| NauravaNappi

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Miten imetyksen lopetus sujui?

Reilu kuukausi taaksepäin kirjoitin mietteitä imetyksen lopettamisesta yli vuoden imetyksen jälkeen. Nyt on aika palata sen verran ajassa taaksepäin, että kerron teillekin, miten tuo lopetus käytännössä sujui. Mies siis otti lapset mukaansa ja meni viikonlopuksi mummulaan kahdeksi yöksi. Iltaisin Viia oli mennyt nukkumaan melko nätisti samalla lailla kuin normaalisti ja ennen sänkyyn menoa oli ottanut pillipullosta maitoa hieman. Aamuyöllä oli herännyt ja halunnut maitoa, mutta ei ollut suostunut huolimaan pulloa. Lopulta mies oli ottanut Viian viereen, mutta Viia oli mielenosoituksellisesti mennyt ihan toiseen laitaan nukkumaan :D Oli suuttunut pullolle, jota mies oli tarjonnut. Mies oli kuitenkin jättänyt pullon siihen heidän väliin ja lopulta Viia oli ottanut yhden huikan, nostanut pyllyn pystyyn ja nukahtanut. Sama oli toistunut toisena yönä.


Päivisin tissiä ei oltu muistettu ollenkaan ja koko viikonloppu oli mennyt paremmin kuin hyvin ja Viia oli ollut todella aurinkoinen ja hyväntuulinen. Kotia tullessa vähän kävi paitaa nykimässä, mutta käskin siinä vaiheessa miehen aina viedä Viian muihin puuhiin. Kunnon tissi-itkuilta kuitenkin vältyttiin aika hyvin. Vielä usea viikko lopettamisen jälkeen Viia yritti ottaa huikkaa saunassa, vaikka muuten ei enää tissille ollut yrittänytkään :) Kaipa se siellä kuumassa muistui, että mistä sitä juomaa saa. Kelpuutti kuitenkin Aavan tarjoaman vesimukin. Päivät menivät kotona yllättävän hyvin, vaikka välillä paidan kaula-aukkoa pitikin käydä repimässä ja tissiä kaivamassa esille :D


Ensimmäiset yöt nukuin varmuuden vuoksi sohvalla, että ei tarvisi alkaa maidon hajun kanssa tappelemaan yöllä ja Viia nukahtikin sitten aamuyöstä udelleen miehen silittelyyn. Nykyisin Viia saattaa tulla jossain vaiheessa yötä meidän viereen, mutta ei enää kaipaa tissiä, vaan nukahtaa heti uudelleen kun pääsee kainaloon.


Suurin muutos imetyksen lopettamisella oli kyllä Viian käytökseen. Kotiin palasi jalassa roikkuvan kitisijän sijaan ihanan iloinen tyttö, joka viihtyi hyvin leikeissä ja muuallakin kuin äitin sylissä nyöhjäten. Mahtava oli huomata, että sieltä jostain alta tuli se oikea Viia, vaikka toki Viia vieläkin viihtyi sylissä, mutta selvästi kävi sitä läheisyyttä tankkaamassa ja palasi takaisin leikkeihin.


Aika nopeasti se imetys itseltäkin unohtui. Alussa teki hieman tiukkaa katsoa, kun toinen yritti päästä paidan alle käsiksi ja joutui kieltämään ja sanomaan, että ei ole maitoa enää. Nyt jotenkin jo tuntuu, että siitä olisi kauan aikaa, kun on viimeksi imettänyt. Pistin kaikki imetysvaatteetkin myyntiin ja vihdoin pääsen käyttämään normaaleita vaatteita.


Voin siis sanoa, että kaikki meni lopettamisen osalta paremmin kuin hyvin ja meidän perheelle sopi juuri parhaiten tämmöinen ratkaisu, että Viia lähti muiden kanssa pois kotoa. En tiedä olisiko asia mennyt niin helposti, jos minä olisin lähtenyt ja Viia olisi jäänyt pyörimään tuttuihin ympyröihin kotiin, jossa se äiti ja tissikin olisi ehkä tullut mieleen helpommin?


Jotenin tuo imetyksen lopettaminen teki lopullisen pisteen vauvavuodelle. Vaikka on aivan mahtavaa saada oma kroppa takaisin vain itselle, niin tuntuu se silti haikealta ajatella, että mun imetykset todennäköisesti oli nyt tässä. Nyt meidän pieni juo niin reippaasti maitoa pillipullosta tai nokkamukista!


En tiedä johtuiko se imetyksen lopettamisesta vai auttoiko aika asiaan, mutta Viia syö nykyisin kuin hevonen! Tämä ei toki alkanut heti imetyksen pois jäätyä vaan tässä hoidon alkaessa. Viia syö hoidossakin useamman lautasen ruokaa aina yhdellä ruokakerralla ja taitaa tällä hetkellä syödä meidän lapsista eniten. Ensi viikolla on taas painokontrolli, mutta jotenkin itsestä tuntuu, että nyt sitä painoa on tullutkin jonkin verran. Ainakin Viia tuntuu sylissä hieman painavammalta kuin ennen tai sitten vain kuvittelen, kun näen miten paljon ruokaa tyttöön uppoaa.

Kuvat Jenni Rajaniemi

maanantai 19. syyskuuta 2016

Viikonlopun juhlahumua

Viikonloppuna meillä oli juhlahumua heti kerrakseen, kun vietettiin Veetin ja Aavan tuplasynttäreitä sukulaisten ja kummien kanssa. Yhteensä meitä oli kaksitoista aikuista ja kahdeksan lasta, joten ääntä ja vilinää riitti!  Miehen veljen perhe jäi myös yökyläilemään, niin ehdittiin sitten nähdä pienemmälläkin porukalla muiden vieraiden lähdettyä kotiin. Veetin kumpikaan kummi ei tällä kertaa päässyt paikalle, joten nähdään heitä sitten myöhemmin.


 Huomasin kuvia läpi käydessäni, että itse juhlakaluista ei juurikaan ole kuvia, eikä kyllä paljo muutenkaan. Ei kamalasti ehtinyt kameran takana viettää aikaa pakollisia kakkukuvia lukuunottamatta.

Pompin ss16 tyllihame sopi täydellisesti tähän aw16 malliston bodyyn!
Makeiden tarjottavien kanssa karkasi taas perinteisesti mopo käsistä, kun löysin niin monta kokeilun arvoista reseptiä. Leivon kakkuja todella harvoin, joten synttäreille kertyy sitten aina montaa tarjottavaa kun haluan päästä kokeilemaan reseptejä. Näin kävi tälläkin kertaa. Suolainen puoli oli vähän suppeampi, koska syötiin anopin ja miehen veljien perheiden kanssa tortilloita ennen varsinaisia juhlia.

Jostain syystä onnistun tekemään leipomusten kanssa aina uskomattomia mokia tai sitten on huono tuuri kun joku meinaa aina epäonnistua juuri silloin kun pitäisi onnistua.


Kakkuina meillä oli siis mokkapalakakkumustaherukkakakku ja täytekakku, jossa oli  valkosuklaaraparperi- sekä mansikkatäyte. Raparperitäyte oli tämä kinuskikissan juustokakku, josta jätin kyllä valkuaiset pois. Mansikkatäytteeseen laitoin kermaa, rahkaa, vaniljakreemiä sekä pakastemansikoita soseena. Yleensä mulla on käynyt tuon päällä olevan ganachen kanssa niin, että se on ollut liian löysää ja on valahtanut tarjoiluastialle. Nyt se ehti kuitenkin jämähtää ennen kuin ehti nätisti valua. No, muina tyttöinä sulattelin suklaata hiustenkuivaajalla sen aikaa, että sain aikaiseksi pienet valumat :D Onko kukaan muu keksinyt tämmöistä näppärää konstia?


Mokkapalakakun täytteessä taas jostain syystä rasva leikkasi kiinni eli erottui sieltä massasta. Koskaan ei ole ennen käynyt näin mokkapalakuorrutteen kanssa! Tarpeeksi sekoitettuani sain rasvan sekoittumaan, mutta päällisestä tuli yksi iso klöntti, eikä sellaista juoksevaa ainetta niin kuin normaalisti. Sain kuitenkin jotenkin levitettyä sen tuohon päälle ja väliin. Tämän kakun tein lapsia ajatellen, koska lapset eivät välttämättä niin välitä täytekakuista ja tuntuihan tuo lapsille maistuvan.


Mustaherukkakakku oli tehty ajatellen niitä vieraita, jotka eivät niin makeasta perusta, kuten äitini. Tämä olikin kivan raikas ja vielä kivempi olisi ollut paistetulla kakkupohjalla, mutta tässä on kuitenkin nyt perinteinen digestive-pohja.


Itse kakkupohjista tuli hieman ohuet, koska tein ne pellille perunajauhoista, koska halusin tehdä niistä kaiken varalta gluteiinittomat, jos Veetin toiset kummit olisivatkin päässeet paikalle. Lisäksi perunajauhoon tehty pohja on vain paljon pehmeämpää ja paremman makuista. En uskalla enää tehdä mitään pohjaa kakkuvuokaan, kun en saa niitä onnistumaan! Liekö vika vuoassa, taikinassa vai leipurissa.

Suolaisena meillä oli perinteisesti karjalanpiirakoita munavoilla ja tomaattifeta-piirakkaa. Piirakasta tykkäsin itse tosi paljon. Toivottavasti maistui muillekin!



Aava sai lahjaksi elämänsä toisen Lego friends-pakkauksen ja sai serkultaan kasausapua. 



Juhlat olivat onnistuneet ja lapsilla oli hauskaa ja lahjat olivat mieleisiä. Eilen aamupäivällä käytiin vielä miehen veljen perheen kanssa Kukonkylän luontopolulla retkeilemässä, kun ilma oli niin mahtava!










Miten teidän viikonloppu meni?

torstai 15. syyskuuta 2016

Pieni suuri kuusivuotias

Eilen oli Veetin vuoro olla päivänsankari ja mittariin tuli huikeat kuusi vuotta! Meidän talossa asuu kohta koululainen apua. Veetin vauva-aika tuntuu jo todella kaukaiselta, mutta toisaalta muistan hyvin esimerkiksi sen, millainen ilma oli kun lähdettiin laitokselta kotiin. Kaikki tuntui niin uudelta ja oudolta, kun yhtäkkiä kotona olikin pienen pieni vauva. Veeti oli maailman paras ekavauva, koska oli niin kiltti, kuin vain vauva voi olla. Tyytyväinen ja aurinkoinen aina ja nukkui hyvin eikä turhia itkeskellyt.

Muistan jotenkin paljon paremmin Veetin vauva-ajan kuin sen, millaista elämä oli yhden pienen taaperon kanssa. Että mitä me tehtiin ja millainen Veeti oli. Jo ihan taaperoiästä lähtien Veetiä alkoivat kiinnostaa kirjaimet ja numerot ja sen kyllä huomaa nyt tuosta meidän uskomattoman älykkäästä kuusivuotiaasta. Veeti on nyt siis jo kaksi vuotta lukenut sujuvasti ja matikkakin sujuu sen mitä on itse kiinnostunut kyselemään ja laskemaan. Meillä ongelmana on lähinnä se, että tuo poika ei muuta tekisi kuin lukisi. Linnoittautuu kirjan kanssa sohvalle kun kotiin pääsee ja olisi siinä varmasti nukkuma-aikaan asti, jos saisi itse päättää. Sinänsä lukeminen on hyvä harrastus, mutta olisi varmasti ihan tervettä tehdä jotain muuta välillä.


Veeti on viihtynyt todella hyvin eskarissa ja on ilmeisesti leikkinyt pikkuhiljaa siellä uusienkin kavereiden kanssa. Paljon pelaavat monopolia puheiden mukaan ja välissä on uskaltautunut pelaamaan jalkapalloakin, vaikka tahtoo olla arka menemään mukaan noihin urheilullisiin peleihin, kun ei ole niitä juurikaan harrastanut.

Kotona lähtee mielellään nykyisin urheilemaan, jos siihen liittyy pokemonien keräys samalla. Retkeily on myös sellainen, että koskaan ei metsässä valita ja kitise mistään vaan nauttii siellä olosta. Kotona ulkoilu ei maistu edelleenkään, koska kaikki kadun muut pojat pelaavat aina sählyä tai muuta ja Veeti ei niistä innostu, kun pelkää, että ei osaa. Onneksi tässä käy muita kavereita leikkimässä muita leikkejä, että saa vähän muutakin tekemistä kuin lukeminen.


Tekniikka kiinnostaa myös kovasti ja Veeti onkin pitkin kevättä ja kesää lainannut kirjastosta koululaisten ohjelmointikirjaa, mistä on ohjelmoinut itse pelejä. Käyttäisi varmasti kaikkia meidän talon vempaimia paremmin kun minä jos saisi vapaasti päättää. Ollaan vaan huomattu, että peliaikaa ei voi kovin usein antaa, koska sen lopettamisesta alkaa tulla riitaa jos pelaamista on säännöllisesti. Nyt onkin pelannut aika harvoin.

Veetistä huomaa, että välillä yrittää olla niin iso poika, mutta isin ollessa reissussa on päästävä aina äitin viereen nukkumaan ja mielellään tulee syliin jos paikka on vapaana ja pyytää. Mukavahan se vaan on, että vielä se äitin syli kelpaa. Tytöt tahtovat sen vaan varata päivisin, niin pitää sitten pitää pieni hetki Veetin kanssa illalla. Nyt me ollaan otettu iltaisin tavaksi se, että kun laitan Aavan tai Viian nukkumaan, kirjoitellaan hetki toistemme selkään jotain sanoja, joita toinen arvaa. Siitä on nyt viikon parin aikana tullut sellainen meidän oma juttu. Toinen pieni hetki päivässä on se, kun haen Veetin eskarista ja tytöt odottavat autossa. Siinä pikkuhetkessä ehditään vaihtaa muutama sananen päivän tapahtumista.


Veetillä on ehkä hieman muutosten aika menossa, kun alkoi tavallaan uusi elämä kun eskari alkoi ja Aava menikin eri paikkaan hoitoon. Illalla tahtoo olla aika vauhdikasta tuo meno ja ehkä Veetillä on Aavaakin ikävä päivän jälkeen ja se pitää osoittaa sitten kiusaamisena. Tai päivisin pitää niin kovasti yrittää olla iso ja kiltti, että iltaisin se kaikki purkautuu ja sitä puretaan sisarusten kiusaamisiin. Tosin se uhmakin varmaan nostelee päätään. Kevät oli aika haastava, mutta kesä meni mielestäni paremmin Veetin kanssa.

Veeti varmasti kaipaisi sitä, että hänen kanssaan ehdittäisiin tehdä enemmän "isojen" juttuja, kuten lautapelin pelausta ja legoilla rakentelua. Mun töiden paluun jälkeen iltapäivät ovat toistaiseksi olleet aika hektisiä ja tunnit loppuvat kesken. Nyt kun saadaan synttäriputki tästä alta pois, niin alkaa lopulta hieman rauhoittua ja jospa sitä sitten saisi paremmin järjestettyä lapsille sitä kahdenkeskistä aikaa jomman kumman vanhemman kanssa.

Lauantaina juhlitaan Veetiä ja Aavaa sukulaisten ja kummien kanssa ja tiistaina Veeti saa pitää kaverisynttärit muutamalle kaverilleen. Teemana yllättäen Minecraft!

Onnea vielä meidän esikoiselle! <3

maanantai 12. syyskuuta 2016

Maalaismarkkinoita ja muuta viikonlopulta

Nyt kun olen taas aloittanut töissä käynnin, tuntuvat viikonloput enemmän "joltain". Toisaalta on mukava vain olla kotona porukalla, mutta samalla tekisi mieli tehdä jotain vähä normaalista poikkeavaa, koska arkena ei oikein ehdi. Viime viikonloppuna ehdittiin tehdä kumpaakin ja olikin oikein mukava viikonloppu. Perjantaina Aavan ja Viian hoitopaikalla juhlittiin pienimuotoisesti Aavan synttäreitä ja Aava sai hoidosta lahjaksi omat sormivärit, joita Aava ehti jo testatakin.



Lauantaina sain ompeluryhmästämme vinkin, että Tyngällä on maalaismarkkinat ja sinne suunnistimme lounaan jälkeen. En ole ennen tuolla käynytkään ja koska olimme paikalla vasta puoli yhden maissa, oli osa tavaroista ehtinyt jo loppua. Markkinoiden aukioloaika oli siis yhdeksästä kolmeen. Tuoretta leipää olisin halunnut ostaa, mutta sitä me mattimyöhäiset ei saatu ollenkaan. Aamu meni siivotessa, niin siksi lähtö viivästyi. Mun kotona ollessa meillä oli siivouspäivä aina torstaisin, mutta nyt lapsilla on torstaina heti puoli viideltä jumpat, joten ei koskaan ehditä silloin siivota ja se venyy näemmä lauantaille.



Aavalle markkinoiden kohokohta taisi olla traktoriajelu, johon mentiin lasten kanssa. Isi jäi Viian kanssa odottelemaan meitä.



Enpä ole minäkään tuommoisessa kyydissä ennen käynyt, koska Veeti ei ole koskaan halunnut noihin mennä. Tämä olisi tosi kiva kuva, jos Veetikin olisi mahtunut tuohon tarkkuusalueelle ja mulla ei ois noin kamala juurikasvu! Istunkin tässä juuri hiusväri päässä kirjoittamassa tätä juttua. Sain miehen houkuteltua värjäämään mun hiukset pitkästä aikaa ja olipa luksusta kun pystyi samalla itse lukemaan kirjaa, kun toinen teki työn :)






Meidän ostokset olivat aika laihat, mutta ehkä sitäkin herkullisemmat. Olin nimittäin täysin unohtanut, että sehän on nahkiaisaika! Markkinavieraat eivät ilmiselvästi olleet ymmärtäneet hyvän päälle, kun muut kalat oli myyty ja nahkiaiset olivat vain jäljellä! Yleensä kalamarkkinoillakin myydään niiden osalta eioota. Lisäksi ostettiin pari kiloa puikulaperunaa ja niitä käytettiinkin jo tänään, kun tehtiin ryppyperunoita.

Väsy yllätti Viian autossa markkinoiden jälkeen.

Ollaan ehditty myös käydä pitkällä Pokemonlenkillä pyörillä ja minä sain tehtyä tilaustöitä kun tytöt nukkuivat tänään yhtä aikaa päikkärit.


Olen kunnostanut tutulta ostettua Lundbyn nukketaloa Aavalle synttärilahjaksi ja oli tarkoitus antaa se vasta viikon päästä kun juhlat ovat, mutta Aava sattui näkemään tämän vaatehuoneessa, joten annettiin lahja jo nyt ja aika kauan se Aava tuolla leikkikin. Asukkaita meillä ei vielä tuonne ole, joten Aava leikki pikkuotuksilla, joita löytyi valmiiksi.


Ihan ei tuo "tapetointi" mennyt kujin strömssössä, eikä lopputulos kestä läheltä katselua, mutta ehkäpä se Aava ei osaa semmoiseen kiinnittää huomiota. Viia ehti käydä vaatehuoneessa jo leikkimässä tuolla sen verran, että repi noita portaita irti sillä seurauksella, että lattiasta on lähtenyt pienestä kohtaa maalit irti.

Perheen miehet ovat ottaneet parikin Monopolimatsia viikonlopun aikana. Veeti on hoidossa tykästynyt juniori-versioon ja toivottiinkin sitä lapsille yhteiseksi lahjaksi.


Viikonloppu kruunattiin hyvällä illallisella ja Veetin pyynnöstä syötiin kynttilänvalossa. Pakkohan se on laittaa kynttilöihin tuli kun toinen kysyy, että "voidaanko syödä hienosti ja laittaa kynttilät pöytään?". Suloista :)  Tehtiin tosiaan pitkästä aikaa noita ryppyperunoita ja mojo-kastiketta ja kaveriksi oli arkisesti ihan jauhelihapihvejä. Jälkkäriksi oli kerroskiisseliä eli vaniljakiisseli ja omenakiisseli. Lapset tykkäsivät ryppyperunoista kuin hullut puurosta ja Veeti tykästyi myös mojokastikkeeseen. Kaikki keittämäni perunat syötiin parempiin suihin, joten note to self: keitä ensi kerralla enemmän!








lauantai 10. syyskuuta 2016

3v!

Tasan kolme vuotta sitten saimme perheeseemme uuden jäsenen. Pienenpienen ja suloisen tyttövauvan. Saimme opetella ihan uudenlaista arkea kahden lapsen kanssa ja opimme, että kaikki vauvat eivät ole helppoja ja tyytyväisiä tapauksia kuten Veeti oli ollut. Kaikkinensa vauvavuosi oli yhtä aikaa ihana ja haastava. Kuin huomaamatta Aavasta on tullut temperamenttinen kolmevuotias!
9.9.2013


Aava on hyvin puhelias, eikä ole oikeastaan koskaan edes pientä hetkeä hiljaa. Höpöttelee omiaan myös yksin ollessaan. Tykkää myös lauleskella erilaisia lauluja, useimmiten valitettavasti Sannia.


Aava on välillä todella rohkea, mutta välillä taas menee ihan ujoksi ja piiloutuu äidin selän taakse. Hieman siis vaihtelee, miten lähtee uusissa tilanteissa mukaan asioihin vai lähteekö ollenkaan. On aika herkkä ottamaan nokkiinsa asioista ja vetää kunnon draama queen itkupotkut, jos joku asia ei mene hänen pillinsä mukaan. Pientä uhmaa on ehkä havaittavissa tälllä saralla, mutta ei kovinkaan paljoa. Sitä olen nimittäin kovasti pelännyt!


Aava tykkää piirrellä ja muutenkin tykkäisi askarrella, jos jaksaisi sen minuutin takia ahkerammin itse levittää välineet saataville. Tänään maalasi hoidosta synttärilahjaksi saamillaan sormiväreillä. Veetihän ei ole koskaan suostunut maalaamaan sormiväreillä, kun sormet menee likaiseksi...


Kaverit ovat alkaneet kiinnostaa kovasti ja Aava yrittää olla isompi mitä onkaan. Suunnittelee muka kovana ketä kutsuu kaverisynttäreilleen matkien asiassa Veetiä. Suuttuu, jos Veeti kiusaa ja sanoo vauvaksi. Kun Aava on kuulemma jo iso tyttö! Ei oikein itse ymmärrä, että on vielä tosi pieni ja harmistuu, jos Veeti lähtee kavereille, eikä Aavaa oteta mukaan. Voisi kuulemma ihan hyvin mennä myös Veetin kanssa yksin kavereille ilman, että äiti tai isi saattaa.

Aava on tässä ihan Viian näköinen, vaikka olen luullut tyttöjen olevan ihan eri näköiset!


Aava on todella ilmeikäs lapsi ja naamalla näkyy päivän aikana miljoona ilmettä. Aava on hassuttelija ja lähtee mukaan hauskoihin juttuihin yleensä mielellään. Tykkää yrittää uusia juttuja, eikä pelkää epäonnistumisia uusissakaan asioissa. Välillä ihan yllättää, kuinka reippaasti menee esimerkiksi uuteen jumpparyhmään mukaan. Miehen mukaan Aavalta löytyy pientä pilkettä silmäkulmasta ja Aava kertookin välillä omia vitsejä.




Aava on myös oikea pikkuneiti! Tykkää kovasti vaatteista ja varsinkin mekoista, joiden helma pyörii kivasti. Haluaa valita aamulla itselleen vaatteet ja jos saa päätäntävallan, valitsee oikeastaan aina mekon. 



Kolmen vuoden aikana Aava on muuttunut pelkästä pikkusiskosta myös isosiskoksi. Toistaiseksi pikkusiskosta on lähinnä harmia ja haittaa, kun menee sotkemaan Aavan leikit. Yhteisiä leikkejä ei oikeastaan vielä ole, mutta nekin sitten ajallaan :)




Äidin on jotenkin vaikea käsittää, kuinka pieni Aava on ollut silloin kun Viia syntyi! Ei sitä enää muista. Muistan kyllä vasta lukeneeni, että Aava ei osannut sanoa Viiasta muuta kuin "pieni vauva", kun Viia tuotiin kotiin. Tuntuu, että Aava olisi aina ollut yhtä iso kuin nyt ja että puhetta olisi tullut aina. Toisaalta en kyllä oikein muista Veetistäkään tuossa iässä kauheasti mitään. Aava on nyt sen ikäinen, kun Veeti oli silloin, kun Aava on syntynyt.



Aava puhuu todella hyvin ikäisekseen ja todella vaikeitakin sanoja. Osaa myös taivuttaa enimmäkseen sanat oikein. Tänäänkin autossa tuumaisi reteästi, ett "Me Veetin kanssa pieraisimme!", ihan kirjakielellä :D On sanallisesti lahjakas, kuten Veetikin on aina ollut. On kuitenkin kiinnostunut ihan eri asioista kuin Veeti aikanaan tuossa iässä. Veetiä kiinnostivat kirjaimet ja numerot ja Veeti taisi tuossa iässä osata jo kaikki aakkoset ja numerot. Aavaa eivät tuollaiset asiat kiinnosta, mutta satuja kuuntelee todella mielellään ja musiikkiakin omasta mankasta.


Aava tykkää paljon olla sylissä ja viettäisikin siinä mielellään vaikka koko päivän jos saisi päättää. On oikea hellyydenkipeyden ruumiillistuma, välillä hieman äidin kyllästymiseen asti! Hyvähän se on, että syli kelpaa, mutta joskus tarvisi sitä omaakin tilaa kun koko ajan on joku lahkeessa kiinni :)








Tällä hetkellä Aavasta Frozen on tietty ihan huippu-juttu! On ollut jo aika pitkään, vaikka elokuva on katsottu kuitenkin ehkä alle viisi kertaa. Ohjelmista Ryhmä Hau on se paras ja Pipsa Possu ja Dora, joita Aava katsoi kun meillä näkyi hetken aikaa jokin noista maksullisista ohjelmapalveluista.


Aava sai ensimmäisen pikkulego-paketin isiltä tuliaisiksi Saksan reissulta, koska on niitä toivonut kun Dublot ovat kuulemma pikkuvauvojen leluja. Silti niillä kuitenkin edelleen leikitään. Aava innostuu monista uusista leluista, mutta sitten ne jäävät käyttämättä kun niillä on se kymmenen minuuttia leikitty. Keskittymiskyky on siis vielä aika heikko.

Siinäpä jotain, mitä tulee mieleen meidän kolmevuotiaasta. Millaisia teidän kolmivuotiaat ovat?


Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen
saaren tai kiivetä korkean vuoren päälle ja
omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun  

Onnea pieni ja rakas kolmevuotias! <3 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...