| NauravaNappi

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lapset liikkumaan sisällä

*Yhteistyössä Suomen voimistelutuote

Meidän talossa eteinen on melko iso ja avara ja olen pidemmän aikaa suunnitellut siihen voimistelurenkaita. Niitä kun tuntuu olevan vähintään joka toisella nykyisin ja ovat lasten keskuudessa ilmeisen suosittuja. Äitinikin muisti omasta lapsuudestaan muoviset voimistelurenkaat ja olenpa minäkin tainnut niillä lapsena rimpuilla vaarin luona :) Lähdin siis enemmän kuin innoissani yhteistyöhön Suomen voimistelutuotteen kanssa ja saatiin meille tänne käyttöön juurikin nuo voimistelurenkaat sekä niiden lisäksi puinen leuanvetotanko. Molemmat saatiin sijoitettua tuohon eteisalueelle, vaikkakin renkaiden kanssa meinasi olla hieman ongelmia asennuksen kanssa. Ongelmat johtuivat siis lähinnä siitä, että eteisessä olisi ollut yllin kyllin tilaa, mutta ei oikein tiedetty, että mihin ne olisi katossa uskaltanut kiinnittää. Olisi pitänyt tietää, että mitä tuolla paneleiden alla kulkee ja mihin ne uskaltaa laittaa kiinni.


Hyvää renkaissa on niiden hyödyllisyyden lisäksi myös se, että ne ovat ulkonäöltään myös kauniit. Varsinkin kun ne ovat koko ajan esillä melko keskeisessä paikassa kotia. En usko, että olisin kovin innostunut vaikkapa kirkkaan sinisistä muovirenkaista! Hieman päänvaivaa tuottaa vain tuo renkaiden alla oleva matto. Tällä hetkellä se on ruma ja värikäs ja tahtoo olla liian kevyt ja sen vuoksi liikkua pois paikoiltana. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa lasten rimpuilla ilman mattoa, kun osaksi alla on laattalattia ja varsinkin Viia kuitenkin helposti vielä irrottaa otteensa renkaista ja saattaa tupsahtaa maahan. Millaisia ratkaisuja teillä on renkaiden alla?


Pitkään mietittiin sitä asennusta ja lopulta päädyttiin kuitenkin poraamaan kiinnikkeet tuohon eteisen ja ruokatilan väliseen seinänpätkään, jonka sisällä menee vahva metallinen palkki. Saatiin taas ystävää lainaksi noita asentamaan ja ankaran odottelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin koukut kattoon ja renkaat paikoilleen. Tosin asennuksen jälkeen huomattiin, että kiinnikkeet menivät väärin päin, mutta eipä tuo juurikaan käyttöä haittaa.



Vähän pelkäsin etukäteen, että ovatko nämä sellainen hetken huuma, mutta kyllä näissä on nyt kuukausi roikuttu ihan jokainen päivä, välillä ihan riidaksi asti kun vain yksi mahtuu kerrallaan roikkumaan. Meillä Veeti ei ole koskaan ollut järin liikunnallinen lapsi eikä liikuntajutut ole kiinnostaneet. Eskarin vasukeskustelussa tulikin ilmi, että Veeti on tietyissä jutuissa hieman kömpelö ja esimerkiksi keskilinjan ylitys on haastavaa. Ratkaisu näihin ongelmiin olisi tietenkin liikunta ja vähän silläkin ajatuksella näitä renkaita innostuin laittamaan, että jos nämä edesauttaisivat Veetinkin liikkuvuutta ja innostaisivat liikkumaan ihan kotona. Toistaiseksi on ainakin toiminut ja Veeti mielellään tekee temppuja ja onkin jo kehittynyt jonkin verran tuossa temppuilussa. Nyt roikottelee itseään ja tekee "voltteja". Liekö se joku kieppi tai vastaava mitä Veeti tuossa tekee. Tuohan on älyttömän hyvää liikuntaa ja kropanhallintaa, joten mahtava homma, jos pienellä investoinnilla saa lapsen liikkumaan vapaaehtoisesti.


Mietin kauan, että mihin renkaat olisi järkevin sijoittaa, mutta nyt reilun kuukauden käytön jälkeen olen todennut, että tämä ratkaisu oli paras mahdollinen. Kun renkaat ovat koko ajan tuossa käden ulottuvilla läpimenoreitillä, tulee niitä myös käytettyä. En usko, että lapset käyttäisivät niitä läheskään yhtä paljon, jos ne olisivat vaikka meidän makuuhuoneessa. Tuossa on myös reilusti tilaa joka puolella.


Omat lihakset ovat niin huonot, että en pysy noissa sillä lailla omien käsien varassa, joten yritän aina muistaessani ohi mennessä treenata sitä. Jospa joku päivä pysyn enemmän kuin kaksi sekuntia! Voihan noilla tehdä muitakin lihaskuntoliikkeitä ja tarkoitus olisikin selata nettiä, että mitä kaikkea voisin itse noilla tehdä.


Renkaat laitettiin nyt aluksi sellaiselle korkeudelle, että kaikki lapset voivat niitä hyödyntää. Viiakin yltää juuri ja juuri roikkumaan noissa ja on ihan yhtä innokas pieni voimistelija kuin isommatkin.





Pakko sanoa, että jokseenkin on haastava kuvata renkaissa roikkuvia lapsia, jotka liikkuvat koko ajan, kun eteinen on muutenkin meidän talon ehkä pimein paikka, tai ainakin vähiten luonnonvaloa pääsee sinne, kun ei ole ikkunoita ulos.


Leuanvetotanko laitettiin eteisen ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon, jossa se on helposti käytettävissä, mutta ei tiellä eikä esimerkiksi lastenhuoneiden ovissa, jolloin niitä ei välttämättä viitsisi käyttää lasten nukkuessa. Itse olen yrittänyt ostaa avustekuminauhaa leuanvetoon, mutta en ole vielä keksinyt, että millainen helpotus siinä pitäisi olla, jos itse ei jaksa nostaa itseään ylös kuin pari senttiä! Tosin tässäkin aloitin aika nollasta ja nyt saan jo vähän itseäni nostettua, kun aina ohi mennessäni yritän vetää leukaa. Eli pienelläkin harjoittelulla ohi mennessä saa jo pientä tulosta aikaan :)


Viia meillä taitaa olla innokkain roikkuja tuossa ja tulee aina paikalle, kun joku muu menee vetämään leukoja. Mies kerran kellotti, että ainakin 15s pysyy roikkumassa. Ihan hyvät lihakset kun miettii, että kuin vaikea pienillä käsillä on pitää kiinni tuosta paksusta tangosta.


Onko teillä jo voimistelurenkaita tai muita voimistelutuotteita? Puolapuut olisi myös kivat, jos olisi joku tila, mihin niitä laittaa. Kannattaa pysyä myös blogin puolella kuulolla, sillä ensi kuussa joku onnellinen teistä voi voittaa tämmöiset voimistelurenkaat itselleen ;)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulu 2016

Joulun odottelu sujui jännityksen sekaisin mielin, eikä pelkästään positiivisessa merkityksessä, kun odoteltiin, että pääsevätkö mies ja Viia kotiin aatoksi. Viialta löytyi kaiken kaikkiaan koronavirus, parainfluenssa sekä keuhkokuume ja crp kävi parhaimmillaan yli 150:ssä, ennen kuin suonensisäiset antibiootit alkoivat tehota. Perjantaina mies kuitenkin onneksi ilmoitti, että crp oli laskenut sadan tienoille ja lupa kotiutukseen saatu. Myös ruoka oli hieman alkanut maistumaan ja yöllinen nesteytyskin virkistänyt olotilaa. Olivat siis kaksi yötä sairaalassa ja sen jälkeen hoito jatkui suunkautta otettavilla antibiooteilla. Joulun paras joululahja taisi olla se, että se saatiin viettää koko perheen voimin!


Kuusen alle ilmestyi perinteisesti muutama paketti mm. kummeilta odottamaan aattoiltaa. Ollaan haluttu antaa heille täysi kunnia lahjoista, eikä olla väitetty niitä joulupukin tuomiksi. Mieluisia ja ihania lahjoja saatiin lapsille tänäkin vuonna.


Äitini tuli miehensä kanssa meille tänäkin jouluna aattoa viettämään ja jäivät yökylään. Äidin ja Aavan kanssa käytiin haudalla sytyttämässä kynttilä muualla nukkuvien muistoksi. Hautausmaa sentään on ennallaan, vaikka palaneen kirkon tilalla onkin enää tämä "ulkoilmakirkko". Toisaalta karun kaunis tämäkin omalla tavallaan. Raunioilla oli järjestetty aattoyön messu, josta kuulin vasta jälkeen päin ja mietin, että olisi varmasti ollut jotenkin hieno kokemus osallistua siihen.


Päivällä käytiin tietenkin joulusaunassa ja sen jälkeen päästiin syömään! Mukana olivat kaikki perinteiset meidän perheen herkut, taas kalapainotteisesti kuten aina. Uutena tein tänä vuonna bataatti-omena-vuohenjuustolaatikkoa, joka oli ihan hyvää. Äitini puolestaan oli tehnyt piparjuurisilakoita, jotka yllättäen nousivat omaksi suosikikseni sinappi- ja valkosipulisilakoiden rinnalle.








Joulukattauksessa yhdistyivät tänä vuonna tuoreet havut, kävyt sekä valosarja vähän blinblingiä tuomaan. Kuvia viime vuoden joulukattauksesta pääset katsomaan tästä.


Tykkäsin itse tosi paljon tästä kauttauksesta, koska se oli sopivan yksinkertainen, mutta silti vihreytensä vuoksi sopi jouluun. Kynttilät ja valosarja toivat ripauksen sitä juhlallisuutta.


Ruokaliinoina meillä oli samat, itse ompelemani pellavaliinat kuin viime vuonnakin. Rengasliinat ovat oikeasti kolmen euron kynttilämansetit Halpa-Hallin alekorista. Oli tarkoitus tehdä itse tuollaiset helmistä, mutta ne olisivat tulleet todella paljon kalliimmaksi niin nappasin tämän ostoskoriini kun kerta silmiin sattui osumaan.




Ruuan jälkeen kävi joulupukki ja Aavakin uskaltautui syliin, vaikka alussa vähän jännitti. Viia ei uskaltanut syliin asti, mutta intoutui viemään pukille lahjoja siinä vaiheessa, kun niitä alettiin jakamaan. Veeti toimi tuttuun tapaan pukin apulaisena ja luki paketeista saajien nimet ja jakoi oikeaan osoitteeseen.


Veetin ainoa joululahjatoive oli Skylander pleikkaripeli, jonka olin fiksuna onnistunut ostamaan alesta, ennen kuin Veeti edes tiesi haluavansa sitä. Tuulettelin hyvää tuuriani siinä vaiheessa, kun joulupukin kirjeeseen kirjoitettiin vain yksi toive ja se oli tuo peli. Paras kommentti oli kuitenkin Veetiltä se, kun lahjat oli aukaistu ja Veeti totesi, että "toivoin vain yhtä peliä jonka sain ja sain sen lisäksi näin paljon muita hienoja lahjoja!". Veeti halusi myös ensimmäistä kertaa ihan itse ostaa Aavalle lahjan, joten laitettiin Veetille yksi lahja Aavan nimissä ja Veetihän kävi myös onnellisena halaamassa Aavaa ja kiittämässä, että oli saanut tältä lahjan.





Kaikin puolin onnistunut joulu! Ainut harmi oli se, että ei voitu Viian vuoksi lähteä käymään miehen kotona kun ei haluttu ottaa mitään riskiä siitä, etä Viia saisi reissusta jonkun pöpön vielä tuohon keuhkokuumeen päälle ja lasten serkutkin olivat sairaana, joten ei olisi heitä kuitenkaan pystytty näkemään. Kiitos kaikille vielä ihanista lahjoista, mitä saatiin! Ja hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti tämä blogin hiljaiselokin katkeaisi tähän ja ehtisin päivittää vähän enemmän nyt, kun tilausompelukset eivät enää paina niin valtavana määränä päälle.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Sairaalareissu ja joulunodotusta

Meillä on mennyt tämä joulunalusviikko hieman huonommissa merkeissä. Viialle nousi sunnuntaiyönä neljänkymmenen asteen kuume, joka mystisesti aina päiväksi laski tuonne normaalilämmön tuntumaan ja sitten taas illalla nosti neljäänkymppiin. Tänään kuume alkoi kuitenkin nousta jo päivällä, eikä laskenut burana+panadol-yhdistelmälläkään, joten mies lähti käyttämään tyttöä naapurikaupungissa sairaalassa päivystyksessä. Maanantaina vielä epäilivät neuvolassa vauvarokkoa, kun sairaslomatodistusta pyysin. No ei ollut varmaan vauvarokko, kun crp oli 114.


Saivat siis käskyn ajella suoraan Ouluun sairaalaan, jossa tutkivat paremmin, että onko esimerkiksi influenssaa. Tuossa Oulaskankaalla kun ei ole lastenosastoa ollenkaan. Sinne ovat nyt miehen kanssa ajelemassa ja me jäätiin isompien kanssa kotiin. Melkein pakko sanoa, että onneksi mies joutui lähteä ajamaan, kun itsellä kyllä nämä todella repaleiset yöt ovat tehneet tehtävänsä, enkä olisi varmasti pysynyt tuota melkein parin tunnin matkaa hereillä autossa yötä vasten väsyneenä. Meinaan nukahtaa jo parinkymmenen minuutin työmatkallakin autoon! Lisäksi siellä on varmasti myös kamalan liukas keli. Nyt sitten toivotaan, että syy kovaan kuumeeseen selviää ja saavat kunnon lääkityksen!


Jos jotain positiivista pitää tästä tilanteesta hakea, on se, että saa nukkua hieman paremmin ensi yön. Jos ei sitten mieti liikaa, että mitä siellä Oulussa tapahtuu ja on tilanne. Mulla on kyllä yleensä aika hyvät unenlahjat tilanteesta riippumatta, joten parasta levätä ja nukkua nyt kun vielä pystyy.


Itse olin maanantaina Viian ja Aavan kanssa kotona ja mummu on ollut lasten kanssa tiistain ja tämän päivän. Tänään Viia oli selvästi ollut itkuisempi kuin muina päivinä, jolloin on reuhkassut ihan omana itsenään Aavan perässä menemään ympäri taloa. Myös silmät alkoivat rähmiä illalla. Lääkäri oli vilautellut vähän myös influenssan mahdollisuutta. Juuri kun keskusteltiin tästä ystävien kanssa, että meillä ei ole koskaan otettu lapsille influenssarokotetta.


Maanantaina ehdittiin kuitenkin pelailla ja maalata vesiväreillä ja Viiakin jaksoi tosiaan touhottaa mukana. Veetikin jätettiin eilen eskarista kotiin mummun kanssa, kun tytötkin saivat olla. Ehdittiin perua jo huominen hoitokin Aavalta kun tiedettiin, että Viia ei ole hoitokuntoinen, mutta onneksi saatiin hoito huomiselle järkättyä, että mun ei tartte olla sit Aavan kans palkattomasti kotona.

Onneksi meillä ei ole kamalasti jouluhommia tekemättä, jos sattuu, että sairaalakeikka kestää kauemmin kuin yhden yön. Maanantaina laitoin pakkaseen saaristolaisleivät ja eilen tein tyrnijäädykettä. Tänään ehdin tehdä bataatti-omena-vuohenjuustolaatikkoa, ennen kuin mies ja Viia lähtivät sairaalaan. Jouluruuista meidän pitää tehdä vain salaatit ja kinkku, joten senkään puolen kanssa ei tartte stressata ja siivotakaan ei kummemmin tartte. Perussiivous jos ehtii ja tulee se joulu siivoamattakin. Saatiin kuitenkin etukäteen jo se paras joululahja eli äidiltäni se perusteellisempi joulusiivous jo viime viikolla <<3



Hieman ränsistyneen näköinen potilas ja itse päähän laitettu hiuspanta :D
 Kuusi tuotiin eilen joulukalenteritontun kehoituksesta sisään ja koristeltiin se eilen lasten kanssa. Tämän uutisen luettuani oikean kuusen aiheuttamista terveysongelmista, olen hyvin tyytyväinen meidän joulukuuseenkin. Vaikka itse en muista koskaan kärsineeni ongelmista kuusen kanssa, niin tuohon vedoten voi nyt hyvällä mielellä sitten pitää tätä muovista, vaikka eihän siinä ihan sama tunnelma ole kuin aidossa. Onneksi se joulufiilis tulee muustakin kuin aidosta kuusesta.



Nyt täällä pidetään peukkuja, että pienimmäinenkin pääsee huomenna kotiin ja joulun viettoon, eikä kukaan muu sairastu. Paitsi itsellä on taas tullut flunssa. Vaatimattomasti viides viiden kuukauden sisällä. Voi taas varautua kahden viikon flunssaan ja kahteen terveeseen viikkoon ennen seuraavaa.

Aava myös yskii, taas kerran. Yskä on aina oikeastaan öisin, harvemmin päivällä. Pitäisi varmaan tuokin tutkia, että miksi sitä yskää on ihan jatkuvasti. No jospa selvittäisiin tällä yhdellä sairaalareissulla tälle joululle ja päästäisiin viettämään joulu terveenä koko perheellä.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Baby born-nuken vaatteita ja pari kaavaa sekä vinkkejä lisäkaavoihin

Aioin jo viime syksynä tehdä tyttöjen nukelle vaatteita, mutta jostain syystä asia sitten kuitenkin jäi. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja toteuttaa niitä vaatteita pukinkonttiin. Meidän nukke on vanha; miehen ystävien lapselta peritty ja ikää sillä on varmasti ainakin kymmenen vuotta. Mukana oli muutama vaate, mutta itse inhoan niitä oikeita BB:n vaatteita, koska ne ovat aina keinokuituisia ja jäävät kiinni ihoon, jos on vähänkään kuivat sormet. Suurin ongelma urakan aloittamiseen oli kaavojen löytäminen. Olen ihan onneton piirttämään mitään, mikä on vähänkään monimutkaisempaa ja nukenvaatekirja oli aina lainassa, kun sitä kirjastosta yritin etsiä. Joskus marraskuussa sain aikaiseksi piirtää housukaavan ja sillä teinkin jo muutamat housut. Vaatteidenteko innostus palasi takaisin vasta, kun Sonja latasi Dobermami-blogiinsa innolla odottamani jumppiksen kaavan. Itse laiskana tein vain suoralla vetoketjulla, koska inhoan kaikkia alavaroja :D Sonja oli ilmiselvästi tietämättään lukenut mun ajatuksia ja toteuttanut tuon ihanan jumppiksen kaavan kuin tilauksesta mun painiessa kaavattomuuden kanssa.


Jostain syystä onnistun tekemään tällä kaavalla kittanoita vaatteita, vaikka tuohon ylempään leikkasin reilummat saumanvarat, kuin tähän ensin tehtyyn alempaan. No, onneksi nämä vauvat eivät kasva. Aiemmin olen jo pipoja surautellut tälle nukelle ja nyt tein sitten mätsäävän pipon jumppiksen kanssa, koska kangasta jäi pieni pala yli. Tämän yksinkertaisen pipokaavan saat ladattua postauksen lopusta ja se on niin helppo, että sen ehtii tumpelompikin tehdä vielä vaikka joulupakettiin.


Tämä pipo on tehty jo varmaan yli vuosi sitten ja myös tämmöisen peruspipon kaava löytyy tuolta lopusta. Voit tehdä tämän yksinkertaisena tai kaksinkertaisena, ihan miten itse haluat.

baby born clothes pattern

Tässä on ne housut, jotka ihan ensimmäisenä tein ja jonkinlaisen kaavankin sain piirrettyä. Tämmöiset helpot sivusaumalliset, joiden etu- ja takakappale ovat symmetriset. Hieman baggymalliset, jotka on helppo pukea. Nämäkin saa ommeltua pelkästään saumurilla.

baby born clothes pattern

baby born clothes pattern

Mekkokokeilut eivät ole ihan täydellisiä, mutta eivät lapset niitä onneksi niin tarkasti katso. Tämä mekko on kokonaan auki selästä ja tarroilla kiinni, jotta lapsen on helppo se pukea itse. Hihatkin vaatisivat hieman lyhentämistä, mutta veikkaan, että en saa aikaiseksi, kun nukke ei valita. Vauvan sukkahousut on tehty mun vanhoista sukista tällä ohjeella.

baby born clothes pattern

Ensimmäisessä Mekkotehdas-kirjassa oli muutamia kaavoja nukelle ja valitsin tämän, koska se näytti helpoimmalta. Tämä on tehty trikoosta, mutta kirjassa puuvillasta.

baby born clothes pattern

Puuvillainen essumekko on myös Mekkotehdas-kirjasta ja niitä tein kaksi kappaletta. Tuo on hauskan näköinen takaa! Aavalla on ollut tällainen samanmallinen peppi-mekko vauvana. Legginssit on puolestaan tehty  Kangaskorjaamolla-blogin kaavalla ja siellä on myös kattava paketti erilaisia kaavoja nukelle! Myös Dobermamille on tulossa ainakin peplumin ja housujen kaava, joten kannattaa käydä kurkkimassa, jos mielii lisää kaavoja! :)

baby born clothes pattern

Ja näin joulun alla myös nukke tarvitsee tietenkin tonttulakin, joten kaavoitin semmoisenkin ja laitoin teille ladattavaksi, jos haluatte tehdä vaikka samistelutonttulakit nukelle ja lapselle.

baby born clothes pattern

Tässäpä vielä koko setti, minkä olen joululahjaksi ommellut.

baby born clothes pattern

Kaavat ovat tarkoitettu sille isoimmalle(?) Baby born-nukelle, jonka pituus on jotakuinkin se reilut 40cm. Kaavat tulostuvat ainakin meidän koneella oikein niin, että kun aukaiset linkin, valitse oikeasta yläkulmasta se download- nuoli ja valikosta avaa ohjelmalla Adobe acrobat. Sieltä tulostus ja tulostettaessa katso, että sinulla on valittuna se todellinen koko eikä mitään skaalausta ole päällä. Ilmoittakaa ihmeessä, jos jotain ongelmia ilmenee! En ole koskaan ennen ladannut kaavoja sähköisesti :) Jokaisessa kaavassa on kuitenkin tarkistusruutu. Kaavat on myös melko vapaalla kädellä piirretty ja niissä lukee, että sisältävätkö saumanvarat vai eivät. Ethän käytä kaavoja kaupalliseen käyttöön ainakaan kysymättä minulta ensin. Jos ompelet näillä ja laitat vaikka blogiin, olisi kiva jos linkkaisit, mistä olet kaavat saanut. Ompelun iloa!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...