| NauravaNappi: 2017

torstai 19. lokakuuta 2017

Kevyet kengät loskaan ja tyttöjen syyskengät

Meillä on ollut lapsille etsinnässä loskarit, joissa ei olisi kangasvartta sekä kevyet jalassa ja mielellään villavuorella. Aiemmin olen tykännyt esimerkiksi Kavatin Slaskeista, joiden vuorissa on villaa ja niillä Veeti tarkeni melkein koko talven ja ihan pahimpina pakkaspäivinä pidettiin vain huopikkaita. Aavalle löysinkin käytettynä vastaavat Gimot, joissa on irroitettava sisäsukka. Talvella voidaan pitää sukan kanssa ja keväällä tai kesällä sitten voi ottaa sukan pois ja siitä tulee ihan tavallinen kumisaapas. Nämä ei ehkä ole sieltä kevyimmästä päästä, mutta notkeat kuitenkin jalassa. Sukassa on kova kengänpohjamainen pohjaosa, joten toivon, että se vähän estää sitä, että sukka tulee aina riisuessa jalan mukana ulos kengästä. Näitä Kavateja saa ainakin Ellokselta ja jos sattuu merkkituoteale samaan aikaan, niin voi saada hyvinkin reilusti alennusta.

Kavat Gimo

Varsinainen löytö oli kuitenkin nämä Vikingin Ultra 2.0 loskarit, jotka löysin XXL:stä. Näistä miehen veljen vaimo vinkkasi, että heillä on ollut ja hyväksi todetut. En tiedä oliko näissä joku ale meneillään, mutta viime viikolla tilatessani hinta oli 27,9e/pari ja nyt 39,9e/pari. Sain siis edullisesti! Joka paikassa muualla näiden hinta tahtoo alkaa vitosella eli siihen nähden tuo nykyinenkin XXL:n hinta on edullinen.  Tällä hetkellä siellä taisi olla vielä joku kamppis, että kaikki tuotteet -25%.


Nämä vaikuttavat lämpimiltä, sillä vuori on villasekoitetta, jossa villan osuus on 30%. Saappaat eivät myöskään ole kamalan painavat, joten siitä iso plussa! Monesti Veetin jalkaan menevä kenkä on jo todella raskas, mutta näissä materiaali on kevyttä. Mitoitus on todella isoa! Viialle otin koon 25 (käyttää normaalisti n. 26-27) ja Veetille koon 34 ja esim Reiman kengät ovat jo kokoa 35. Kummallekin olisi varmaan mennyt vielä se kokoa pienempikin, mutta en tiedä olisiko mahtunut enää keväällä. Voin mitata noista noita sisäpohjia, jos joku miettii oikean koon valintaa.

Meillä on ollut aiemmin myös kangasvartisia loskareita, mutta täällä pohjoisessa sitä loskaa on monesti niin paljon, että se varsi meinaa kastua ja harvoin se on vedenpitävää, joten se vähän niin kuin vie pohjan koko loskarilta jos kosteus menee varresta sisään!  

Onko teillä kokemuksia näistä kengistä?


Tytöille löysin myös supersuloiset syksynilkkurit! Nämä on ihan Hennesiltä tilattu ja hintaa parilla oli 24,9e. Näissäkin oli minusta aika reilut koot, Viialle 26 oli siinä ja siinä onko iso ja Aavan koko taisi olla 29 tai 30. Näissä nyt ei mitään ominaisuuksia ole, kun ovat tarkoitettu vain kauppakäyttöön ja kyläilyyn, mutta siihen oikein oivat tuohon hintaan. Sisällä on vielä pieni vuorikin, joten menee varmaan nyt pikkupakkasilla. Ja hyvin on kestänyt pinta myös Viian vesilammikkohyppelut! Näitä oli saatavilla myös mustana, jos hempeä pinkki ei nappaa :)


maanantai 16. lokakuuta 2017

Suhasu tunika

Kaupallinen yhteistyö NOSH / kankaat saatu

Pidin tänä vuonna perinteisesti Nosh-kutsut heti uuden naistenmalliston avajaispäivänä. Ihastuin tähän viininpunaiseen Suhasu-kuosiin, mutta valmisvaate tästä kankaasta ei ollut omaan mieleen. Solmu-tunikaa oli tässä samassa kuosissa, mutta sen roosa-musta väritys ei napannut ollenkaan. Ilmeisesti tämän kuosin joka värillä on myös oma vaatemallinsa eli samaa mallia ei saa kaikissa väreissä. Solmu-tunikan ostin itselleni mustana, mutta tämä Suhasu jäi kaihertamaan vielä mieltä. En äkkiseltään ainakaan löytänyt sitä kankaana enää Noshin sivuilta. Liekö myyty loppuun? Tämä taisi olla se jonkun Marimekon suunnittelijan piirtämä kuosi, mikä minusta kyllä huokuu vähän kuosista. Minusta se toki on ainoastaan positiivista näin Marimekko-rakastajana!


Kuosi tässä on aika sekava, joten halusin tehdä jotain simppeliä, missä kuvio pääsisi oikeuksiinsa, kuten yleensäkin omia vaatteita tehdessä. Aiemmin ompelin tämän lempparitunikan , jonka selkään tein tuollaisen kivan yksityiskohdan. Nyt tein vähän vastaavan selän, mutta ristiin menevillä kappaleilla. Innostus tähän saatu Kaiko-merkin lastenvaatteista.


Kaavana tässäkin se perus Onion, millä teen kaikki vaatteet. Mitäpä sitä tässä(kään) asiassa hyvää vaihtamaan. Kuvissa paita on hieman noussut, mutta mittaa on sen verran, että olen käyttänyt tätä myös paksujen sukkisten kanssa.


Kävin perjantaina katsastamassa Noshin uutuudet ystävän luona ja ihastuin myös tähän siniseen versioon tästä. Mitähän sitä siitä keksisi?


Housut olen ommellut nyt myös hyväksi havaitulla Ottobren Lampi-kaavalla (muistaakseni). Hieman olen madaltanut vyötäröä, koska itsellä se nousi todella ylös. Onnistuin tekemään näistä vain ehkä himpun verran liian lyhyet! En tiedä mikä ihme kämmi siinä tapahtui. Vinkkinä myös, että älkää leikatko housukappaleita taitteelta, itsellä sivusauma kiertää näissä todella pahasti eteen. Sitten muistelin, että onkohan Noshilla joskus ollut valikoimissa sellaiset housut, missä saumat on tahallisesti laitettu menemään tuohon eteen? Nämähän kävisivät sellaisista sitten :) Materiaalina housuissa on farkkucollege eli sama mitä näissä aiemmin samalla kaavalla tehdyissä housuissa.


Tuo suhasu-kangas on käynyt jo useamman kerran pesussa ja värit ovat pysyneet hyvinä, mikä ei toisaalta yllätä. Mustien kankaiden kanssa saa aina vähän jännätä, että ovatko ne haalistuneista tai hahtuvaisia pesun jälkeen. Tilasin ompeluleirille ison säkin näitä Noshin kankaita ja saattekin pikkuhiljaa nähdä sitten kuvia, että mitä niistä on syntynyt. Ainakin yksi oma tunika on vielä kuvausta vaille ja mieskin sai uudet kotihousut. Loput ovatkin sitten lapsille. Ehkä parasta näissä kankaissa on se, että aina saman kauden värit sopivat tosi kivasti yhteen keskenään. Esim kuviokuosin tietty väri on samaa kuin yksivärisenä ja niitä on sitten helppo yhdistellä keskenään.


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Oulun kädentaitomessut

Vietin eilen omaa aikaa Oulussa Kädentaitomessuilla. Meillä on ollut jo kahtena aikaisempana vuonna tapana viettää laatuaikaa messupäivänä erään ihanaisen ompelijanaisen kanssa. Ollaan tehty treffit Zeppeliiniin ja lähdetty siitä yhdellä autolla kohti messuja. Siellä on kierrelty niin kauan, että kumpikin on nähnyt haluamansa ja sitten menty vielä yhdessä Zeppeliiniin ostoksille sekä syömään. Toistettiin tuo sama kaava tänäkin vuonna, koska mitä sitä hyvästä poikkeamaan!

Käpysen ja Neenuskan messupiste
Ompelu on tuonut kyllä ihania ihmisiä elämään ja vaikka tämänkin yksilön kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa, jatkuu juttu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Kahdestaan on helpompi mennä kuin isossa porukassa, koska silloin on helpompi sovittaa kummankin toiveet ilman kummempaa sumplimista. Toki tavattiin messuilla muutamia muitakin meidän ompeluryhmän jäseniä ja jututettiin heitä. Samalla ehtii hyvin vaihdella kuulumisia kun on vain yksi jonka juttuihin keskittyä.


Meillä oli hommattuna ennakkoliput, joten pääsimme jonottamatta suoraan sisälle. Tämä oli aika kivaa, koska auto piti jättää melko kauas ja kävelimme sieltä ilman päällyvaatteita, koska ei haluttu jättää takkeja narikkaan. Jonossa olisi voinut tulla aika vilu! Paikanpäälle saavuimme yhdentoista maissa ja jonot olivat todella valtavat. Lippujen osto oli tänä vuonna järkevästi järjestetty siihen ulos koppeihin, että ihmisten ei tarvinut sulloutua ahtaaseen eteiseen ostamaan niitä kuten aiempina vuosina. Pisteet tästä! Suosittelen kuitenkin sitä ennakkolippua, jotta ei tarvitse jonottaa.


Itse odotin messuilta yllättäen taas kangasmyyjiä ja ehkä tätä Nuppu Designin pistettä. Pettymys kuitenkin oli se, että kankaat olivat täysin normaalilla hinnalla ilman mitän messualea ja kankaiden normaalit hinnatkin ovat kuitenkin melko korkeita.Tällä kertaa olin pienellä messubudjetilla, joten Nupun kankaat saivat jäädä odottelemaan muita ostajia.


Ommellinen oli messuilla ensimmäistä kertaa mukana ja kiva lisä Oulun messujen tarjontaan! Ennen heille ei ole riittänyt paikkoja, mutta nyt olivat saaneet pienen pisteen ja toiveissa oli suurempi ensi vuodelle. Ostajia olisi kankaille ja vaatteille riittänyt enemmänkin, mutta kankaistakaan ei kovin montaa kuosia ollut mahtunut mukaan.


Verson Puodilla oli mukavan iso tila ja kun siellä käytiin melkein viimeisimpänä, ei ruuhkat olleet älyttömät. Tuolta nappasinkin muutamia kankaita mukaani. He olivat myös järkevästi leikkoneet samasta kuosista erimittaisia paljoa esim 60cm, 80cm ja 100cm jne. Monella muulla oli vain 50cm tai 1m, jolloin se isompi on liikaa, mutta puolen metrin korkeus ei välttämättä riitä.


Väkeä oli minusta ehkä jopa hieman vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan, vaikkakin autojonot ja lippujonot olivat kyllä pidemmän näköiset. Tai sitten se väki oli jotenkin jakautunut eri lailla. Lankakojut jätin tänä vuonna väliin, koska sinänsä ei tarvetta niille ole kun aika hyvin saan halvemmalla Kärkkäiseltä ne mitä käytän normaalisti. En kyllä bongannutkaan mitään kovin isoa lankaständiä, olikohan siellä edes? Kahvilla ei käyty, koska siellä oli aika kova ryysis koko ajan. Koko messujen kiertämiseen meni meiltä parisen tuntia, mutta tällä kertaa ei käyty siellä hyvinvointipuolella muuta kuin hakemassa perinteiset smoothiet välipalaksi.


Omat messuostokset olivat maltilliset, kuten sanoin budjetinkin olevan. Ylärivin ostokset ovat Verson puodin kankaista, alhaalla vasemmalla on Paapii, keskellä Pilpon (?) kojulta pupukangas ja oikealla Ommellisen palanen. Nämä kankaat ovat suurin osa puolen metrin pätkiä, yksi taisi olla vähän pidempi, mutta alle metrin.

Messuilta hurautettiin Zeppeliiniin, missä käytiin muutamassa vaateliikkeessä ja Rossossa syömässä. Vuohenjuustokana ei pettänyt tälläkään kertaa! Kotimatkalla sain vielä neronleimauksen ja soitin kummitytön äidille, että ovatko kotona ja kävin heitä moikkaamassa Ruukissa. Sai mukavan paussin ajamiseen, kun tuo Oulu-Ylivieska-väli ei ole mikään kovinkaan mukava ajaa kun ei ole mitään nähtävää ja suoraa tietä vain koko matka metsän keskellä. Huippu päivä takana ja ensi vuonna toivottavasti taas uudestaan! <3



torstai 12. lokakuuta 2017

Hulmuavat helmat

Olen onnistunut tuhoamaan lähes kaikki omat kankaani kaapista, joten ennen ompeluleiriä selailin paniikissa nettikauppoja tarkoituksena löytää jostain yhdestä paikasta mahdollisimman monta kivaa kangasta, että posteihin ei uppoaisi kovin paljoa rahaa. Päädyin tekemään yhdet isommat tilaukset Noshille sekä Käpyselle. Käpysen paketti postitettiinkin supernopeasti, mutta Noshin pakettia jouduin ruuhkan vuoksi jännityksellä odottamaan perjantaihin, eli samaan päivään milloin leiri alkoi. Onneksi leiripaikassa oli pesukone, joten sain loputkin kankaat esipesuun ennen leikkomista!


Käpysellä ihastuin näihin vesivärimäisiin kankaisiin ja tämä ORBS oli sellainen, että en oikein tiennyt, että onko tämä kamala vai ihana :D Mietin myös vähän tuon mustan kestoa pesuissa, mutta se suoriutui koneesta ulos mallikelpoiseisesti, eikä mustaan tullut haitua eikä se haalistunut. Tämä on kaiken lisäksi vielä luomua.


Halusin tehdä tästä frillamekon, mutta vain yhdellä pidemmällä frillalla, kuten esimerkiksi siinä Noshin uudessa Hulmu (?)-mekossa. Helma on piirretty kellona ja yhdistettu paitaosaan. Frillan helman huolittelin rullapäärmeellä.


Viia halusi näyttää kamerallekin, että miten hienosti tällainen kellohelma pyörii! Mitä enemmän kangasta olen katsellut, sen kivemmaksi se on muuttunut! Siinä on myös niin montaa väriä, että sen kanssa on helppo yhdistää vaikka minkävärisiä alaosia. Kangas sopii kivasti tähän malliin, vaikka ympyrät katkeavatkin tuossa sauman kohdalla.


Paitaosa on tehty Ottobren Mint-paitakaavalla, joka on yksi lemppareistani Viialle. Hieman olisi saanut olla ihonmyötäisempi, mutta hyvä näinkin. Kuvissa mekko on ollut jo hoitopäivän päällä, joten rinnuksissa saattaa olla vähän jotain epämääräistä ruokatahraa....


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Peikkonen-myssy

Neuloin eilen Viialle aivan ihanan uuden Peikkonen-myssyn! Olen ehkä täälläkin saattanut mainita, että olen välillä sellainen "kaikki mulle heti nyt"-ihminen ja kun saan päähäni jotain, se pitää saada heti. Usein tämä pätee varsinkin käsitöihin. Näin tämän pipon Instagramissa ja halusin heti päästä kokeilemaan samanlaista! No sitten googlettelin vastaavaa ohjetta, kun en tietenkään tähän hätään onnistunut sitä Klompelompe kirjaa saamaan mistään.  Bongasin sitten kuvahaulla tämän saman pipon blogista Punatukka ja kaksi karhua ja hoksasin kysyä ohjetta Hannalta, joka ystävällisesti sen minulle lähetti, kiitos vaan <3


Ohje löytyy siis alunperin kirjasta Klompelompe -  Neuleita koko perheelle. Minulta löytyy se kirjan eka osa, jossa on vain lasten neuleita ja olenkin tuosta kirjasta neulonut Kullanmuru-neuletakin  sekä merinovillamyssyn.  Pitäisikin kaupassa tutustua paremmin tuohon toiseen osaan, että olisiko se ostamisen arvoinen. Tuossa minun kirjassa ainakin on kivoja ohjeita.


Niinhän siinä sitten kävi, että perjantaina ohje oli minulla ja lauantaina sain tämän pipon melkein valmiiksi. Tai olisin saanutkin jo elokuvan aikana, mikäli ei olisi tarvinnut muutamaa kertaa purkaa ja neuloa uudelleen omien tyhmien virheiden takia. 


Neule on helppoa ja nopeaa tehdä, koska siinä jätetään melko paljon silmukoita neulomatta ja vain nostetaan puikolle. Sanoisin, että nopea neuloja tekee tämän muutamassa tunnissa, jos ei tee virheitä ;)

Oman löysähkön käsialan tuntien valitsin Viialle koon 6-24kk, mistä tuli juuri sopivan kokoinen. Tytöillä meinasi aamulla tulla jo riitä siitä, kumpi tämän pipon saa. Viia omi sen itselleen ja Aava toivoi itselleen valkoista vaaleanpunaisella tupsulla. Se pistetään sitten seuraavaksi työn alle. Ja itselleni voisin ehkä myös haluta tällaisen! Lapsilla on myös ihana tuo käsitys siitä, että minkä verran käsityön tekeminen kestää. Lähdettiin tosiaan puistoon ehkä kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun oltiin keskusteltu Aavan kanssa hänen tulevan pipon väristä. Aava sitten kysyi puettaessa, että missä se hänen uusi valkoinen piponsa on, jonka hän haluaa laitta myös puistoon. Oletti, että olin tuossa kymmenessä minuutissa jotenkin ehtinyt tehdä sen hänelle :D


Lankana tässä mikäs muukaan kuin Dropsin Merino Extra fine, joka on vain mun ihan lemppari! Puikot resorissa 3,5mm ja pintaneuleessa 4mm.





Aamulla sain viimeiset kierrokset tehtyä ja pääteltyä ja vetäisin vielä tupsun koristeeksi. Lähdettiin sitten tyttöjen kanssa puistoilemaan ja pelaamaan Veetin kanssa Pokemonia ja Viia halusi heti uuden pipon päähän. Tuo neule on muuten hassua, kun pipo tuntuu jotenkin paksummalta kuin ihan normaali sileä neule. Ehkä tämmöisistä voisi tehdä talviversioita laittamalla fleeecvuoren tuonne sisälle.


perjantai 6. lokakuuta 2017

Miksi me otimme vesirokkorokotteen

Viime kuussa Suomessa aloitettiin ilmaiset vesirokkorokotukset kaikille 1,5-11v lapsille, jotka eivät ole vielä sairastaneet vesirokkoa. Meidän jokainen lapsi on rokotettu vesirokkoa vastaan vuoden iässä, paitsi Veeti vasta nelivuotiaana samalla kun Aava sai rokotteen. Tuolloin rokotteet olivat vielä maksullisia, koska eivät kuuluneet rokoteohjelmaan, mutta nyt jokainen tuohon ikäryhmään kuuluva saa rokotteen ja tehosteen ilmaiseksi. Myös meidän lapset saavat siis ilmaisen tehosteen, vaikka ensimmäinen rokote olikin omakustanteinen.



Miksi me päädyttiin ottamaan maksullinen vesirokkorokoite lapsille? No ensinnäkin vesirokko itsessään on erittäin tympeä tauti, sillä sen aikana lapsen kehoon muodostuu jopa 500 kutiavaa näppyä! Jokainen, joka muistaa oman vesirokkonsa, voi varmaan yhtyä siihen, että sitä ei haluaisi lapsensa kokevan. Lisäksi vesirokosta voi seurata useita vakaviakin jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta, aivotulehdusta sekä ihon bakteeritulehduksia. Lisäksi virus voi myöhemmin aiheuttaa myös vyöruusua. Moni vesirokkotartunta voi myös vaatia sairaalahoitoa. Kauhulla olen kuunnellut tuttujen kertomuksia lasten vesirokoista, joissa hurjimmissa näppyjä on ollut jopa silmämunissa ja yhden lapsen rokko kestänyt useamman viikon.


Meillä on kolme lasta ja jos huono tuuri kävisi, he saisivat rokon toisiltaan sisarustartuntana, jolloin se voi olla viimeiseksi sairastavalle ainakin kuuleman mukaan pahempi mitä ensimmäiseksi sairastaneille. Lisäksi lapset eivät kuitenkaan sairastaisi kerralla vaan ensin varmasti yksi olisi viikon sairaana, sitten toinen ja lopulta kolmas ja hupsis, piti olla töistä palkattomalla useampi viikko. Tuollainen odottamaton poissaolo tekee myös aika ison loven sen kuun budjettiin jos palkasta jää vaikkapa viikon tai kahden osuus saamatta.


Meille moni kauhisteli rokotteen hintaa, joka oli noin 70e/lapsi, mutta aika nopeasti tuo maksaa itsensä takaisin, mikäli ei tarvitse olla poissa töistä vesirokon vuoksi edes sitä yhtä päivää. Vesirokko aiheuttaakin vuodessa n.76 000 poissaolopäivää eli noin 7% kaikista poissaoloista. Rokote puolestaan tuo Ylen artikkelin mukaan 14 miljoonan säästöt tuottavuuskustannuksista. Myös terveydenhuollon kuluista säästetään yli kaksi miljoonaa. Onhan se työnantajallekin menetys, jos tuottava työntekijä on monta viikkoa pois töistään lapsen tai oman vesirokkonsa takia. Muut perustaudit kuitenkin talttuvat yleensä pienemmässä ajassa. Ja tuo 70e ei kuulosta ollenkaan pahalta jos sillä välttää todella ärsyttävän taudin ja pahimmassa tapauksessa myös hengenvaarallisen jälkitaudin!


Monet miettivät varmasti rokotteen turvallisuutta. Vesirokkorokote on kuitenkin jo vanha rokote ja sitä on pistettu jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan esimerkiksi jenkeissä. Tuntui siis turvalliselta pistää noinkin kauan olemassa ollut rokote. Moni perustelee rokottamispelkoa esimerkiksi sikainfluenssarokotteella ja sen seurauksena tulleella narkolepsialla, mutta mielestäni näitä rokotteita ei oikein voi verrata keskenään, koska sikainfluenssarokote tuotiin markkinoille todella lyhyellä aikataululla.


Vesirokkorokote ei täysin suojaa vyöruusulta, vaan jostain luin, että se antaa suojan noin kahdeksassa tapauksessa kymmenestä, mutta parempi sekin kun ei mitään. Meillä tytöillä yksivuotisneuvolan rokotteet jaettiin kahteen osaan, koska muistaakseni silloin pistetään muutenkin kolme rokotetta. Vesirokkorokotteen kanssa on siis otettu 2+2 rokotetta kahteen kertaan jaettuna. Rokotteista ei meillä tainnut tulla mitään kuumetta eikä kummempia haittoja. Rokote ei anna täyttä suojaa vesirokkoa vastaan, mutta se suojaa sen verran, että rokko tulee normaalia lievempänä mikäli sattuu tulemaan. Aavahan sai naapurin tytöiltä vesirokon, eikä me edes olisi tajuttu sen olevan rokko, ellei olisi kuultu, että tytöille nousi näpyt juuri kun olivat olleet meille leikkimässä. Kuumetta ei ollut ja näppyjä oli ehkä kahdeksan ja ne olivat todella pieniä ja kutiamattomia. Muille rokko ei tarttunut. Tästä syystä Aavalle ei todennäköisesti tehostetta pistetä.


Jos vesirokon sairastaa vauvana, ei se anna välttämättä immuniteettia rokkoon vaan se voi tulla myöhemmin uudelleen. Ilmeisesti sama tapahtuu, jos rokko tulee todella lievänä. Aikuiselle ja vanhemmille lapsille rokko voi olla jo todella paha. Rokotteesta oireena tosin voi tulla lievä rokko. Muita yleisiä seurauksia en rokotteesta juurikaan löytänyt. Mikäli valtaosa lapsista rokotetaan, alkaa vesirokkokin hävitä samalla lailla kuin muutkin rokot, vastaan Suomessa rokotetaan.


Pistetäänkö teidän lapsille vesirokkorokote?

tiistai 3. lokakuuta 2017

Virkattuja lahjoja

Kummityttöni täytti kesällä kaksi vuotta ja värkkäsin hänelle lahjaksi satsin erilaisia virkattuja herkkuja. Meillä tytöillä ja Veetillä aikanaan nämä leikkiruuat ovat olleet hitti ja niillä on leikitty paljon. Ikää kummitytölle tuli vasta kaksi vuotta, joten välttämättä vielä eivät ole hitti, mutta jospa jossain vaiheessa!


Virkkasin näitä pikkuhiljaa pitkin kevättä ja itse asiassa lankanyssäkät olivat mukana myös Thaimaan reissullamme. Veivät laukusta hyvin pienen tilan ja oli näppärä kaivaa esille iltaisin. Kotona sitten vain täyttelin ja yhdistelin kappaleet toisiinsa. Kaveriksi ompelin vielä fantti-puuvillasta näille säilytyspussukan, jota toki voi käyttää muuhunkin. Kotoa löytyi vain mustaa nyöriä ja idea tähän tuli vähän liian myöhään, että olisin ehtinyt käydä hankkimassa vähän sopivampaa väriä.



Elokuussa puolestaan juhlistettiin miehen veljen tyttövauvan ristiäisiä. Mies toimi kummin tehtävässä ja päälahjana meillä oli toppapussi kaukaloon, mutta kaveriksi halusin tehdä vielä jotain itsekin. Aiemmin vauva sai syntymälahjaksi jo tämän jumppiksen. Päädyin tekemään vaunulelua ja jostain bongasin ohjeen tähän ihanaan norsuun ja väsäsin niistä sitten kuminauhan avulla vaunulelun. Kiinnitys vaunuun tapahtuu noilla klipseillä, millä esimerkiksi lapaset saa köytettyä hihaan kiinni. Mikä lienee virallinen nimi! Kuminauhaa lyhensin reilusti kuvan ottamisen jälkeen, koska se oli selvästi liian pitkä.


Mukava oli välillä virkata jotain pientä ja kivaa, kun yleensä tulee tehtyä enemmän neuletöitä!


maanantai 25. syyskuuta 2017

Syksyn värejä

Syksy on vuodenaikana melkeinpä lempparini heti kesän (sellaisen lämpimän kesän!) jälkeen. Syksyllä on ihana nauttia luonnosta ja retkeillä kun ilma ei vielä ole liian kylmä. Ja alkusyksystä eivät vielä hirvikärpäsetkään ole rieasana! Tämä syksy on ehkä ollut poikkeuksellisen (?) sateinen, koska tuntuu, että on satanut ihan joka päivä. Siksipä varmaan ei ole tullut pihalla paljoa oltua eikä retkiäkään ole tälle syksylle vielä tehty.


Viikonlopulle luvattiin lämmintä ja aurinkoista, mutta vasta sunnuntaina iltapäivällä alkoi aurinko pilkistellä ja lämpötila kohosi viiteentoista. Mies lähti lopettelemaan frisbeegolfkautta Rukalle, joten oltiin lasten kanssa päinemme kotona. Perjantaina Veeti meni ensimmäistä kertaa englanninkielen kielikylpyyn! Löydettiin siis vihdoin harrastus, joka ei sisällä yhtään liikuntaa! Ja tässä harrastuksessahan on vain hyviä puolia. Veeti tykkää siitä, samalla oppii hyödyllistä englantia ja hintaakin oli vain 21e loppuvuodelta. Kyseessä on siis kansalaisopiston kurssi, joka on aina perjantaisin ja kestää 45min. Ensimmäisellä kerralla oli kuulemma ollut vain sellaisia sanoja, jotka Veeti jo osasi :D


Me käytiin sillä välin tyttöjen kanssa kirjastossa lainaamassa uusia iltasatukirjoja ja Veetille vähän lukemista lisää. Sopivasti jäi aikaa kirjastossa olemiseen ja ehdittiin hyvin hakea Veeti matkalla kotiin. Tulevaisuudessa Veeti varmaan menee sitten pyörällä, koska tuonne kurssille on aika näppärä matka ja melko turvallinenkin kun ei tarvitse juurikaan isoja teitä ylitellä.


Lauantaina aamupäivä hurahti nopeasti kun puistoiltiin pitkästä aikaa hieman kotipuistoa kauempana ystävien kanssa. Muutama tunti meni kuin siivillä, mutta lopulta oli pakko lähteä kotiin, koska tuuli oli niin kylmä, että itsellekin tuli jo vilu. Viiallahan on ollut jo viikon kuorihaalarin alla Popin windfleece, koska palelee niin helposti.


Kun mies on pois kotoa, on pakko yrittää saada mahdutettua jotain liikuntaa arkeen lasten kanssa, kun salille tai juoksemaan ei oikein pääse. Perjantaina teinkin illalla vatsalihastreenin kun lapset lukivat kirjoja omassa huoneessaan ennen nukkumaan menoa ja Viia taisi olla jo unilla. Hyötyliikunnan muodossa kannoin myös puita meidän uuteen puuliiteriin ja tunti menikin siinä puuhassa. Eiköhän tuo käsitreenistä mene kun kantaa puita tontin toiselta laidalta toiselle!


Lauantaina käytiin sitten tyttöjen päikkäreiden jälkeen lenkillä, Viia rattaissa ja Aava potkupyörällä. Matkaa kertyi seitsemän kilometriä eli ihan hyvä lenkki! Matkalla poikettiin arboretumiin, missä tytöt halusivat kerätä mukaan kotiin vaahteranlehtiä.



Puistoon pysähtyminen olikin ihan hyvä idea, niin Viia pääsi vähän jaloittelemaan ja Aava puolestaan keräämään vähän voimia kotimatkaa varten. Reippaasti tuo potkuttelikin! Pidemmille matkoille olen käskenyt ottaa vielä potkupyörän, koska sillä on selvästi kevyempi mennä pitkää matkaa kuin sillä tavallisella pyörällä, joka on painoltaan selvästi raskaampi.


Ilta olikin jännä kun ekaa kertaa Veetin kaveri pyysi päästä meille yökylään ja minä tietenkin lupasin. On tuosta naapurista, joten kotiakin pääsee tarvittaessa :) Kyllä oli Veeti täpinöissään kun kaverin kotoa laittoi viestiä, että heidän äiti oli luvannut, jos meille sopii. Eivät sielläkään kuulemma olleet malttaneet paikoillaan pysyä kun olivat niin innoissaan. Lapsille olin jo aiemmin luvannut leffaillan, joten pääsi naapurikin katsomaan meidän lasten kanssa elokuvaa herkkujen kera.


Meillä ei lapsilla olekaan vielä aiemmin ollut ketään kaveria yökylässä, ainoastaan serkkuja!



Yökyläily meni hyvin ja kymmenen maissa malttoivat hiljentyä tuolla Veetin huoneessa. Sunnuntaina ehdittiinkin sitten käydä tyttöjen kanssa vielä "keijumetsässä aamulla", siltä reissulta edellisen postauksen kuvat! Harrastettiin myös hyötyliikuntaa ja käytiin pyöräkärryn kanssa Kärkkäisellä ja ruokakaupassa. Illalla saatiin sitten isikin takaisin kotiin. Tänään ilta menikin siinä, kun kahvakuulailin pihalla lasten leikkiessä ulkona ja loppuilta maalattiin vaihteeksi tuota piharakennusta.
Maalaaminen kahvakuulailun jälkeen ei ollut ehkä maailman paras idea, kun ei meinannut pensseliä jaksaa pitää kädessä!

Tykkäättekö te syksystä? Mikä siinä on teidän mielestä parasta?




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...