan se irroitettava tikkitakki vaan pelkkä liivi. Aavan vastaavassa takissa kuitenkin on kokonainen takki, joten en oikein tiedä, että onko näissä eri värien kohdalla eroavaisuuksia? Nimi ja hinta ovat kuitenkin samat kummallakin takilla.


Kevyempänä takkina menee vielä tämän syksyn Mini Rodinin tuulitakki, joka on ollut kyllä loisto-ostos! Takki vilahtaa ainakin tässä postauksessa. Tämä on ostettu muistaakseni viime syksynä ja sitä on pidetty niin kesällä kuin syksylläkin. Juuri sopiva Suomen kesään, mutta kuitenkin sellainen siistimmän takin näköinen, jolla kehtaa mennä kaupungillekin. Ensi vuodeksi jemmasin jo Molon -50% alesta vastaavan mustan tilalle. Hintaero on jo täydelläkin hintaa sen verran tätä Rodinia halvempi, että tällä kertaa halvempi versio voitti. Teknisiltä ominaisuuksiltaa Molo ei tälle häviä, mutta ulkonäössä ehkä vähän. Toisaalta siinä ei ole resoreita, jotka imisivät kosteutta itseensä, jos vaikka sataa kunnolla vettä.

Reiman Taag on ollut meillä sellainen luottovaate, jota on ollut useassa koossa ja värissä. Tämä on Veetillä kolmas vastaava, edelliset ovat olleet punainen ja tummansininen. Lisäksi Aavalla on nyt myös syksytakkina luumunvärinen samanlainen, mutta tosiaan sillä irroitettavalla tikkitakilla. Kengät ovat myös Reimaa ja ostettu Kärkkäiseltä -40% alella. Hyvillä prosenteilla on siis irronnut tämänkin vuoden ulkokamppeet. Noita Reiman Wettereitä meillä on ollut myös useammat, olisiko nämä kolmannet Veetillä? Nämä olivat jotku wash-versiot, vaikka olen niitä edellisiäkin kyllä koneessa pessyt. Joustonauhojen ansiosta nämä on helppo sujauttaa jalkaan ja ulkonäkö miellyttää silmää. Ei välttämättä tarvitse ollenkaan siistimpiä kenkiä kun nämä ajavat asian, mikäli pysyvät siistinä noin muuten :D


Talveksi ostin jo viime keväänä Oulun reissulta  tämän Didriksonin parkan puoleen hintaan. Soviteltiin tätä viime viikolla, että varmasti on talvella käytettävissä ja hyvin istui. Takki on kokoa 130cm ja Veeti varmaan aika lailla saman mittainen, mutta lyhytselkäinen. Lapsilla onkin tänä vuonna kaikilla Didriksonia, vaikka tähän mennessä meillä ei ole ollut merkiltä yhtään lastenvaatetta. Omat toppatakkini kyllä ovat olleet tältä merkiltä jo vuosia ja ne ovat ainakin olleet laadukkaita ja lämpimiä.


Toppatakista sain jopa sovituskuvat ja hyvin sopii. Hihoissa on juuri sen verran pituutta, että riittää talven yli. Musta on siisti ja helppo ratkaisu, jonka kanssa sopii kaikenväriset asusteet! Eikä näy lika niin helposti ;)



Talvikengät on myöskin Reimat ja tarkemmin Freddot eli noista Wettereistä ne talviversiot. Nämä ovat meille ihan uudet tuttavuudet ja ovat tulossa myös Viialle talveksi. Onko teillä kokemuksia näistä? Tarviiko näiden lisäksi jotkut toiset kengät vai menisikö näillä koko talven? Onko loskareille käyttöä lisäksi ja mitkä olisi hyvät loskarit koululaiselle?


tiistai 5. syyskuuta 2017

Neulottu rusettipanta + ohje

Neuloin viime keväänä meidän tytöille yhteiseksi rusettipannan merinovillalangasta ja lupailin blogin puolelle ohjetta. Tein näitä muutaman tilauksestakin ja muistin aina valmista pantaa postittaessani, että en muistanut ottaa kuvia ohjetta varten. Sain vihdoin neulottua toisen pannan meille kotiin, jotta kummallekin tytölle on nyt omansa. Samalla otin vaihekuvia, mikäli haluatte kokeilla tehdä tällaisen itse. Tämä on aloittelijallekin helppo! Mikäli puikot ei pysy yhtään kädessä, voi näitä tilata multa valmiinakin spostilla nauravanappi@gmail.com. Aiemmasta pannasta löydät instan puolelta tämän kuvan.

Lankana olen käyttänyt Dropsin merino extra fineä sekä tätä Adlibriksen omaa (?) Knit at home-merinovillaa.  Molemmissa suunnilleen sama langanvahvuus eli 50g=105m. Puikkoina olen käyttänyt 3,5 kokoa, mutta kannattaa valita oman käsialan mukaan :) Silmukkamäärän sijaan merkitsin osien koot sentteinä, koska käsialat vaihtelevat niin paljon.

Panta aloitetaan neulomalla tuo pantaosa. Omassa pannassani on 25 silmukkaa ja niillä neulotaan aina oikeaa niin kauan, että saavutetaan haluttu pituus. Aina oikein neule joustaa aika reilusti, joten tässäkin pannan pituus on vain reilu 40cm ja panta menee n.48-52cm päähän. Isompaan päähän tee hieman pidempi.


Rusetin voi tehdä yksin- tai kaksinkertaisena. Itse olen tehnyt kaksinkertaisena, niin tulee muhkeampi! Tee siis halutun pituinen ja kerro kahdella, jotta saat taitettua sen kaksinkerroin. Rusetin keskiosan pituus tulee olla sellainen, että saat sen kiristettyä pannan ja rusetin molempien ympärille.

Kun suorakaiteen malliset kappaleet ovat valmiina, ompele yhteen pantaosan sekä rusettiosan päät. Nämä jäävät nurjalle, joten ei ole niin väliä, miten kappaleet yhdistät. Itse olen laittanut kappaleet noihin "vierekkäin" ja ommellut siitä kiinni, jotta saumasta ei tulisi korkea.


Seuraavaksi sinulla pitäisi olla kaksi tällaista rinkulaa. Käännä saumapuoli sisälle päin. Voit jättää pantaosan sauman myös eteen, jolloin se jää rusetin alle piiloon.


 Seuraavaksi ompelet kiinni tuon rusetin keskiosan niin, että laitat sen samalla pannan ympäri, jolloin se pysyy pannassa kiinni.


Lopuksi sullo rusetti renkulan läpi ja asettele keskelle. Viimeinen vaihe on vapaaehtoinen eli halutessasi ompele rusetti pantaan kiinni tuolta keskiosan alta, että pistot eivät jää näkyviin. Näin lapset eivät saa kiskottua rusettia irti pannasta...


 Nyt sulla pitäisi olla alla olevan näköinen rusettipanta, joka on kiva pukea syksyllä vaikka kauppareissulle tai ulos, kun lapsella on päässä pompula ja se jää typerästi pipon alle ;) Pinkissä olisi saanut tuo keskikappale olla vielä hieman lyhyempi, että se olisi kiristänyt vielä enemmän rusettia.




sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Harrastetaanko teillä?

Syksy taitaa olla sitä aikaa vuodessa, kun on aika miettiä haluaisivatko lapset harrastaa jotain ja jos vastaus kysymykseen on kyllä, niin mitä. Meillä ei lapsilla juurikaan ole ollut harrastuksia, koska hyvin ovat pärjänneet ilmankin, eivätkä itse ole niitä halunneet. Veeti on ehtinyt harrastaa eniten, koska yhden lapsen kanssa aikatauluongelmia ei juurikaan tullut. Viime vuonna Veeti kävi sunnuntaisin uimassa, mutta nyt se siirtyi niin huonoon aikaan sunnuntaiaamuun, että jätettiin se pois. Turhaa maksaa kausimaksua, jos viikonloppuisin on muuta menoa ja harkat jää välistä. Viime vuonna aika oli täydellinen kun uinti alkoi vasta kuudelta illalla, niin siihen aikaan oltiin jo kovasti kotona.

Tarkoitus oli, että uinnin tilalle Veeti olisi voinut ottaa partioharrastuksen. Itse olen harrastanut aikoinani yli kymmenen vuotta partiota ja lisäksi vetänyt niin sudenpentu- kuin vartioryhmiä. Selvisi kuitenkin, että tänä vuonna partioon ei oteta uusia lapsia tilapuutteen vuoksi, joten siinä meni sekin mahdollisuus. Harmittaa tosi paljon, koska Veetille tuo olisi varmasti ollut mieleinen harrastus ja kulutkin kohtuulliset. Veeti ei ole innostunut joukkueurheilulajeista, joten ihan kamalasti ei pienessä kaupungissa jää vaihtoehtoa. Mietinnässä on nyt sitten, että mikä se kiva harrastus voisi olla. Veeti helposti vetäytyy yksin vain lukemaan, joten joku sosiaalinen harrastus ei olisi pahitteeksi.


Viia ei ole koskaan harrastanut mitään eikä varmaan lähivuosina tulekaan harrastamaankaan. Muiden kanssa on käyty tuossa iässä perheliikunnassa, mutta voi olla, että se jää nyt välistä Viian kohdalla. Varsinkin kun voin sieluni silmin kuvitella sen tekemässä ihan omiaan muiden noudattaessa ohjeita. Sen verran omapäinen on tuo pienimmäinen... Aava ilmoitettiin viime vuonna sellaiseen lasten jumppaan, jossa ensimmäinen tutustumiskerta meni loistavasti ja sen jälkeen ei halunnutkaan enää mennä eikä suostunut siellä mitään tekemään. Jätettiin sitten se suosiolla pois. Mitäpä tuota sen ikäistä lasta pakottamaankaan.

Tanssi on sellainen, mistä Aava tykkää ja kysyinkin keväällä, että haluaisiko harrastaa tanssia, jos sopiva ryhmä löytyy. Aava innostui asiasta ja yritettiinkin ilmoittautua erääseen tanssiopistoon, mutta päästiin valitettavasti vain ensimmäiselle varasijalle. Omalla kuntosalillani Fysiomotionilla kuitenkin pidetään lasten Born to move-tunteja, joten ilmoitin Aavan sinne. Tuo on hieman kalliimpi kuin muut olisivat olleet, mutta toisaalta kun perheessä kukaan muu ei mitään harrasta, niin eipä tuo silti konkurssia tuo :) Samalla se takaa mulle joka torstai 45min treeniaikaa kun voi samassa paikassa käydä salilla.


Tanssi alkaa vajaan parin viikon päästä ja sen verran jo varustauduttiin Aavan kanssa, että ostettiin Prismasta jumppavaatteet Aavalle. Nämä oli hyvälaatuisen oloisia ja hintaakin alle kympin kappaleelta :) Kyllä meillä nyt on onnellinen pieni neiti odottamassa ihan ensimmäisen oman harrastuksen alkamista.

Itse olen ollut sinänsä hieman pettynyt siihen, että todella monet urheiluharrastukset tähtäävät suunnilleen ekaluokasta lähtien jo johonkin ammattiuraan. Jalkapallot, jääkiekot ja vastaavat ovat sellaisia, missä on aika aikaisin jo useita harkkoja viikossa ja viikonloput menee peleissä. Mitään ei voi harrastaa silleen vähemmän vakavasti kerran viikossa vain sen vuoksi, että se on kivaa ja lapsi saa liikuntaa. Sinänsä olenkin tyytyväinen, että Veeti ei ole valinnut harrastusta, jossa iso osa arjen illoista menee kuskaamiseen ja viikonloput peleissä. Siinä olisi sitten oma harrastusaika melko vähissä.

Mitä teillä lapset harrastavat? Mikä on sopiva määrä harrastuksia alle kouluikäiselle, entä koululaiselle?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...