| NauravaNappi: 2017

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Vinkki kuiva-ainekaapin järjestämiseen

Tänä vuonna olen pikkuhiljaa järjestänyt meidän keittiön kaappeja toimivimmaksi. Paras hankinta ovat olleet nämä Orthexin Gastromax-sarjan säilytysastiat, joita olen ostanut useammassa erässä. Laatikot ovat hyvän kokoisia, sillä rasioiden koot on selvästi suunniteltu niin, että niihin menee aina kokonainen pussillinen yleisimpiä kuiva-aineita. Isoimpaan rasiaan menee kokonainen 2kg:n jauhopussi, pienempään sopivasti sokeri jne. Yleensä kun astiaan menee aina vajaa pussi, jonka vuoksi niitä vajaita nyssäköitä on kaapinpohjat täynnä. Lisäksi rasiat sopivat mitoiltaan melko hyvin meidän kuiva-ainekaappiin, eikä tyhjää tilaa sivuille esimerkiksi jää kovinkaan paljon. Juuri sen verran, että rasiat pystyy helposti nostamaan kaapista pois. Isoimmat rasiat ovat tarpeeksi isoja, jotta niihin saa kumottua usemmankin makaronipussin, eikä tarvitse koko ajan olla kantamassa kaupasta lisää. Myös spagettipurkki on juuri täydellisen mallinen.


 Keittiötä suunniteltaessa haluttiin ehdottomasti tällainen kuiva-ainekaappi, josta laatikot saa vetämällä ulos. Perinteisessä apteekkaarinkaapissahan se koko kaappi tulee kerralla ulos. Tässä valitaan vain se tarvittava laatikko ja ulosvedon ansiosta myös takimmaisia tuotteita on helppo käyttää, toisin kuin tavallisessa kaapissa.


Aiemmin meillä oli sarja sekalaisia purkkeja, jotka kaikki olivat erivärisiä ja kokoisia ja onhan se silmällekin kivemman näköinen, kun rasiat ovat samaa sarjaa. Omat rasiani olen ostanut Kärkkäiseltä, mutta niitä saa varmasti muistakin peruskaupoista.  Säilytysrasiat ovat yllättävän kalliita, varsinkin jos niitä pitää ostaa kerralla paljon. Itsekin ostin rasiat useassa erässä ja vieläkin olisi hankittavaa, kunhan raskisi taas joskus raottaa kukkaron nyörejä.

Kuten kuvistakin näkee, niin osa rasioista meillä on vieläkin eri sarjaa ja ne olisi tarkoitus joskus vaihtaa vielä samanlaisiin. Rasiat ovat läpinäkyviä, joten niistä näkee näppärästi, kun jokin tuote alkaa olla vähissä. Lisäksi olen dymottanut kansiin, että mitä purkki sisältää niin ei tarvitse arpoa eri riisilajien paikkaa ulkonäön perusteella. Purkit ovat aika lailla saman kokoisia keskenään, vain esimerkiksi korkeus muuttuu koon mukaan. Eli pieniä purkkeja menee ison kokoon kaksi ja päällekäin ne ovat samankokoisia. Kun vaihdoin vanhat purkit näihin uusiin, tuli kaappiin lisätilaa, koska purkkien viereen ei jäänyt niin paljon hukkatilaa.


Jotenkin rakastan tällaista selvää järjestystä kaapeissa ja olisi ihanaa, kun samanlaista löytyisi joka kaapin oven takaa. Tällä hetkellä se on kyllä toiveajattelua. Tässä järkkäilyinnossa tekisi kamalasti mieli vaihtaa myös meidän vaatehuoneen ritiläkorit sellaisiin vedettäviin Komplement-sarjan puulatikoihin, jolloin vaatteet eivät niin selvästi näkyisi ja olisi epäsiistin näköisiä. Rakennusvaiheessa budjetti ei enää niihin riittänyt, vaikka kyseessä olivatkin Ikean tuotteet. Lisäksi ritiläkoreja ei ollut valkoisina ja ne ovat harmaat, niin ovat alkaneet häiritä :D


Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa! Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että yhtäkkiä (yleensä omituiseen aikaankin) iskee se kamala vimma siivota/järkätä joku tietty paikka? Mulle tulee näitä aina joskus ja ne on pakko toteuttaa siltä istumalta, koska muuten ne jää kokonaan tekemättä. Viime viikolla vaihdoin yhtäkkiä meidän keittiössä muutamien laatikoiden paikkaa, koska keksin niiden olevan järkevämmässä järjestyksessä niin. Mies ihmetteli, että onko pakko just nyt alkaa tekemään sitä, kun oltiin suunniteltu jotain muuta tekemistä. Ehdin kuitenkin tehdä sen siinä samalla kun mies siivosi keittiön ruuan jäljiltä :)

Samoin muutama viikko sitten sain inspiraation järkätä meidän liinavaatekaapin ja pakkohan se oli tehdä saman tien! Mitä suotta siirtämään sitä minkä voi tehdä heti ;)


Jos teilläkin on kuiva-ainekaappi aina kuin pommin jäljiltä tai tuntuu, että eripariset säilytysrasiat vievät kaapissa turhaa tilaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän sarjaan!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Synttärikakkumietteitä

Vietämme ensi viikonloppuna Viian 2v-synttäreitä viikon myöhässä, koska oikea synttäriviikonloppu pyhitettiin miehen mummun 90v-juhlille. Vieraita ei tällä kertaa ole tulossa mitenkään erityisen paljon, mutta kyllähän se kakku kuitenkin on tehtävä! Ensin oli tarkoitus tehdä yksisarviskakku, jollaisia on vilahdellut somessa paljon, mutta koska lapsivieraita ei kuitenkaan ole kovin monta tulossa, päätin säästää idean syksylle Aavan synttäreille.

https://www.facebook.com/jenellescustomcakes/
Idea on siltä osin selvä, että haluan ehdottomasti kokeilla jotain dripcakea tälläkin kertaa. Olen jotenkin tykästynyt noihin yliövereihin kakkuihin! Päälliset on vielä vähän mietinnän alla ja täytteeksi valitsin tällä kertaa mangon. Voi olla, että nyt voi tehdä suolaista tarjottavaa vähän aikuisempaan makuun ja lapsille vaikka karjalanpiirakoita, koska niitä ne juhlissa kuitenkin ainoastaan syövät suolaisista :) Mulla on aina hienot suunnitelmat leipomusten varalle, mutta lopputulos on kyllä aina melko kaukana siitä, mitä olin ajatellut. No pääasia, että ovat maistuneet ja eipä sitä kamalasti pääse kehittymään kun leipoo niin harvoin! Aina on tullut kakut kuitenkin syötyä.

Aiempien vuosien tarjoiluista näet kuvia ainakin täällä, täällä ja täällä.

https://www.facebook.com/jenellescustomcakes/
 Mua on henkilökohtaisesti alkanut todella paljon ärsyttää tämä tasaisin väliajoin pinnalla oleva "synttärikilpailu-keskustelu". Tarkoitan tällä sitä, kun valitetaan, että miksi synttäreistäkin on pitänyt tulla jonkin sortin kilpavarustelua ja tavallinen mansikkakakku ja mokkapalat eivät enää riitäkään vaan pitää olla useaa kakkua ja keksiä ja suolaista ja vaikka mitä. Näissä keskusteluissa mennään aina siihen, että vanhemmat yrittävät muka jotenkin kilpailla siitä, että kenellä on parhaat tarjottavat tai kenellä niitä on eniten. Että kohta ei kehdata pyytää lasten kavereita omille synttäreille, jos tarjolla on "vaan" sitä kermakakkua ja sipsejä.

Koskaan ei kukaan yritäkään katsoa asiaa siltä kannalta, että ehkä toiset tykkäävät leipomisesta ja uuden kokeilusta. Itse rakastan leipomista, mutta eipä noita isotöisiä kakkuja tule muuten vain leivottua kovinkaan usein, joten synttärit ovat se aika vuodesta, kun pääsee kokeilemaan niitä  vuoden mittaan mietittyjä reseptejä. Siksi myös meidän lasten synttäreillä saattaa olla useampaa makeaa kakkua, mutta en silti koe, että meidän synttärit olisivat yhtään sen paremmat kuin naapurinkaan, jolla on sitä kermakakkua. En usko, että lapset oikesti edes kiinnittävät tuollaisiin asioihin huomiota ainakaan vertaillen. Heille se on kakku ja synttärit ja se siitä. Ei meillä Veeti edes muista kun yritän kysellä, että mitä tarjottavaa siellä kaverin synttäreillä oli. Kyllä ne tässä(kin) asiassa ovat aikuiset, joiden pitää päästä luomaan joku ihmeellinen kilpailu joka asiaan ja sitten syyllistää siitä toisia. Ehkä ne kermakakun leipojat ovat sitten niitä parempia äitejä, mutta annettakoon heidän olla, jos siitä tulee heille parempi mieli.

https://www.noveltybirthdaycakes.org/
Meillä on myös ollut synttärikoristeita, toisiinsa sopivat kertakäyttölautaset ja servetit, mutta mitä sitten? Ei kai se ole keneltäkään muulta pois eikä se saa minua ajattelemaan, että jonkun toisen lapsen synttärit olisivat jotenkin vähemmän arvokkaat, jos servetteinä on serlapalaset. Veetillä oli myös kaverisynttäreillä Minecraft-teema, mutta en oleta, että kaikkien synttäreillä on joku tietty teema.
 
https://www.instagram.com/p/BF0uLzPnxdp/
Itse en ainakaan tunne ketään, joka järjestäisi kivoja juhlia vain sen takia, että saisi näyttää olevansa parempi kuin muut. Mulla on monta kaveria ja ystävää, jotka tykkäävät minun laillani leipomisesta, eikä kukaan heistä kilpaile muiden kanssa asialla. Ehkä silloin kun itse olin pieni, olivat mokkapalat sitä uusinta uutta ja meidän isovanhempamme ajattelivat, että miksi pitää tuollaisia vääntää, eikö se pulla ja kuivakakku kelpaa. Ei silloin ollut leipominen muutenkaan samanlaista kuin nykyään kun välineitä on vaikka millaisia, samoin aineita mistä tehdä.

http://www.hintofvanillablog.com/home/2016/2/26/strawberry-and-vanilla-cake
https://www.instagram.com/p/BMIomZEjf65/
Ymmärrän myös niitä äitejä, jotka vievät lapsensa ja muutaman kaverin vaikkapa Hoploppiin synttäreitä viettämään. Jos asuu vaikka pienessä kaksiossa niin on varmasti kivempi viedä lapsilauma pois kotoa ja jos valitsee muutamia kavereita vain mukaan, ei hintakaan välttämättä eroa juurikaan kotona vietettyjen synttäreiden hinnasta, koska leivontatarvikkeet eivät tosiaankaan ole ilmaisia. Lisäksi joku toinen hoitaa vielä siivouksen juhlien jälkeen ja itse pääset takaisin siistiin kotiin. Eli sekään ei välttämättä ole sitä, että halutaan päteä vaan selkeästi käytännön syy tai se, että voimat eivät ehkä juuri sillä hetkellä riitä järjestää muuta. Tuttava varasi paikallisesta monitoimihallista yhden hallilohkon, missä pojat pelasivat sählyä ja riehuivat pari tuntia. Hinta taisi olla jotain parinkympin luokkaa ja siellä oli tarjolla jotain pientä syötävää. Kuulostaa kalliilta, mutta ei sitten ollutkaan. Miksi tästäkin pitää vääntää joku ihme paremmuustaistelu? Ihmisillä on erilaisia tapoja juhlia, joten muistakaa, että ei aina ole kyse mistään kilpavarustelusta.

http://drsugars.blogspot.fi/2017/02/ystavanpaivakakku.html
Pakko myöntää, että sen verran oikaisin kakun teossa, että tilasin naapurin mieheltä kakkupohjan, koska jostain syystä en ole tähän ikään mennessä oppinut tekemään kakkupohjaa kunnolla ja tämän miehen pohjat puolestaan ainakin kuvien perusteella ovat täydellisiä! Itselle jää sitten se mukavin osuus eli täyttäminen ja koristelu. Huomenna saadaan ilmeisesti anoppi yökylään, joten saan ehkä rauhassa leipoakin illan ilman, että joku lapsista roikkuu jalassa kiinni :)

Millaisia ajatuksia tuo synttäreiden kilpavarustelu herättää? Onko teillä tuttavia, jotka selvästi yrittävät vaan pistää paremmaksi kuin muut vai leivotaanko heilläkin vain leipomisen ilosta?

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Potkupyörästä polkupyörään

Muutama viikko sitten Aava oppi ajamaan oikealla pyörällä ilman apurattaita kolmen vuoden iässä!
Ostin viime vuonna Facebookin kirpparilta Aavalle isomman potkupyörän, kun edellinen jäi pieneksi. Merkki pysyi kuitenkin samana eli on Puky kuten edeltäjänsäkin. Tänä vuonna pyörä kuitenkin alkoi näyttää jo hieman pieneltä ja alettiin miettiä "oikean" pyörän ostamista. Itse haaveilin siitä, että Aava oppisi ajamaan suoraan ilman apurattaita, koska niiden kanssa pyöräily on yhtä h*******ä. Ainakin Veetin kanssa oli. Lapsi nojaa painollaan apurattaisiin ja ajaa ihmeellisessä vinoasennossa, jos tie ei ole suora. Näin polkeminen on varmasti raskasta eikä tunnu kivalta. Vauhtikaan ei päätä huimaa. Apurattaan osuessa pieneen koloon tai pyörän kallistuessa liikaa seuraa kaatuminen. Kaikki tämä ei jostain kumman syystä oikein houkuttanut, koska Aava potki Pukyllä nätisti viime kesänä jo yli viiden kilometrin lenkkejä ja vauhtiakin piisasi kunnon lenkkitahdin verran.


Meillä on kotona vain Veetin vanha 12 tuumainen pyörä ja kaupassa käytiin kokeilemassa, että olisiko koko 16 vai 20 parempi. Samalla Aava testasi ensimmäistä kertaa polkimia pyörässä. Todettiin kuusitoistaisen olevan tälle kesälle parempi, vaikka todennäköisesti joudutaan ensi vuonna ostamaan se isompi joka tapauksessa. Opetteluvaiheessa kuitenkin on helpompi ajaa pienemmällä mitä liian isolla pyörällä. Kotona sitten laitettiin tuohon vanhaan pikkupyörään polkimet paikoilleen, kun ne aikoinaan on otettu pois Veetiä varten.


Mies työnsi Aavan vauhtiin ja niin se Aava lähti suoraan ajamaan ilman apurattaita. Oppi samalla myös lähtemään itse liikkeelle. Aivan uskomatonta miten hyvin se tasapaino kehittyy tuossa potkupyöräilyssä! Veetihän aikoinaan haki tasapainon juuri sillä, että muutaman viikon veti tuolla pikkupyörällä potkupyörätyyliin ja sitten sai ottaakin isostakin pyörästä apparit pois.Nyt pitäisi vielä saada se isompi pyörä Aavalle, koska tuo 12-tuumainen on selvästi ihan liian pieni ja varmasti raskas ajaa.

Toki oppiminen on varmasti osittain myös lapsen luonteesta kiinni. Aava on aina ollut selvästi veljeään rämäpäisempi ja estottomampi kokeilemaan uusia asioita. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että ei lähdetty edes kokeilemaan niitä appareita, niin Aava ei hoksannut niitä edes kaivata. Potkupyörässä kun niitä ei ole tarvittu, eikä Veetilläkään niitä ole ollut enää viime vuonna, että Aava niitä edes muistaisi.

video

Viiakin on päässyt kokeilemaan Aavan pienempää Pukya, vaikka ei ihan niin innokas olekaan opettelemaan, mitä Aava oli aikoinaan. Hoksasi kuitenkin idean ja kävelee pyörän päällä. Jospa se tästä jalostuisi kesän aikana :)


Miten teillä on opittu ajamaan ilman appareita? Omasta lapsuudesta muistan, että toinen appari otettiin pois ja haettiin siten sitä tasapainoa.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Luonnonkosmetiikat reissussa

Pakatessani Thaimaan matkaamme varten, yritin miettiä meikkipussukkaani sellaiset tuotteet, että ei tarvitsisi raahata kovin monta erillistä putelia mukana. Mitä vähemmän, sen parempi, koska tavaraa on joka tapauksessa mukana ihan järkyttävästi lasten kanssa matkustettaessa. Koska kotona käytössä on pääsääntöisesti luonnonkosmetiikka, oli luonnollista (heh heh) ottaa ne reissuun mukaan, vaikka hotellilla varmasti jonkinlaiset pesuaineet onkin. Otin mukaan Madaran saippuan sekä Urtekramin shamppoon, jotka sopisivat koko perheelle. Näin ei tarvinnut ottaa useita eri tuotteita mukaan. Lasten hiuksia  ei muutenkaan usein pestä shamppoolla, mutta reissussa pää on kuitenkin helposti hikinen ja tukka aurinkorasvassa, joten shamppoopesu myös lapsille lienee tarpeellista aina välistä matkan aikana. Nämä otin ihan kokonaisina purkkeina mukaan matkalaukkuun, koska tilaa oli isommillekin kuin niille sadan millin tuubeille.


Lisäksi otin hieman Meine basea pikkupurnukkaan ja sitä voi käyttää vaikka ihon kuorintaan/pesuun/shamppooksi/lasten kylpyveteen. Päivän päätteeksi oli mukava hieroa aurinkorasvan viimeisetkin rippeet suolan rakeilla pois ihosta.


Rasvaksi otin The organic shopin melko vähänä olevan perusrasvan ja ajattelin, että saan reissun jälkeen mahdollisesti jättää tyhjän purkin hotellin roskikseen. Tuo kyseinen, hitusen sheavoitakin sisältävä rasva jättää ihon ihanan pehmeäksi ja levittyy hyvin. Sarjaa myydään ainakin Sokos emotionissa ja se on todella edullista. Suosittelen tutustumaan myös saman sarjan mangokuorintaan! Rasva tuoksuu vaniljaiselle ja lapset sanovat sitä karkkirasvaksi. Samalla rasvalla olen talvella hoitanut lasten pakkasesta kuivia poskia sekä Aavan kuivia käsiä. Sheavoihin verrattuna tätä on huomattavasti helpompi levittää iholle, koska on koostumukseltaan hieman pehmeämpää. Tuota sarjaa voin muutenkin suositella ainakin hintansa puolesta. Tuotteiden hinnat vaihtelevat noin 4-10e välillä.


Dödönä mukana on oma suosikkini tällä hetkellä, eli Laveran harmaakorkkinen. Hieman epäilin dödön pitävyyttä yli kolmenkymmenen asteen helteessä,  missä jopa minäkin hikoilen hulluna koko ajan. Yllätys oli kuitenkin positiivinen kun dödö ei pettänyt edes piiiiitkän matkustuksen aikana. Tyhmyyksissäni en hoksannut pakata dödöä käsimatkatavaroihin, joten en voinut sitä lisätä matkan aikana.


Vartalorasvan lisäksi mukaan lähti vain Dermosilin porkkanaöljy sekä juuri Maderan alesta testiin tilattu sävyttävä kosteusvoide. Porkkanaöljyyn olen ihan rakastunut ja ajattelin sen olevan kätevä kun sitä voi käyttää naamaan, vartalolle sekä hiuksiinkin tarvittaessa. Tätä tilaan kyllä ehdottomasti lisää kun tämä purkki loppuu! Madaran kasvovoide on muuten ihan kiva, mutta haju on suoraan sanottuna aika karsea. Tulee mieleen se keltainen "nappikukka", tai oikeastaan tuoksu on sama kuin sen kukan varsi kun sen katkaisee. Tarkemmin mietittynä se kukka taitaa olla pietaryrtti. Muutoin kiva ja kevyt, hieman peittävä voide kesäiholle. Sävy oli aika tumma, menee nyt omalle iholle, joka tuskin koskaan Suomen kesässä on näin tumma.


Meikeistä mulla ei ollut mukana kuin huulirasva, pari Avrilin huulipunakynää sekä Benecosin BB-meikkivoide, jonka kävin ostamatta ennen reissua. Olen testannut toista saman merkin meikkivoidetta ja se oli kamalan tönkkö levittää. Tämä vaikutti paremmalta ja otin sen astetta tummempana että käy nyt reissun jälkeen päivettyneelle ihollekin.

Näiden lisäksi mukana olivat tietenkin aurinkorasvat, joista kirjoittelinkin jo aemmin oman postauksen verran. Eli aika pienellä määrällä tavaraa pärjää pidemmänkin aikaa. Tosin en kyllä normaalistikaan käytä mitenkään erityisen montaa tuotetta.

torstai 1. kesäkuuta 2017

X10 Khaolak resort

 *Kaupallisessa yhteistyössä Nauravanappi & X10 Khaolak resort

Palataanpa taas hetkeksi takaisin Thaimaan lämpöön ennen kuin laittelen teille Köpiksen reissusta kuvia. Ajattelin kertoa hieman meidän hotellista, jota valittiin pitkään ja hartaasti. Kirjoittelinkin ennen reissua, että päädyttiin valitsemaan tämä melko uusi X10-hotelli.  Punnittiin tosiaan pitkään oman villa-tyyppisen ratkaisun ja hotellin välillä ja lopulta valinta osui hotelliin, koska se olisi lasten kanssa helpompi hyvine uima-altaineen. Luin etukäteen todella kattavan arvostelun Lähdetään taas-blogista ja se vahvisti sen, että kyseinen hotelli on oikein loistava vaihtoehto lasten kanssa matkustettaessa. Ja ihan oikeassa oltiin, ei olisi paremmin voitu valita!

Pääsimme blogiyhteistyön merkeissä majoittumaan tavallisen huoneen sijasta kahden huoneen asuntoon, jossa lapset siis jakoivat keskenään toisen huoneen ja me toisen. Huone oli todella tilava, nettisivujen mukaan noin 68m2! Lasten kanssa se oli kyllä todella plussaa, että oli hieman tilaa olla myös huoneessa. Koko päivää kun ei lasten kanssa kuitenkaan voi auringossakaan olla.

*english translation at the end of the text


Huone oli hyvin varusteltu ja perinteisten pesuaineiden lisäksi huoneissa oli aikuisille kylpytakit (luksusta!), fliplopit, aamutossut ja sateenvarjot. Myös rantapyyhkeet sai joka päivä talon puolesta. Myös hiustenkuivaaja, kassakaappi ja silitysrauta löytyivät.

Huone siivottiin joka päivä ja vielä iltapäivällä siivojat kävivät aukaisemassa sängyt valmiiksi ja jättivät samalla karkit sängyille. Myös lasten pehmolelut aseteltiin aina siivouksen yhteydessä nätisti sängyille. Huoneet olivat koko ajan siistissä kunnossa, vaikka muutaman kerran siivous jäi tekemättä, koska meidän aikataulut eivät sopineet yhteen siivoojan kanssa.


Ihan parasta hotellimajoittumisessa on kuitenkin se, jos saa sellaisen huoneen, missä lapset pääsevät eri huoneeseen nukkumaan. Silloin nukahtaminenkin on helpompaa, kun kaikki eivät ole samassa tilassa, eikä aikuisten tarvitse loppuiltaa varoa herättämästä lapsia.

Lasten huoneen puolella oli oma kylpyhuone ja siellä amme.


Meidän huoneeseen olisi mahtunut vielä kaksi nukkujaa lisää, sillä meidän puolella oli vielä levitettävä sohva. Huoneistossa oli siis kolme isoa parisänkyä ja tuo levitettävä sohva. Nukkumapaikat siis jopa kahdeksalle plus matkasänky.


Hotellista huomasi, että se on uusi, sillä mikään paikka ei vielä repsottanut ja paikoista pidettiin selvästi hyvää huolta. Puutarhureita ja siivoojia oli riittävästi paikan kokoon nähden. Pihalta löytyi myös kierrätysastiat roskille. Lisäksi hotelli oli osittain savuton, eli vain tietyissä paikoissa sai polttaa.


Allasalue oli ihan yhtä loistava, mitä nettisivujen kuvat etukäteen antoivat ymmärtää. Kummastakin meidän huoneesta oli pääsy uima-altaalle suoraan huoneesta. Tässä oli tietenkin plussat ja miinukset. Kätevää oli, että päästiin suoraan uimaan ilman, että tarvitsi raahata kamalaa kasaa tavaroita jonnekin toiseen päähän allasaluetta ja minä kävin näppärästi lasten päikkäriaikaan uimassa tuossa omassa altaassa. Käytiin myös monesti iltaisin illallisen jälkeen vielä pikaisella iltauinnilla lasten kanssa. Miinus oli tietenkin se, että lapsia piti vahtia koko ajan ja ovet pitää visusti kiinni. Alettiinkin heti ekasta päivästä lähtien pitämään lapsilla kellukkeita heti kun mentiin pihalle uimaan. Alunperin luulin, että meidän huone ei ole allaspääsyllä ja pidin sitä hyvänä asiana, mutta kyllä se lopulta kallistui plussan puolelle. Lasten oli myös helppo kipaista vessaan tuohon omaan huoneeseen.


Hotellissa oli siis useampi syvempi allas ja sen lisäksi lastenallas ja tuollainen kahluuallas ihan pienille lapsille. Meidän lapset nimesivät sen sienimaaksi noiden vettä suihkuttavien sienien mukaan. Lasten altaassa ei ollut vettä kuin alle puoli metriä, joten tytöt pystyivät hyvin touhuamaan ja leikkimään altaassa, mutta myös Veeti viihtyi siinä sukellellen.




Allasalueilla sai olla aika rauhassa. Johtuen varmaan siitä, että ei ollut enää mikään sesonkiaika ja osittain varmasti myös hotellin uutuudesta ja siitä, että sillä ei ehkä vielä ole mainetta niin paljon, että se olisi koko aikaa täynnä. Olihan hotelli todella isokin!





Keskimmäiset huoneet olivat meidän.

Hotellissa oli kaksi ravintolaa ja lisäksi sieltä löytyi niin kirjasto, kuntosali kuin kauneushoitolakin. Itse testasin muutamaan kertaan salin ja se oli pieni ja toimiva ja siellä oli hyvä ilmastointi. Salin vieressä oli jumppasali, missä järjestettiin ilmaista ohjattua ryhmäliikuntaa. Rannalla olisi ollut myös ilmainen beach bootcamp, mutta sinne en päässyt mukaan kun flunssa meinasi iskeä päälle, niin jätin välistä.

Kirjastosta löydettiin suomenkielistäkin kirjallisuutta ja Aku Ankkoja Veetille. Tuonne siis sai jättää omat matkalukemisensa muiden iloksi ja ottaa vaikka tilalle jotain uutta luettavaa.


Kirjastotilassa oli myös neljä tietokonetta, joita sai käyttää ilmaiseksi. Tietokoneiden lisäksi pingis oli ilmainen myös, mutta biljardiin olisi ilmeisesti pitänyt ostaa pallot. Olihan hotellilla myös pieni ulkoleikkipaikka lapsille sekä ohjattua toimintaa myös sisällä olevissa leikkitiloissa. Sieltä löytyi myös pleikkareita pientä maksua vastaan. Ilmeisesti korvausta vastaan olisi järjestynyt myös lastenvahtipalvelu.




Kaiken kaikkiaan hotellista ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa, vaan kaikki toimi erittäin hyvin ja puitteet olivat hyvät. Sijainti oli meille sopiva, koska keskustaan jaksoi kävellä lapsetkin ja hotellilla oli oma ranta, johon pääsi uimaan halutessaan. Henkilökuntaa oli riittävästi ja se oli erittäin ystävällistä. Thaimaalaiset ovat niin lapsirakasta porukkaa, että he kyllä mielellään yrittivät lapsia jututtaa.

Meidän huoneeseen kuului ainoastaan aamupala hotellilla, mutta yleensä syötiin päivän ensimmäinen ruoka myös tuolla. Ravintoloissa lapset söivät ilmaiseksi, kun aikuiset tilasivat ruuan. Aamupala oli todella runsas ja sieltä löytyi niitä perus munia ja pekoneita, mutta myös thaimaalaisia ruokia sekä esimerkiksi ihanaa chiavanukasta! Lisäksi kokit paistoivat paikan päällä munakkaita asiakkaiden toiveista ja tarjoilijat puristivat mehua asiakkaan valitsemista hedelmistä.

Tätä hotellia voi suositella varsinkin lapsiperheille, koska lapset oli huomioitu hyvin ja ravintolassa oli esimerkiksi syöttötuoleja todella paljon. Toisaalta en näe syytä, miksi tuonne ei voisi mennä ihan aikuisten kesken. Osa altaista kuitenkin oli sellaisia, missä oli vähemmän lapsia ja yhdessä altaassa oli allasbaarikin. Hotelli on osassa paikassa arvosteltu neljällä ja osassa viidellä tähdellä ja kyllä mielestäni tähtensä ansaitsi.




*Translation:

We spent two weeks at Khaolak X10 resort in April with our kids age of 2,4 and 7. X10 was perfect for families! There is two pools that were meant for kids and also a water slide. Hotel was quite new and had been taken care of well. There was enough staff and they were extremely friendly and helpful and liked kids very much. Hotel had two restaurants, library, gym, beauty spa and it had also free activities like beach boot camp and events for kids.

Our hotel room was two bedroom suite and it was perfect for us, because it had two bedrooms so children could sleep at the different room than we parents. Room was big, clean and well equipped. It had bath ropes, umbrellas, blowdryer and so on.  Hotel had also free wi-fi which worked well. I have nothing but good to say about this new hotel! Everything went well and place was as good as we expected it to be. 

Location of the hotel was about 0.5km from centrum and it also had access to beach. 

I can truly recommend X10 Khao Lak resort for families, and also for couples who enjoy a little bit of  luxury at their vacation!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Mamma rimpuilee-blogin Laura nakkasi hauskan haasteen, jossa on tarkoitus esitellä omat Facebookin profiilikuvat kymmenen vuoden ajalta. Itselläkin tulee se kymmenen vuotta täyteen Facebookissa, joten siltä ajalta löytyi myös profiilikuvia ja tässäpä ne, kaikessa kauheudessaan vanhimmasta tuoreimpaan!

Ihan eka profiilikuva on tämä, kuva on laitettu vuonna 2007, mutta saattaa olla jopa hieman vanhempi kuin se. Millä lie otettu, laaduton se ainakin on enkä voi kovin isoksi sitä laittaa. Olisiko leikattu jostain kuvasta, jossa on mun lisäksi muitakin!




Tämä kuva on vuodelta 2008 ja on otettu anopin kummitytön häistä. Tykkäsin tuosta mekosta ihan hulluna, vaikka enää en oikein punaista osaakaan pitää. Olin myös leikannut hieman lyhyemmät hiukset ja otsatukan. Tuo vino otsis mulla on ollut useaan kertaan, se on aika kiva!


Tämä kuva on samalta vuodelta, mutta oisko se tukka kasvanut noin kovasti vaiko leikattu vasta tämän kuvan jälkeen. Muutama sidukka saattaa olla pohjalla kun tämä on otettu.


2009 tukka on lyhentynyt entisestään ja myös saanut vähän vaaleaa väriä päälle. Tämä kuva on otettu mun ja miehen Thaimaan reissulta, joka oli meidän toinen yhteinen ulkomaanmatka. Oltiin melkein kolme viikkoa Thaikuissa, joista kaksi Patong beachilla. Tämä on sieltä otettu.


Tämä on samalta vuodelta ja tässä näkyy tukkakin paremmin. Aika kiva malli tämäkin! Selvästi reissun jälkeen otettu, koska iho näyttää vähemmän kalpealta kuin normaalisti :D Tuo blondi osuus vedettiin jossain vaiheessa ihanan punaiseksi, mutta harmillisesti siitä ei taida olla kuvaa.


Tämä omituinen pipokuva on vuodelta 2010. Olen tehnyt tuon pipon itse ja ehkä siitä on siksi otettu kuva? Tuohon aikoihin innostuin käsitöistä ja enimmäkseen vielä neuloin ja virkkasin ja pikkuhiljaa aloin ommella. Olen näemmä suosinut mustavalkoisia kuvia myös silloin! Ei näytä iho niin kamalalta kuin monesti värikuvissa :D


Mun ja pikku-Veetin yhteiskuva on vuodelta 2011 ja se oli mulla todella pitkään profiilikuvana. Ajatelkaa, että tuo pikkuinen menee kohta ekaluokalle! Tässä taas tummempi tukka ja pidempikin, kun yltää kiinni.


Tämä on yksi omia lempikuviani profiilikuvista ja se on otettu heinäkuussa 2013, kun Aava syntyi sitten syyskuun alussa. Eli melko lopussa raskautta. Ompelin tuon maksimekon ystävämme häihin, joissa kolme kaveriporukasta oli raskaana ja neljäs kotona kun raskaus oli niin loppusuoralla, että häihin ei enää uskallettu. Vai olikohan se synnytys jopa käynnissä silloin, korjaappa A! Vitsi miten oonkin aina tykännyt raskausmahasta!


Seuraavaan profiilikuvan vaihtoon menikin sitten taas pari vuotta ja tämä on otettu 2015, kun Viia on muutaman kuukauden ikäinen. Tämäkin on rakas kuva.


Viime vuonna päivitin profiilikuvan kun kävin leikkaamassa tukan lyhyeksi vuosien pitkän tukan jälkeen. Tässä tukka on tosin kasvanut jo siitä, mitä se lyhyimmillään oli. Kuva on siis vuodelta 2016.


Tämän vuoden kuva on vaaleatukkainen ja hiusmallikin on melkein se, mitä tällä hetkellä. Tukka vain on keltaisempi kuin tässä kuvassa :D Mielenkiintoista tässä on se, että aikaa kuvien välillä on mennyt kymmenen vuotta eli ikää on tullut lisää roimasti, mutta silti tunnen jotenkin itseni tällä hetkellä kauniimmaksi kuin tuolloin kymmenen vuotta nuorempana. Ryppyä alkaa tulla varsinkin kulmakarvojen väliin, mutta silti kun kuvia katsoo, niin tykkään enemmän siitä mitä näen näissä kuvissa lasten jälkeen, mitä ennen lapsia. En tiedä, onko se oma tyyli vieläkään täysin selvä, mutta ehkä tämä vaalea väri alkaa kuitenkin tuntua enemmän omalta kuin se tumma, vaikka se mukana keikkuikin sen viitisentoista vuotta. Vielä kun saisi sen keltaisuuden pois, mutta sekin pikkuhiljaa, kun oma väri kasvaa alta.


Haastanpa teidätkin laittamaan teidän vannhat profiilikuvat blogin puolelle tai vaikka instaan kollaasina ja lisäämään tägin #profiilikuvahaaste!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...