| NauravaNappi: toukokuuta 2017

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Mamma rimpuilee-blogin Laura nakkasi hauskan haasteen, jossa on tarkoitus esitellä omat Facebookin profiilikuvat kymmenen vuoden ajalta. Itselläkin tulee se kymmenen vuotta täyteen Facebookissa, joten siltä ajalta löytyi myös profiilikuvia ja tässäpä ne, kaikessa kauheudessaan vanhimmasta tuoreimpaan!

Ihan eka profiilikuva on tämä, kuva on laitettu vuonna 2007, mutta saattaa olla jopa hieman vanhempi kuin se. Millä lie otettu, laaduton se ainakin on enkä voi kovin isoksi sitä laittaa. Olisiko leikattu jostain kuvasta, jossa on mun lisäksi muitakin!




Tämä kuva on vuodelta 2008 ja on otettu anopin kummitytön häistä. Tykkäsin tuosta mekosta ihan hulluna, vaikka enää en oikein punaista osaakaan pitää. Olin myös leikannut hieman lyhyemmät hiukset ja otsatukan. Tuo vino otsis mulla on ollut useaan kertaan, se on aika kiva!


Tämä kuva on samalta vuodelta, mutta oisko se tukka kasvanut noin kovasti vaiko leikattu vasta tämän kuvan jälkeen. Muutama sidukka saattaa olla pohjalla kun tämä on otettu.


2009 tukka on lyhentynyt entisestään ja myös saanut vähän vaaleaa väriä päälle. Tämä kuva on otettu mun ja miehen Thaimaan reissulta, joka oli meidän toinen yhteinen ulkomaanmatka. Oltiin melkein kolme viikkoa Thaikuissa, joista kaksi Patong beachilla. Tämä on sieltä otettu.


Tämä on samalta vuodelta ja tässä näkyy tukkakin paremmin. Aika kiva malli tämäkin! Selvästi reissun jälkeen otettu, koska iho näyttää vähemmän kalpealta kuin normaalisti :D Tuo blondi osuus vedettiin jossain vaiheessa ihanan punaiseksi, mutta harmillisesti siitä ei taida olla kuvaa.


Tämä omituinen pipokuva on vuodelta 2010. Olen tehnyt tuon pipon itse ja ehkä siitä on siksi otettu kuva? Tuohon aikoihin innostuin käsitöistä ja enimmäkseen vielä neuloin ja virkkasin ja pikkuhiljaa aloin ommella. Olen näemmä suosinut mustavalkoisia kuvia myös silloin! Ei näytä iho niin kamalalta kuin monesti värikuvissa :D


Mun ja pikku-Veetin yhteiskuva on vuodelta 2011 ja se oli mulla todella pitkään profiilikuvana. Ajatelkaa, että tuo pikkuinen menee kohta ekaluokalle! Tässä taas tummempi tukka ja pidempikin, kun yltää kiinni.


Tämä on yksi omia lempikuviani profiilikuvista ja se on otettu heinäkuussa 2013, kun Aava syntyi sitten syyskuun alussa. Eli melko lopussa raskautta. Ompelin tuon maksimekon ystävämme häihin, joissa kolme kaveriporukasta oli raskaana ja neljäs kotona kun raskaus oli niin loppusuoralla, että häihin ei enää uskallettu. Vai olikohan se synnytys jopa käynnissä silloin, korjaappa A! Vitsi miten oonkin aina tykännyt raskausmahasta!


Seuraavaan profiilikuvan vaihtoon menikin sitten taas pari vuotta ja tämä on otettu 2015, kun Viia on muutaman kuukauden ikäinen. Tämäkin on rakas kuva.


Viime vuonna päivitin profiilikuvan kun kävin leikkaamassa tukan lyhyeksi vuosien pitkän tukan jälkeen. Tässä tukka on tosin kasvanut jo siitä, mitä se lyhyimmillään oli. Kuva on siis vuodelta 2016.


Tämän vuoden kuva on vaaleatukkainen ja hiusmallikin on melkein se, mitä tällä hetkellä. Tukka vain on keltaisempi kuin tässä kuvassa :D Mielenkiintoista tässä on se, että aikaa kuvien välillä on mennyt kymmenen vuotta eli ikää on tullut lisää roimasti, mutta silti tunnen jotenkin itseni tällä hetkellä kauniimmaksi kuin tuolloin kymmenen vuotta nuorempana. Ryppyä alkaa tulla varsinkin kulmakarvojen väliin, mutta silti kun kuvia katsoo, niin tykkään enemmän siitä mitä näen näissä kuvissa lasten jälkeen, mitä ennen lapsia. En tiedä, onko se oma tyyli vieläkään täysin selvä, mutta ehkä tämä vaalea väri alkaa kuitenkin tuntua enemmän omalta kuin se tumma, vaikka se mukana keikkuikin sen viitisentoista vuotta. Vielä kun saisi sen keltaisuuden pois, mutta sekin pikkuhiljaa, kun oma väri kasvaa alta.


Haastanpa teidätkin laittamaan teidän vannhat profiilikuvat blogin puolelle tai vaikka instaan kollaasina ja lisäämään tägin #profiilikuvahaaste!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Copenhagen calling!!

Jos ei moneen vuoteen matkustele, niin eikö ole silloin ihan ok, että käy samana vuonna useamman vuoden edestä reissussa? Ystävä alkoi tuossa ennen meidän Thaimaan matkaa puhua, että haluaisi päästä käymään Kööpenhaminassa ja ehdotti, että josko mentäisiin nyt keväällä yhdessä pidennetylle viikonloppulomalle. Koska olen näinkin vaikea ylipuhua, niin joitakin viikkoja sen jälkeen ostettiin lennot sekä varattiin huone Airbnb:n kautta. Yleensä lennot kallistuvat, mitä lähemmäksi matkustusaikaa mennään, mutta meillä kävi tuuri ja lentojen hinnat tippuivat kivasti kun maltettiin odotella.


Hotelllit Köpiksessä ovat todella kalliita, yö maksoi järkiään 200-300e ja olisi syönyt aika ison loven matkabudjetista. Niinpä päädyttiin katselemaan huoneita Airbnb:n kautta ja sieltä bongattiinkin sopiva asunto suhteellisen läheltä keskustaa ja metroyhteyden vierestä. Hintaakin kolmelle yölle tuli melkein saman verran kuin yhdelle hotelliyölle. Käydään sitten vain aamupalalla muualla tai ostetaan asunnolle ruokaa ensihätään.


Itse olen käynyt Kööpenhaminassa reilusti yli kymmenen vuotta sitten ja olen myös halunnut käydä siellä aikuisiällä uudelleen. Mukava päästä matkaan aikuisessa seurassa ilman lapsia näin vaihteeksi. Mitään kummempia aikataulutettuja suunnitelmia meillä ei ole, vaan ollaan ideoita laitettu ylös mitä haluttaisiin tehdä jos ehditään. Ystävä haluaa käydä katsomassa pientä merenneitoa, tietenkin, ja molemmat halutaan mennä käymään Tivolissa. Se mitä siitä muistan on se, että se oli todella vaikuttava ja kaunis paikka, missä riittää katseltavaa, vaikka huvipuistolaitteisiin ei haluaisikaan mennä. Tämän lisäksi mietittiin mahdollisesti jotain laiva-ajelua ja sunnuntain kirpputoria rautatieaseman lähellä. Kaupoissa tulee varmaan myös käytyä ja mielellään tietenkin syötäisiinkin hyvin! Missä kaupoissa kannattaa käydä? Mitkä ovat parhaat lastenvaateliikkeet? Entä mitä kivoja liikkeitä löytyy aikuisille? Katsoin, että metromatkan päässä olisi myös lastenvaatekirpputori, se voisi olla myös ihan hauska paikka käydä jos jää aikaa. Näkisi, että onko se kirpparimeininki tuolla rapakon toisella puolella samanlaista vai erilaista kuin täällä meillä.


Mikäli sulla ois vinkata jotain näkemisen arvoista tai hyviä ruokapaikkoja, jotka ei nyt ihan sieltä kalleimmasta päästä olisi, niin oispa mahtava juttu! Aikaa ei ihan kamalasti ole, sillä meidän lento on perjantaina Köpiksessa iltakahdeksalta ja lähdetään takaisin Suomeen maanantaina. Käytännössä siis lauantai ja sunnuntai on aikaa tutustua pikatahdilla kaupunkiin. Ajateltiin kokeilla myös pyörän vuokrausta ja viilettää niillä menemään! Toivottavasti kelit suosivat ja siellä olisi jo oikeasti lämmin tuossa reilun viikon päästä kun lähdetään.

kuvat: rantapallo.fi

Kööpenhamina, täältä tullaan!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Aurinkorasvat ilman kemikaalista suojaa

Kaupallisessa yhteistyössä Greendeal

Viime kesän aikaan kuulin varmaan ensimmäistä kertaa puhuttavan aurinkorasvojen kemikaalisista ja fysikaalisista suojista ja siitä, kumpi niistä on se parempi vaihtoehto. En ole expertti selittämään noiden eroja, joten lainasin tähän pienen tiivistelmän Jolie:n sivuilta. Kannattaa lukea koko artikkeli!

"Synteettisessä kosmetiikassa käytettyjen kemiallisten aurinkosuojien riskejä on tuotu esiin viime aikoina paljon. Kemiallisessa suojassa säteily kulkee UV-filtterin lävitse. Mitä korkeampi suojakerroin tuotteessa on, sitä enemmän se sisältää kemiallisia suojaavia aineita. Näiden kemiallisten suojien on todettu olevan haitallisia paitsi ympäristölle myös elimistölle. Kemiallisista suojista yksi yleisin on oksibentsoni-yhdiste (Bentsofenoni-3), joka pääsee kulkeutumaan verenkiertoon ja näinhän ei kosmetiikassa saisi olla. Huomion arvoinen seikka on myös kemiallisten suojien kulkeutuminen meriveden kautta ravintoomme, kuten kaloihin ja sitä kautta rintamaitoon. UV-suodattimien on lisäksi todettu olevan uhka koralliriutoille."


Luonnonkosmetiikan aurinkorasvoissa puolestaan on fysikaalinen suoja eli voide muodostaa iholle pinnan, joka heijastaa auringonsäteet pois ihosta, jolloin iholle ei tarvitse mitään ylimääräisiä myrkkyjä. Viime vuonna ostin Prisman alekorista Lovean aurinkorasvan, missä oli fysikaalinen suoja ja se oli oikein hyvää rasvaa. Ainakin viime vuonna muistelen puhuttavan, että sitä ei saisi enää Suomesta?

Halusin ehdottomasti Thaimaan reissulle mukaan luonnonkosmetiikan aurinkorasvat ja samalla testata, että ovatko ne oikeasti yhtä hyviä kuin ne "myrkylliset" rasvat. Sokos emotionilta ostin Biosolis-rasvaa suojakertoimella 30 niihin hetkiin, kun iho olisi jo tottunut vähän aurinkoon. Eco cosmeticsin rasvat ovat puolestaan suojakertoimella 50 ja ne on saatu Greendealilta. Toinen rasva oli suunnattu erityisesti lapsille ja toinen ihan yleiskäyttöön.


Näin Eco Cosmeticsin aurinkotuotteista on kerrottu Greendealin sivuilla:

"Eco Cosmetics tuotteiden teho perustuu kasviuutteiden ja öljyjen sekä titaanioksidin yhteisvaikutukseen. 

Eco Cosmetics myrkyttömät aurinkovoiteet sopivat myös perheen pienimmille käyttäjille vauvaikäisestä lähtien. Lapsille suosittelemme lasten tuotteita, sillä niissä koostumus on mietitty pienille ihoalueille sopivaksi niin, että voide pysyy myös rantaleikeissä hyvin iholla.  "




Aiemmin ilmeisesti fysikaalisen suojan sisältäneet rasvat olivat jättäneet iholle valkoisen kerroksen, mutta näissäkin tekniikka tai ainesosat ovat kehittyneet, eikä moista ongelmaa enää ole. Näistä kahdesta merkistä Biosolis jätti mielestäni helpommin ihoa vaaleaksi, jos rasvaa ei hieronut kunnolla ihoon. Kummastakaan ei kuitenkaan jäänyt selvää valkoista kerrosta. Levitettävyydessä ei ollut juurikaan eroja, Eco Cosmetics levittyi ehkä hieman paremmin kuin tuo Biosolis. Tuoksu ei ollut perinteisen aurinkorasvan hajuinen vaan melko mieto ja neutraalihko. Enemmän "rasvamainen".

Rasvat toimivat ihan yhtä hyvin kuin tavallisestkin rasvat. Lapset pysyivät palamattomina, vaikka pärskivät päivät altaassa tai meressä. Mulla on niin herkkä iho, että joku kohta palaa ihan aina rasvasta riippumatta. Eli toisin sanoen teho oli ihan yhtä hyvä kuin sillä kemiallisen filtterin rasvallakin. Parastahan se ois suojata iho vaatteella, mutta yli kolmenkymmenen asteen helteessä se pitkillä vaatteilla olo ei vain houkuta, vaikka vaatteet kuinka olisivat vilpoista materiaalia.


Jos verrataan sellaiseen spray-muodossa olevaan Nivean aurinkorasvaan, niin onhan nämä selvästi tujumpaa tavaraa koostumukseltaan. Mutta sitten taas normaaliin rasvaversioon nähden eivät enää paljoakaan paksumpia. Levityksen vaiva ei ole niin suuri, että sen vuoksi valitsisin mieluummin iholle sen myrkyllisemmän vaihtoehdon. Hyvin saatiin rasvattua näilläkin itsemme ja lapset.

Onko sinulla kokemusta luonnonkosmetiikan aurinkorasvoista? Mikä on ollut paras?

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Mitä tehdä Khao Lakissa lasten kanssa?

Mikäli haluaa lomaltaan kamalasti erilaisia aktiviteettejä sekä yöelämää, ei lomakohteemme Khao Lak välttämättä ole se paras vaihtoehto. Lapsiperheelle ja rauhaa rakastaville se puolestaan on nappivalinta. Olimme paikalla sesongin ulkopuolella, joten voi olla, että täällä ei ihan näin hiljaista välttämättä aina ole? Olemme miehen kanssa käyneet Thaimaassa aiemminkin ja silloin isoimman osan ajasta olimme Phuketin Patong beachilla. Näiden kahden paikan rantoja kun vertaa, niin Khao lak on ihan toisesta maailmasta! Patongilla ei saanut oikein olla rauhassa vaan koko ajan oli kaupustelijoita myymässä jotakin ja rannat olivat täynnä rantatuoleja. Täällä meidän Bang Niang-rannalla ei tuoleja oikeastaan ollut ollenkaan, vaan ne olivat aina hotellin piha-alueella ja loppuivat siihen, mistä hiekkaranta alkoi. Toki ranta on pitkä, että saattoihan niitä jossain olla! Rannalla sai olla ihan rauhassa ja lomalla törmättiin vissiin yhteen myyjään, joka myi ilmalla täytettäviä aurinkotuoleja. Sen puoleen ei ollut rannoilla hierontaa lukuun ottamatta juuri muutakaan aktiviteettia.

Mitä Khao lakissa sitten voi tehdä lasten kanssa? Listasin tähän muutamia vinkkejä, mitkä itselle tuli vastaan. Pääosin otettiin vain rennosti, eikä kukaan varmaan sen kummemmin yhtään enempää toimintaa kaivannutkaan.

1. Minigolf

Khao lakista löytyi hauska 18-reikäinen minigolfrata, joka käytiin yksi iltapäivä pelaamassa. Veeti on puhunut jo viime kesänä, että haluaisi mennä kokeilemaan minigolfia, mutta kotona ei olla saatu aikaiseksi mennä, niin toteutettiinpa toive sitten täällä. Puitteet radalle olivat todella hienot, mutta rata oli lapsille lopussa hieman liian vaikea. Tosin ei me mitenkään kamalan tarkasti pisteitä edes laskettu, kunhan lätkittiin menemään. Ostettiin kolmelle mailat ja lopulta minä ja Aava sekä Veeti pelattiin ja mies oli Viian seurana sen aikaa. Hinta oli Suomen tasoa, lasten lippu taisi olla 250 bahtia ja aikuisten 350 ja me luultiin, että vain Veeti pelaa ja maksettiin siis kaksi aikuista ja yksi lapsi, jolloin hintaa tuli euroissa noin kolmisenkymppiä.





2. Kilpikonnien suojelulaitos

Tämä kilpikonnien kasvatus-/suojelulaitos sijaitsi Thaimaan kuninkaallisen laivaston tukikohdan sisällä. En tiedä onko tämä mitään varsinainen turistikohde, koska taksikuskikaan ei ensin tajunnut, että mihin haluttiin mennä. Luettiin etukäteen netistä, että mikäli tukikohdan sisälle haluaa, tulee mukana olla passit tai ilmeisesti vaihtoehtoisesti joku paikallinen opas. Meillä taksikuski lähti mukaan odottamaan vierailun ajaksi, joten ei tarvittu passeja vaan taksikuski kävi ilmoittamassa meidät sotilaille. Taksikuskia kummempaa opasta ei siis tarvittu. Ilmeisesti tänne järjestetään ihan retkiä matkatoimistojen kautta, mutta näppärästi pääsi perille lavataksilla ja itse paikan päällä meillä meni vain noin tunteroinen.


Alueella oli myös tsunamin kuljettama vene. Tosin hieman kärsineempi kuin varsinaisessa tsunamimuseossa.



Paikkaan oli pieni nimellinen sisäänpääsymaksu eli 30 bahtia aikuiselta ja lapsilta ei maksanut mitään. Euroissa parin euron luokkaa yhteensä meiltä kahdelta. Lisäksi pikkukolikoilla sai ostettua kurkkuja, joita sai syöttää kilpikonnille. Paikkaa pitää voittoa tavoittelematon järjestö, joka kerää pieniä kilpikonnia kasvattaakseen ne tuolla tarpeeksi isoiksi ja vahvoiksi, jonka jälkeen ne päästetään takaisin luontoon.



Eri altaissa oli eri kasvuvaiheissa olevia kilppareita ja nuo isot olivat kyllä jo aika vaikuttavia! Osalla kilppareista oli jotakin tulehduksia ja niitä hoidettiin antibiooteilla ja mekin nähtiin kun sairaita kilppareita otettiin haaveilla pois altaista lääkintää varten.


3. Markkinat

Bang Niang Market järjestetään joka maanantai, keskiviikko, torstai ja lauantai. Markkinat ovat enemmän ehkä "turistimarkkinat" ja täällä on ilmeisesti erikseen paikallisten omat markkinat, mutta niillä ei tullut käytyä. Markkinoilla oli alue täynnä kojuja, jotka myivät ruokia, mausteita, vaatteita, tuliaisia ja kaikkea mahdollista. Osa vaatteista oli halpoja, mutta osa minusta aika kiskurihintaisia. Myös kaikista uimiseen liittyvästä tavarasta osattiin yleisesti Khao lakissa kiskoa kovempia hintoja kuin Suomessa. Esimerkkinä pari pientä tennispallon kokoista rantalelupalloa maksoi melkein kympin, eikä hinta tippunut järkeväksi edes tinkaamalla. Tosin tällä hetkellä euron kurssi on bahtiin verrattuna aika huono, mikä myös osaltaan selittää korkeat hinnat.

Käärmesaippuaa, kuten lapset näitä kommentoivat :D

Markkinoilla oli tarjolla paljon ruokaa ja ihania hedelmistä ja jäistä tehtyjä juomia!


Melkein teki mieli maistaa heinäsirkkaa, mutta lopulta kuitenkin jänistin!




Monessa markkinoiden ruokakojuissa vain osoitettiin valmiista ruuista mieleiset vaihtoehdot ja ne kypsennettiin ja tuotiin sulle pöytään. Otettiin aina monen sorttista ruokaa ja limsat juomaksi ja koko setille jäi yleensä hintaa noin kymppi.


Markkinat olivat ihan mukavat käydä ja kokea ja käytiinkin siellä useamman kerran. Ostettiin muutamia maustetahnoja kotiin vietäviksi, paikallista yskänlääkettä mulle, Aavalle käsirenkaan matkamuistoksi ja tytöille puuvillaiset sortsihaalarit. Paljon oli myös koriste-esineitä, mutta itse en oikein lämpene niille, joten kauppaan jäivät. Ensimmäisellä reissulla tultiin joko huijatuksi tai sitten valittiin todella kallis ruokakoju, koska muina kertoina melkein vastaavat setit ruokaa maksoivat puolet vähemmän. Tuolla söi kympillä suunnilleen koko porukka juomineen. Valittiin ensin tiskiltä erilaisia ruokia, jotka sitten paistettiin valmiiksi ja tuotiin pöytään. Hyviä oli!

4. Tsunami-museo

Me käytiin itse katsomassa vain tuota laivaa, jonka tsunami kuljetti parin kilometrin päähän rannasta. Vieressä oli pieni infopiste, missä oli kuvia ja tietoja tsunamista ja lisäksi muutamakin eri museo. Se virallisin varmaan oli maksullinen ja siellä on kuulemma lähinnä kuvia, mitä netistäkin näkee. Toiseen, pieneen museoon oli vapaaehtoinen maksu ja siinä näytti olevan joitain valokuvia ja joku videon pätkä. Jos olisimme olleet miehen kanssa kahdestaan, oltaisiin varmaan käyty noihin mahdollisesti tutustumassa. Ei lapset oikeasti tajua sitä, mitä tsunami tuolla ja muualla maailmassa sai aikaan, enkä tiedä haluankokaan viedä lapsia katsomaan ruumiiden kuvia museoon. Eiköhän nuo ehdi nähdä niitä myöhemminkin ihan tarpeeksi.





5. Rannat ja luonto

Khao Lakissa on yli kymmenen kilometriä hiekkarantaa, joten on vara valita mihin pyyhkeensä asettaa! Meidän Bang Niang-rantaa oli kehuttu lapsille sopivaksi, mutta en tiedä oliko se vain tuo ajankohta vuodesta, koska meri oli melko aaltoinen. Lapsia ei voinut päästää yksin siihen rantaveteenkään ja tarkoitan tällä sitä, että ei riittänyt, että seisoi vieressä vaan lasta piti koko ajan pitää kiinni/sylissä, että aalto ei veisi. Parhaimmillaan aallot olivat sellaisia, että itse seisoin vedessä napaan asti ja aalto pyyhkäisi pään yli. Onneksi hotellin uima-altaat olivat hyvät ja pystyihän rannalla viettämään muutenkin aikaa!


Oman rannan lisäksi myös White sand beach:lla eräs iltapäivä. Sinne pääsi taksilla hotellilta ja matkaa kertyi noin kahdeksan kilometriä eli oli toisessa päässä kuin meidän ranta. Tuo olikin todella kaunis ja rauhallinen ranta ja iltapäivä vierähti mukavasti. Sovimme kuskin kanssa ajan, jolloin hän tuli hakemaan meidät, joten ei tarvinut miettiä siellä, että miten pääsemme takaisin. Ranta oli pitkä ja valkoinen ja myös aika rauhallinen. Hienot, isot puut reunustivat rantaa ja niiden alle pääsi auringolta suojaan.



Khao lakissa olisi ollut myös mahdollisuus tutustua viidakkoon "luontopolun" merkeissä. Sen pituus olisi ollut ensin toiseen suuntaan n. 1,5km, jonka jälkeen olisi ollut pieni ranta ja loppumatka sitten puolisen kilometriä. Jätettiin tuo kuitenkin väliin, koska meillä oli vain yksi kantoreppu mukana ja reitti tuntui olevan melko haastava pudotuksineen. Lisäksi tytöt kehittivät pienoisen ötökkäkammon, joten reissu olisi voinut olla kaikkea muuta kuin onnistunut.





Ravut olivat aika veikeitä kavereita!
 6. Syöminen :D  

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on tietenkin syöminen! Thaimaalainen ruoka on superherkullista ja aika edullista, jos löytää oikeat paikat.



Omaksi suosikikseni nousi Pad thai eli thaimaalainen vastine meidän pyttipannusta. Pitää yrittää tehdä vastaavaa kyllä kotonakin! Ruoka voi olla todella tulista, mutta listalta löytyy myös makuja herkkäsuisemmillekin.




Me syötiin helppouden vuoksi aamupäivällä lähes poikkeuksetta hotellilla ja illalla kokeilimme keskustan erilaisia ravintoloita. Suosikiksi nousi Go Pong, joka olikin joka ilta täynnä viimeistä muovituolia myöten. Siitä löydettiin keskustan halvimmat ruuat ja meidän ruuat juomineen maksoivat siinä noin kympin luokkaa.



Toinen hyväksi todettu paikka oli Spinach, jossa ruoka tosin oli himpun verran kalliimpaa, mutta parilla kympillä selvisi täältäkin ulos. Lisäksi täällä sai jonkin sortin sipsejä alkupalaksi ilmaiseksi ja lopuksi myös veloituksetta vesimelonia. Suosittu paikka oli tämäkin ja iltaisin aivan täynnä. Molemmat ravintolat löytyivät myös Trip advisorin top 20 listalta Khao lakin ruokapaikoista, eikä suotta!


Lapset eivät juurikaan halunneet maistella paikallisia ruokia satay-vartaita lukuunottamatta, joten he söivät melko paljon friteerattuja kanaa tai kalaa ja riisiä tai ranskiksia.


Veeti tosin tykästyi jonkin ravintolan alkupalana olleeseen misokeittoon ja Aavakin päätyi sitä juomaan kupista :)


Jälkkäriksi tietenkin rotia, eli paikallista "pannukakkua/lättyä" vai mitä lie onkaan. Täytteeksi mangoa, nutellaa, ananasta, vaniljakastiketta, banaania.... Nams!


Tässä muutama meidän vinkkin. Lisää toki kommentteihin, mikäli sulla ois vinkata joku tosi hyvä tekemisen kohde!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...